Ylempi korkeakoulututkinto on yleisnimike, jolla kuvataan suomalaisessa koulutusjärjestelmässä tyypillisintä yliopistokoulutuksen tasoa. Ylempiä korkeakoulututkintoja ovat

• kaikki maisterin tutkinnot
• proviisorin tutkinto (farmasian koulutusala)
• diplomi-insinöörin, arkkitehdin ja maisema-arkkitehdin tutkinnot (teknistieteellinen koulutusala)
• lääketieteen lisensiaatti (lääketieteellinen koulutusala)
• hammaslääketieteen lisensiaatti (hammaslääketieteellinen koulutusala)
• eläinlääketieteen lisensiaatti (eläinlääketieteellinen koulutusala).
• oikeustieteen kandidaatti (lakitieteellinen koulutusala) (Vuodesta 2005 alkaen oikeustieteen maisteri.

Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sen laajuus on 300 opintopistettä, johon kuuluu pro gradu -tutkielma (20-40 pistettä). Tutkinnon ohjeellinen suoritusaika on viisi vuotta. Kaikkiin vuoden 1994 jälkeen annettujen tutkintoasetusten mukaisiin ylempiin korkeakoulututkintoihin sisältyy pakollisena ns. virkamiesruotsi eli kaksikielisessä virastossa työskententelevältä virkamieheltä vaadittava toisen kotimaisen kielen taito.

Käsite ”ylempi korkeakoulututkinto” on tarpeellinen lähinnä siksi, että se määrittelee yksiselitteisesti tietyn koulutustason, joka on vaatimuksena useimpiin valtion ja kunnan virkoihin. Käsite on määritelty yksiselitteisesti Valtioneuvoston asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998) muutoksineen 806/1999, 1132/2003 ja 426/2005. Asetuksen mukaan ylemmiksi korkeakoulututkinnoiksi lasketaan edellä mainittujen nykyisten tutkintojen lisäksi myös uudet ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot sekä aiempien asetusten mukaiset tutkinnot. Erityisesti on huomattava, että ennen 1 päivää tammikuuta 1994 annettujen säännösten ja määräysten mukaan suoritetut kandidaatin tutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja (poikkeavat ajat mainittu):

• filosofian kandidaatti
• elintarviketieteiden kandidaatti
• hallintotieteiden kandidaatti
• hallinto-opin kandidaatti
• kauppatieteiden kandidaatti
• kasvatustieteiden kandidaatti (asetusta (139/1995) edeltäneiden säännösten tai määräysten mukainen)
• liikuntatieteiden kandidaatti
• maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti (214/1995 edeltäneiden säännösten tai määräysten mukainen)
• musiikin kandidaatti
• psykologian kandidaatti
• taiteen kandidaatti
• tanssitaiteen kandidaatti
• teatteritaiteen kandidaatti
• teologian kandidaatti
• yhteiskuntatieteiden kandidaatti

Useimpien näiden tutkintojen suorittajat saattoivat hakea yliopistoltaan alaansa vastaavan maisterin arvonimen maksamalla nimellisen leimaveron. Kuitenkin monet jättivät tämän mahdollisuuden käyttämättä, koska maisterin arvonimestä ei ollut 1970- ja 1980-luvuilla mitään käytännön hyötyä.

Lisäksi seuraavat historialliset tutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja:

• teologinen erotutkinto
• Sacri ministerii (aiempi teologinen tutkinto)
• odontologian lisensiaatti (hammaslääketiede)
• agronomin tutkinto (maatalous) (Nykyään maataloustieteistä valmistuneelle maa- ja metsätaloustieteen maisterille myönnettävä arvonimi.)
• ekonomin tutkinto, joka on kauppatieteellisistä tutkinnoista annetun asetuksen (402/1977) mukainen (Aiempien määräysten mukaiset tutkinnot alempia korkeakoulututkintoja, nykyään kauppatieteen maisterille myönnettävä arvonimi.)
• Kuvataideakatemian loppututkinto
• lainopin kandidaatti
• metsätutkinto
• metsänhoitotutkinto
• puutarha-agronomin tutkinto
• Sibelius-Akatemian diplomitutkinto
• Taideteollisen korkeakoulun loppututkinto
• terveydenhuollon kandidaatti
• valtiotieteellinen virkatutkinto
• valtiotieteen kandidaatti
• ylempi oikeustutkinto
• taloustieteiden kandidaatti

Myös sotatieteiden maisterin tutkinto sekä Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettu, asetuksen (662/1992) voimaantulon jälkeen annettujen määräysten mukainen upseerin virkatutkinto ovat ylempiä korkeakoulututkintoja. Ennen vuotta valtioneuvoston asetusta 612/2001 voimassa olleiden määräysten mukainen yleisesikuntaupseerin tutkinto vastaa ainakin ylempää korkeakoulututkintoa. Tämä tarkoittanee, että virkaan valitseva taho voi halutessaan tulkita sen vastaavan myös mahdollisesti vaadittavaa yliopistollista jatkotutkintoa.

On tärkeää huomata, että muutettaessa opetusta koskevia säännöksiä niihin sisältyy siirtymäaika, jonka kuluessa vanhat opiskelijat voivat suorittaa tutkintonsa loppuun. Tämän on sellaisten tutkintojen kohdalla, jotka ovat olleet sekä ylempiä että alempia korkeakoulututkintoja, tarkistettava nimenomaan se, minkä tutkintoasetuksen mukaan tutkinto on suoritettu. Esimerkiksi vuonna 1995 valmistuneista yhteiskuntatieteiden kandidaateista valtaosa suoritti tutkintonsa ylempänä korkeakoulututkintona, sillä he olivat aloittaneet opintonsa jo 1990-luvun alussa aiemman tutkintorakenteen alaisuudessa. Vastaavasti monet 1970-luvun lopun ekonomit ovat suorittaneet vain alemman korkeakoulututkinnon.

On hyvä huomata, että vaikka Suomessa ylempi korkeakoulututkinto edustaa yliopistokoulutuksen normaalitasoa (luokitellaan perustutkinnoksi), anglosaksisessa järjestelmässä ylempi korkeakoulututkinto on jatkotutkinto. Erityisesti on hyödyllistä huomata, että osa master-tutkinnoista on itse asiassa alempia. Näistä mainittakoon M.Sci, joka on selkeästi M.Sc.-tutkintoa alempi. Erityisesti on huomattava, että Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen sekä neljän vanhimman skotlantilaisen yliopiston Master of Arts-tutkinnot ovat alempia korkeakoulututkintoja.

Yliopistotutkinnot