Gourt Home::Gourt :: Valjakkoajo
Welsh-A-Buggy.jpg)]] Italienisches_Kaltblutpferd5_-_galoppierend.jpg | Wroclaw_rynek_kon_2005.jpg Valjakkoajolla tarkoitetaan Suomessa hevosurheilulajia, jossa kilpaillaan yhden tai kahden hevosen tai ponin valjakoilla. Muualla maailmassa käytetään myös nelivaljakoita ja toisinaan isompiakin, jopa kahdeksan hevosen valjakoita; mitä enemmän hevosia on, sitä enemmän taitoa ajajalta vaaditaan. Valjakkoajossa hevoset vetävät kärryjä, joista käsin ajaja (kuski) ohjaa niitä ohjien, piiskan ja äänen avulla. Kilpailemisen ohella valjakkoajo on tavallinen näky esimerkiksi häissä.
Ajaminen sinänsä on hyvin vanha keksintö, ja niin liikkumis- kuin kuljetustapanakin erilaisilla hevosajoneuvoilla on Suomessa ja muualla maailmassa pitkät perinteet. Autot ja muut moottoriajoneuvot syrjäyttivät 1900-luvun alkupuoliskolla hyvin pitkälti hevosajoneuvot, jolloin ajaminen jäi Suomessa raviurheilua lukuun ottamatta syrjään vuosikymmeniksi. Monissa muissa Euroopan maissa yhtä pahaa katkosta ei tullut, vaan muun muassa kilpailut ovat säilyttäneet oikeantyyppiset hevoset sekä ajamiseen ja ajovarusteiden valmistamiseen liittyvän tietotaidon paremmin.
Ajaminen on monessa mielessä ratsastusta vaativampaa, koska hevosen valjastaminen on paljon satuloimista monimutkaisempaa, ja hevosen ohjaamisen ja hallitsemisen keinot ovat kärryistä käsin suhteellisen vähissä. Kärryjen eteen valjastetun hevosen vauhkoontuminen on aina paha vaaratilanne, sillä siinä missä ratsu vie suhteellisen vähän tilaa, välttää törmäämästä mihinkään ja ennen pitkää rauhoittuu itsestään, perässä pomppivat kärryt pelästyttävät ajohevosta koko ajan enemmän ja voivat myös silmittömän juoksun aikana helposti törmätä rakennuksiin, puihin, ihmisiin ja niin edelleen. Ajohevonen onkin turvallisuuden vuoksi koulutettava hyvin, valjastus on aina tehtävä huolella, ja ajajan on syytä osata ennakoida ja välttää tilanteet joista hevonen saattaa säikähtää juoksemaan pakoon. Ajossa myös pidetään aina mukana puukkoa, jolla hevosen saa hätätilanteessa hihnat katkomalla irti kärryistä ja valjaistaan.
Valjakkoajoon tarvitaan ainakin yhden ajohevosen lisäksi kärryt, valjaat, kuski sekä niin kutsuttu groomi eli avustaja, jonka tehtävä on tasapainottaa kärryjä tiukoissa kurveissa. Jos valjakkoa käytetään hääajoon tai muuhun asiakaspalveluun, groomi huolehtii matkustajista muun muassa avustamalla heitä nousemaan vaunuihin. Groomin mukanaolo on pakollinen kilpailutilanteissa; tavalliseen valjakkoajoon ei välttämättä tarvita avustajaa. Yhden hevosen valjakoita kutsutaan yksikkövaljakoiksi. Kun hevosia on useita, kaksi hevosta valjastetaan tavallisesti rinnakkain parivaljakoksi (harvemmin tandemvaljakoksi eli peräkkäin), nelivaljakossa puolestaan kaksi hevosta valjastetaan aina pariksi rinnakkain ja parit peräkkäin. Valjakkoajoon käytetään lähinnä puoliverisiä ja erityisiä ajohevosrotuja, Suomessa paljon myös suomenhevosia. Myös poneja käytetään.
Tyypillisiin valjakkoajokilpailuihin kuuluu on kolme koetta:
- koulukoe (muistuttaa kouluratsastusta, laukka ei kuulu askellajeihin)
- kestävyyskoe eli maraton (maastorata)
- tarkkuuskoe (kentällä; rata merkitään keiloilla, joiden päällä on pallot, palloja ei saa pudottaa)
Suomessa valjakkoajo on uudehko urheilulaji, joka lähti käyntiin 1980-luvulla, mutta menestystä suomalaiset ovat saavuttaneet sitäkin enemmän: suomalainen Arja Mikkonen voitti yksikkövaljakoiden maailmanmestaruuden 1998, ja Suomen joukkue (mukana myös yksi suomenhevonen) otti 2002 joukkuehopeaa yksikkövaljakoiden maailmanmestaruuskilpailuissa.
Aiheesta muualla
"Valjakkoajo"
