Vastustaja (vihollinen, hyökkääjä, kilpailija) on sodankäynnin tai yleisesti kaksinkamppailun toinen, aktiivinen ja vastustava osapuoli ja sodankäynnin ja kilpailun keskeisin käsite. Sodankäynnin ulkopuolella vastustaja esiintyy merkittävässä roolissa mm. yritystoiminnassa, urheilussa, politiikassa ja rakkaudessa.

Sodankäynnin ja kilpailun perusdynamiikka ja monet oleelliset ilmiöt sodankäynnissä syntyvät vastustajasta (vast.), mm. suhteellinen etu ja paradoksaalinen logiikka.

Vastustajasta yleensä

Jos vastustajaa ei ole, ei ole mitään järkeä salata, harhauttaa, oppia nopeasti, kyetä johtamaan nopeasti ja tiedustelemaan. Jos vastustaja on olemassa, nämä taidot ovat sodankäynnin ja kilpailun ydintä.

Vastustaja pakottaa myös kehittymään, oppimaan. Jos (merkittävää) vastustajaa ei ole, vaarana on toiminnan byrokratisoituminen, kehityksen loppuminen, tehokkuuden väheneminen ja toiminnan muuttuminen jopa rituaaliseksi. Yritystoiminnassa tämä tilanne syntyy esim. monopoleissa.

Vastustajan oleellisuus em. mielessä on todettu mm. ensimmäisissä "itsekseen kehittyvissä" ohjelmissa. Jos ohjelmaa tuhoavaa ja uhkaavaa vastustajaa ei ole, ohjelmien kehitys pysähtyy tietylle tasolle. Vasta vastustajan olemassaolo pakottaa ohjelmat nopeampaan kehitykseen. Vrt. Red Team- idea alla.

Vastustajan oppimisesta johtuen yrityksellä voi olla hetkellinen etu, mutta ei pysyvää jne. Vaikka yritys oppisi jatkuvasti parantamaan toimintaansa, niin oppii lopulta vastustajakin. Vaatimus on siis olla jatkuvasti tarpeeksi parempi kuin vastustaja. Koska kukaan ihminen eikä mikään organisaatio tai valtio ei ole pystynyt siihen loputtomasti, tämä merkitsee aina vallan vaihtumista, ennemmin tai myöhemmin.

Vastustaja sodankäynnissä

Sodankäynti on "kehittynyt" eniten niinä aikakausina ja niillä alueilla, joilla on sodittu pitkään, siis (merkittävän) vastustajan vaikuttaessa. Tämä liityy siihen, että pitkään sodittaessa, osapuolet huomaavat konkreettisesti toistensa tehokkaat toimintamenetelmät, aseet jne. ja oppivat niistä. Osapuolet alkavat muistuttaa toisiaan.

Koska sodankäynnissä on vastustaja, mikään asia ei ole sodankäynnissä voimassa kuin hetken. Vastustaja oppii. Toisen maailmansodan alussa britit laskivat saksalaisten pommitusten tehon perusteella (Coventry), että tietyllä panoksella ja teholla he voivat kuuden kuukauden pommituksilla saada Saksan polvilleen. Tämä ei ollut sodankäyntiä, vaan insinööritiedettä, ehkä pelkästään alkeismatematiikkaa. Miksi? Koska kuudessa kuukaudessa tyhmäkin vastustaja oppii ja lopettaa ensimmäisten viikkojen tehokkaan operaation lyhyeen.

Rauhan aikana asevoimien "ongelma" on vastustajan puuttuminen. Tätä puutetta pyritään poistamaan kaksipuoleisilla harjoituksilla ja Red Team- organisaatioilla. Kolmas tapa hoitaa rauhan ajan vastustajan puuttuminen on silloin tällöin järjestää itse tai itselleen "pieniä" sotia, joissa uusimmat ideat ja teknisen järjestelmät voidaan testata luotettavimmissa oloissa, mutta joissa riskit ovat kuitenkin vielä hallittavissa. Mitä kauemmin edellisestä sodasta on kulunut, sitä suurempi riski asevoimien todelliseen osaamiseen todellisessa sodassa liittyy.

Sodankäynti | Pelit