Vokaali on äänne, jonka tuottamisen aikana ääntöväylässä ei ole äänihuulten, kielen, hampaiden, huulten tai muun muodostamaa estettä. Tällöin keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun keskeltä ulos. Yksittäinen vokaali voi olla puhutun kielen tavu päinvastoin kuin konsonantti, joka lähes aina vaatii rinnalleen vokaalin.
Kielen sijainti ja muoto sekä huulten asento muuttavat ääntöväylän ominaisuuksia, jolloin syntyy erilaisia vokaaliäänteitä. Vokaalit jaotellaan ryhmiin ääntymispaikan etisyyden ja takaisuuden sekä suppeuden ja väljyyden (laveuden) mukaan. Myös huulten asento täytyy ottaa huomioon; pyöreässä vokaalissa huulet supistavat äänen ulostuloväylää.
"Vaakasuunnassa" vokaali voi olla
Myös seuraavia termejä käytetään: etuvokaali = palataalivokaali, takavokaali = velaarivokaali.
"Pystysuunnassa" vokaali voi olla
Myös seuraavia termejä käytetään: suppea = korkea, suljettu, ahdas; väljä = matala, avoin, avara.
Huulten asennon mukaan vokaali voi olla
Suomen kielen vokaalit ovat:
a – takainen, väljä, lavea
e – etinen, välinen, lavea
i – etinen, suppea, lavea
o – takainen, välinen, pyöreä
u – takainen, suppea, pyöreä
y – etinen, suppea, pyöreä
ä – etinen, väljä, lavea
ö – etinen, välinen, pyöreä
Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy reduktiovokaaleja. Niiden ääntymispaikka on tavallisesti keskellä suuonteloa eli ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli švaa-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.
Joskus likvida (lateraali tai tremulantti) voi ottaa vokaalin tehtävän ja toimia tavua muodostavana elementtinä, esim. tšekin vlk 'susi', jossa l (lateraali) sallii ilmavirran kulkea kielen laidoitse.
Vokal | Vocală | Vogalenn | Vocal | Vokal | Vowel | Vocal | Vokalo | Voyelle | Vogal | 홀소리 | स्वर | Vokalo | Vocale | תנועה (בלשנות) | Bogalenn | Moleli | Tsilinitl | Klinker (klank) | 母音 | Vokal | Vokal | Samogłoska | Vogal | Vocală | Vokal | Vabahelü | 元音