Villisika (Sus scrofa) on kesysian kantamuoto ja sen pääasiallinen leviämisalue on lauhkea lehtimetsävyöhyke.

Sikojen tapaan villisiat ovat kaikkiruokaisia ja tämän vuoksi niiden liha on aina tarkistettava mahdollisten trikiini-loisien takia ennen myyntiä.

Levinneisyys

---

Villisika elää Euroopassa, Pohjois-Afrikassa sekä Aasiassa aina Japanissa ja Indonesiassa asti. Sitä on siirretty myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, Havaijille, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Suomeen ensimmäiset villisiat vaelsivat Neuvostoliiton alueelta ja on myös otaksuttu että muutama yksilö on ylittänyt Suomenlahden uiden. Leefgebied wild zwijn.JPG

Ravinto

---

Useimmat sorkkaeläimet ovat ehdottomia kasvinsyöjiä. Villisika kuuluu harvoihin poikkeuksiin. Se syö miltei mitä tahansa ja on todellakin kaikkiruokainen. Liikkeellä se on mieluimmin hämärässä. Herkän hajuaistinsa johdattamana villisika tonkii kärsällään maasta ja lehtikarikkeesta esiin makupaloja. Sille maistuvat niin juuret, mukulat, versot, varret, pähkinät, marjat, hedelmät kuin sienetkin.

Toisinaan villisika asettuu majailemaan pellonreunametsään ja käy verottamassa pahastikin satoa. Nämä pahantekijät voivat myös muuttaa laitumen kynnöspelloksi tonkiessaan esiin kastematoja, kotiloita ja hyönteistoukkia. Villisika syö mieluusti myös jyrsijöitä, eikä ylenkatso haaskojakaan. Frischlinge (Sus scrofa)2.jpg | Wild Pig KSC02pd0873.jpg

Sikojen hoito | Sikaeläimet

እሪያ | خنزير بري | Soaⁿ-ti | Senglar | Cignali | Vildsvin | Wildschwein | Αγριόχοιρος | Boar | Sus scrofa | Apro | گراز | Sanglier | Xabaril | Apro | Хъæддагхуы | Sus scrofa | חזיר בר | Šernas | Wild zwijn | イノシシ | Villsvin | Wildswien | Dzik | Javali | Кабан | Divja svinja | Vildsvin | Sus scrofa | Свиня дика