Susi

Dingo (Canis lupus dingo)
Koira (Canis lupus familiaris)

Susi (Canis lupus) on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs, joka on biologisesti määriteltynä samaa lajia kesyjen koirien kanssa. Sudet elävät luonnossa keskimäärin 6—10 vuotta vanhoiksi. Susi on petoeläin, jota monet pitävät haitallisena, koska se voi esimerkiksi aiheuttaa vahinkoa karjaeläimille, mutta sen vaarallisuutta ihmiselle on liioiteltu.

Koko ja ulkonäkö

Suden paino on 20—75 kg ja ruumiin pituus 100—140 cm. Väri vaihtelee harmaasta ruskean- ja kellanharmaaseen mutta voi olla myös valkoinen, punertava, ruskea tai musta. Valkoiset sudet ovat paljon yleisempiä alueilla jossa maa on lumen peittämä. Susi muistuttaa suurta saksanpaimenkoiraa, mutta sillä on pidemmät jalat, pienemmät korvat ja vinot silmät.

Levinneisyys

Ennen sudet olivat levinneet lähes maailmanlaajuisesti mutta nykyään niitä on enimmäkseen Pohjois-Amerikassa, Euraasiassa ja Lähi-idässä. Susien elinalueisiin kuuluu metsät, tundrat, taigat, tasangot ja vuoret. Kuten muidenkin villieläinten kannat, myös susien kannat vähentyneet etupäässä vainojen ja ihmisen tuhoamien elinalueiden takia.

Venäjällä on Euroopan suurin susikanta, jopa 30 000 yksilöä. Vuoden 1999 tilaston mukaan Romaniassa oli susia noin 2500, Valko-Venäjällä noin 2000, Espanjassa noin 2000, Puolassa noin 1000, Bulgariassa noin 1000 sekä Baltian maissa yhteensä n. 2000. ^*. Suomessa susia on vajaat pari sataa, näistä suurin osa Itä-Suomessa.

Leefgebied wolf.JPG

Elinympäristö ja elintavat

Susi on sopeutunut elämään hyvin erilaisissa ympäristöissä; arolla, tundralla, metsissä ja jopa kaupunkien lähistöillä, jossa ne hyödyntävät ravinnokseen kaatopaikkoja ja ihmisen toiminnasta syntyvää jätettä.

Susi liikkuu kaikkina vuorokauden aikoina, pääasiassa kuitenkin hämärissä ja yöllä. Se elää pareittain tai ”perhekunnittain” laumoissa, joissa meillä on yleisimmin muutamia yksilöitä. Todellisessa suurperheessä voi olla jopa 20 yksilöä. Susien saalistusreviiri on laaja ja kulkiessaan samaa jälkijotosta näyttää niiden jälkijono usein vain yhden suden jättämältä. Metsästäessään sudet käyttävät myös laumataktiikkaa, joskin yksinäinenkin susi pystyy kaatamaan varsin suuria saaliseläimiä, kuten meikäläisiä hirviä.

Lisääntyminen

Susi tulee sukukypsäksi kahden vuoden ikäisenä. Susilaumassa yleensä vain johtava pari saa paritella. Kiima-aika on keväällä (helmikuun ja toukokuun välissä), ja kantoaika on 61-64 päivää. Emo synnyttää pennut maahan kaivettuun pesäluolaan, ja pennut ovat syntyessään täysin emostaan riippuvaisia. Pentueissa on keskimäärin 4 pentua. Lauma hoitaa pentuja yhdessä. Poikaset ovat syntyessään sokeita ja avuttomia kuin koiranpennut. Emo imettää niitä ja pitää niistä hyvää huolta.

Kommunikointi

Canis lupus howling (illustration).jpg Susien äänellinen kommunikaatio on monimuotoista. Susien tunnetuin kommunikaatiomuoto on ulvominen, mutta sudet myös esimerkiksi haukkuvat (tosin hieman eri tavalla kuin koirat), murisevat ja vikisevät.

Ulvontaa käytetään usein kutsumaan lauman muita jäseniä paikalle, ilmoittamaan lauman oma sijainti muille susilaumoille tai vahvistamaan omaa reviiriä. Sudet ulvovat useammin silloin kun niillä on jotain suojattavaa esim. vasta pyydystetty saalis ja harvemmin välttääkseen riitoja muiden susilaumojen kanssa.

Sudet käyttävät hajumerkintää ilmoittaakseen oman reviirinsä rajat. Susilaumat välttelevätkin toisia laumoja yhteenottojen takia.

Sudet, kuten muutkin koiraeläimet käyttävät erittäin runsaasti "kehon" kieltä. Ne ilmaisevat mm. alistuvuuden toista laumanjäsentä kohtaan painamalla niskansa alas ja jopa selinmakuulle käyden.

Sudet välttävät katsomasta ylempiarvoistaan silmiin. Silmiin tuijottaminen koetaan uhkaavaksi eleeksi.

Saalistaminen ja ravinto

Canis lupus pack hunting (illustration).jpg Susien ruokavalio riippuu pitkälti asuinalueesta. Pääasiassa sudet syövät lähes mitä hyvänsä kasvinsyöjiä, niin pienistä eläimistä kuten jäniksistä ja hiiristä aina isompiin eläimiin kuten poroihin, peuroihin ja hirviin asti.

Susilauma metsästää hyvin koordinoidusti, ja sudet voivat jahdata saaliseläimiä pitkiäkin matkoja väsymättä.

Sudet ovat pitkälti opportunistisia metsästäjiä, ja pyrkivät saamaan helpoimman mahdollisen saaliin – mikä voi olla vaikkapa peuralauman heikoin yksilö.

Susien haitat kotieläimille

Skandinavisk dyrepark.jpg Susien ihmisille aiheuttamat vauriot ovat lähinnä koti- ja karjaeläimien tappamista – jo ilmaisu "susi lammaskatraassa", joka tarkoittaa välitöntä uhkaa jonkin joukon keskuudessa, ilmaisee tämän suhteen. Erityisesti lampaat ovat vaarassa, mutta myös vasikat voivat olla vaarassa. Lampaiden suojiksi onkin kehitelty susiaitoja, eräänlaisia sähköpaimenaitoja joiden useat päällekkäiset langat pitävät sudet loitolla. Näiden aitojen pystyttäminen on kuitenkin työlästä, ja vaatii talonväen lisäksi talkooväkeä avuksi.

Ehkä eniten haittaa susista on Suomessa poromiehille, mutta toisinaan sudet ovat uskaltautuneet myös syrjäseuduilla tappamaan pihaan kytkettyjä koiria. Myös metsästäjien mukana metsällä liikkuvat metsästyskoirat voivat olla vaarassa, sillä susi tappaa itseään heikomman kilpailijan.

Nykyisin useimmat sudet pysyvät kuitenkin poissa ihmisten silmiltä syrjäisillä metsäalueilla.

Susien vaarallisuus ihmiselle

Canis lupus tracks in sand.jpg Normaalioloissa sudet karttavat ihmisiä, ja ne eivät normaalisti ole mitenkään vaarallisia ihmisille. Poikkeuksina raivotautia eli rabiesta sairastavat sudet. Viimeinen ihmisiä mahdollisesti Suomessa tappanut susi liikkui Turun seuduilla 1880-luvun alussa ja sitä on jälkikäteen epäilty villiintyneeksi koiraksi tai koirasudeksi. Tri. John Linnellin raportin (2002) mukaan susi on dokumentoidusti surmannut viimeisen 50 vuoden aikana Euroopassa, Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa yhteensä 17 ihmistä. Suurin osa tapauksista on johtunut rabies-taudista: rabiesin vähentyessä ovat susihyökkäyksetkin vähentyneet dramaattisesti. Linnellin mukaan vertailu muiden petojen vastaaviin lukuihin osoittaa, että susi on yksi vaarattomimmista eläimistä kokoluokassaan. [http://www.utahwolf.net/utwolforum/SciencePg.html

Susipelko on Suomessa vanhaa perua. Turun hovioikeus tuomitsi vuonna 1652 Iisalmen pitäjästä kotoisin olleen Lauri Kapaisen teloitettavaksi ja poltettavaksi susien noitumisen vuoksi. Tuomion mukaan Kapainen oli tunnustanut "noituneensa" ne sudet, jotka edellisenä talvena söivät ja raatelivat Jääsken pitäjässä 18 lasta. Samankaltaisia lasten sarjatappoja on Suomen kirkonkirjojen haudattujen luetteloihin merkitty yhteensä kuusi. Niistä ajoittuivat 1700-luvulle Ristiinan ja Ilomantsin lastensurmat. Eniten susien tappotekoja tunnetaan 1800-luvulta, jolloin kirjattiin Kaukolan, Kivennavan, Hämeen ja Varsinais-Suomen lastensurmat. Yhteensä susien tappamiksi tiedetään merkityn 110 suomalaista lasta. Viimeinen mainittu suomalainen susiuhri oli 7.11.1881 kuollut viisivuotias Kalle Oskari Grönroos Vahdosta. (Antti Lappalainen, Suden jäljet. Metsäkustannus Oy. http://www.metsalehti.fi)

Lähdekriittisesti todistettuja suden surmia ei ole yhtään. Kuolinsyyt merkitsi ylös paikallisen seurakunnan pappi – vanhempien antaman selityksen mukaan. Erityisesti sairaat tai vammaiset lapset vietiin metsään, mistä "susi" heidät vei. Kun kuolinsyitä alettiin tutkia, suden tekemiä surmia ei havaittu yhtäkään, mikä antaa aiheen epäillä, onko niitä ikinä ollutkaan. Esimerkiksi Tampereella sanotaan tapahtuneen yhdeksän suden hyökkäystä vuonna 1877, jolloin Turkin sota nosti turkisten hintaa. Nykyisin susien hyökkäyksiä tapahtuu eniten pohjois-Intiassa, jossa tyttölapset ovat ei-toivottuja. (Jukka Nieminen, AL 5.11.2005)

1800-luvulla susista maksettiin ns. tapporahaa. Parhaan hinnan sai aikuisten yksilöiden nahoista. Tällöin oli yleistä, että metsästäjä tappoi susiparin, mutta otti pennut eläteiksi tarhaan. Pentujen kasvettua aikuisiksi ne tapettiin, jolloin saatiin parempi hinta. Joskus näitä ihmisiin tottuneita tarhasusia karkasi. Voidaan olettaa, että osa 1800-luvun lopulla ihmisten kimppuun hyökänneistä susista oli näitä yksilöitä.

Susi kansanperinteessä

Suomessa ja ulkomailla suden pelko ja viha on kansanperinnettä.

Usein saduissa susi kuvataan pahaksi eläimeksi. Tunnettuja susisatuja ovat muun muassa Aisopoksen muistiin kirjaama tarina sudesta lampaantaljaan pukeutuneena, ja monina eri versioina (viimeisimpänä Grimmin veljesten) tarina pienestä punahilkasta. Pahaa, mutta hyvää esittävää ihmistä kutsutaan sudeksi lampaiden vaatteissa.

Ihmissusi on tarujen hirviö, joka on päivisin tavallinen ihminen, mutta muuttuu yöllä verenhimoiseksi sudeksi. Ihmissusiin on uskottu siellä missä on susiakin.

Suden on arveltu saalistavan suden hetkellä.

Kielteinen suhtautuminen susiin on jättänyt merkkejä suomen kieleen. Kadonneen tai tuhlatun asian sanotaan menneen hukkaan (hukka on suden toinen nimitys). Kelvoton tai huono tavara on susi. Luvatonta, yleensä avioitumatonta pariskuntaa kutsuttiin susipariksi.

Asenteet nykypäivänä

Canis lupus with radio collar.jpgn kansallispuistossa]] Susi jakaa vahvasti mielipiteitä, vaihdellen jyrkästä vastustuksesta kiihkeään puolustamiseen. Etenkin syrjäisillä seuduilla, ja ylipäätänsä alueilla missä sudet ovat aiheuttaneet vahinkoja, ovat susikannan vähentäminen ja tappolupien myöntäminen kannatettuja keinoja. Toisaalta monet ihmiset pitävät susista, koska se on heistä komea eläin, joka ei ole ihmiselle vaarallinen. Sudet ovat myös harvinaistuneet, ja monet kannattavat harvinaisten lajien suojelua. Esimerkkinä susien ystävästä on ympäristöfilosofi Leena Vilkka, jonka yliopistoluennoilla on pidetty yksinomaan sutta käsitteleviä kursseja.

Susia pelkäävät ihmiset esittävät argumenttinaan, että vaikka susi erämaaoloissa on vaaraton ihmiselle, voi ihmisiin tottuneen suden käytös muuttua. Paras lääke susipelkoon on heidän mielestään pitää raivotauti poissa ja estää susien kesyyntyminen. Esim. Vancouverissa Kanadassa retkeilijät saivat ruokkimalla susilauman kesyytymään ja sudet alkoivat hyökkäillä ihmisten kimppuun, jos herkkupaloja ei tipahtanutkaan. Ihmisten liepeille pysyvästi lyöttäytyvät sudet pitäisi monien susien puolustajienkin mielestä poistaa susipopulaatiosta. Näin sudet pysyvät ihmisarkoina ja asuttavat vain laajoja metsäalueita, jonne ne kuuluvat.

Näkemysero susien vastustajien ja puolustajien välillä onkin vaikeimpia esteitä susikannan hoidon ja tulevaisuuden suunnittelussa. Pitäisi löytää ratkaisuja jotka miellyttäisivät molempia osapuolia. Vaarana on salametsästyksen kasvu ja viranomaisten mielivalta häirikkösusien kaatolupien annossa sekä toisaalta susien vähentäminen liiaksi ja kannan rappeutuminen.

Ongelmiin on esitetty useita ratkaisuja, kuten susiaitojen rakentaminen vahinkojen vähentämiseksi sekä susikannan levittäminen Länsi-Suomeen, jotta tilanne helpottaisi itärajan tuntumassa. Pahimmilla alueilla vanhemmat pelkäävät lastensa puolesta: jos susia liikkuu alueella, lapset pyritään viemään kouluun autoilla. Yleinen asenteiden muuttuminen ja myönteisten susikokemusten saaminen on mahdollista vain kun ongelmat on ratkaistu.

Aiheesta muualla

Koiraeläimet

Gourt Home::Gourt :: Susi