Työ on moniulotteinen käsite, jolla tavallisimmin tarkoitetaan ihmisen toimintaa, joka tähtää elannon hankkimiseen vallitsevassa taloudellisessa ja sosiaalisessa ympäristössä. Tässä merkityksessä työ pitää sisällään myös ne toimet, joita ihminen tekee vapaa-ajan ulkopuolella oman työkykynsä ylläpitämiseksi (esimerkiksi kotityöt). Suppeammassa merkityksessä työ tarkoittaa vain palkkatyötä.
Kapitalistisessa yhteiskunnassa työtä tehdään lähes aina jollekulle ja omaisuuden kartuttamiseksi. Nykyisin työ koetaan usein myös itsensä toteuttamisen välineeksi. Aikaisemmissa yhteiskunnissa työtä tehtiin useammin itsenäisesti, omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi ja työ nähtiin useammin välttämättömänä pahana.
Työ voikin työnteon lisäksi tarkoittaa myös työn tuloksia, joita ihmiset voivat vaihtaa keskenään vaihtotaloudessa. Tämä edellyttää työnjakoa.
Markkinavoimat ohjaavat ihmisiä tekemään sitä työtä, mistä muut parhaiten hyötyisivät. Tämä työ ei aina ole sitä työtä, mitä ihmiset mieluiten tekisivät erakkoina. Työn heikko kysyntä suhteessa tarjontaan on työttömyyttä. Työn suuri kysyntä verrattuna tarjontaan on työvoimapulaa. Työkyvyn heikkous suhteessa työn kustannuksiin aiheuttaa työttömyyttä. Jotkin valtion toimet ja sääntely kuten minimipalkka, työsopimuslaki, työehtosopimusten yleissitovuus, koulutusinvestoinnit ja verotus vaikuttavat työn kysyntään, tarjontaan ja hintaan ja työkykyyn ja siten työllisyyteen. Työntekijät, jotka pyrkivät itse järjestelmään työtä, sanotaan yrittäjiksi.
Palkkatyön on työn muoto, jossa työntekijä tekee työtä työnantajalle ja saa siitä rahallisen korvauksen eli palkkaa. Palkkatyön ehtoja säätelevät Suomessa lait (mm. työaikalaki), yleissitovat työehtosopimukset ja työsopimukset.
Historiallisesti palkkatyötä ei aiemmin ole ollut nykyisessä mittakaavassa vaan se muuttui tavallisimmaksi työn muodoksi vasta teollisen kapitalismin myötä.
Eri työtyypit: