Pleistoseenikausi alkoi noin 1,8 miljoonaa vuotta sitten. Kaudelle ovat olleet ominaisia toistuvat jääkaudet ja ihmisen nopea evoluutio ja myös aivan lopussa kiihtyvä kivikautinen kulttuurikehitys.

Kausi on sama kuin kvartäärikausi josta nykyinen jääkauden jälkeinen lämpökausi holoseeni on otettu pois.

Ilmasto viileni merkittävästi jo ennen pleistoseenin alkua noin 2,75 miljoonaa vuotta sitten. Lämpötilakäyrää kuvaava heiluri alkoi heilua yhä voimakkaammin. Koillis-Euroopasta (Englannista) hävisi subtrooppinen kasvillisuus kahtena pulssina noin 3 ja 2,5 Mvs. Suuret jääkaudet alkoivat noin 0,9 miljoonaa vuotta sitten. Pleistoseenikaudella oli noin 26 jäätiköitymistä, joista 10 suurta. Ei osata sanoa, miten laajoja noin 2,75-1,3 miljoonan vuoden takaiset jäätiköitymiset olivat.

Pleistoseenikauden jäätiköitymiset

Kohti pleistoseenin jääkausia

Neogeenikaudelle noin viimeisen 20 miljoonan vuoden ajan on ollut ominaista aaltoileva, kiihtyvä ilmaston yleinen kuivuminen ja kylmeneminen. Ruohostot, aavikot ja jäätiköt ovat laajentuneet. Ilmastonmuutoksen syynä on ollut mannerliikuntojen aiheuttamat muutokset merivirroissa. Tertiäärikauden ilmasto oli hitaassa viilenemisen tilassa myöhäisellä oligoseenikaudella, keski-mioseenikaudella lämpeni ja viileneminen alkoi 14,5 miljoonaa vuotta sitten. Myöhäisellä plioseenikaudella alkoi esiintyä suurempia lämpötilan vaihteluita.

Lämpötila notkahti alas noin 19-18 miljoonaa vuotta sitten. Mioseenikauden alkupuolella koettiin voimakas lämpötilan nousi 17-14,5 miljoonaa vuotta sitten. Alaskassa kasvoi tuolloin lehtipuita. Mioseenikaudella 10-15 miljoonaa vuotta sitten uudelleen jäätiköitynyt Etelämanner alkoi jäähdyttää maapallon ilmastoa yhä tehokkaammin, koska sen ympärillä pyöri kylmä merivirta joka jäädytti sen melko nopeasti 14,5-13 miljoonaa vuotta sitten. Lisäksi lumenvalkoinen Etelämanner heijasti auringon säteilyä pois. Euroopan palmut alkoivat hiljalleen vetäytyä etelään. Alaskan lehtimetsät katosivat. Sammalla ilmasto kuivui ja suuret ruohotasangot levittäytyivät laajoille alueille. Etelämanner jäätyi kokonaan 15-10, viimeistään 6 miljoonaa vuotta sitten. Tämä ajoi maapallon keskilämpötilaa alas kuin liukumäessä. Samaan aikaan merenpinta laski 14-11 miljoonaa vuotta sitten Etelämentereen jäätyessä ja Uuden Seelannin lämpötilan liukuessa alas viitisen astetta.

Noin 12 miljoonaa vuotta sitten oli käynnistynyt hidas putoaminen kohti jääkautta.

Islanti jäähtyi huomattavasti 10 miljoonaa vuotta sitten. Alaskassa ja Andeilla oli pieniä vuoristojäätiköitä jo 10-5 miljoonaa vuotta sitten.

Noin 9 miljoonaa vuotta sitten Tiibet ja Himalaja nousivat jonkun verran ylös jäähdyttäen maapalloa. 8,5 miljoonaa vuotta sitten Maan ilmakehän hiilidioksidimäärän aleneminen kiihtyi merkittävästi. Noin 8,5 ja varsinkin 8 miljoonaa vuotta sitten lämpötila romahti hieman kaksi kertaa, mutta palautui molemmilla kerroilla takasin. 8 miljoonaa vuotta sitten etelämentereen jääkakku alkoi olla nykyisenlainen. Samaan aikaan ilmaston pitkäjaksoiset vaihtelut voimistuivat. Aasian ilmasto kuivui hetkellisesti noin 7,5 miljoonaa vuotta sitten samaan aikaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kiihtyvän laskun kanssa, mutta palautui pien ennalleen. Jäätä ajelehti pohjoisella pallonpuoliskolla jo 7 miljoonaa vuotta sitten ja Grönlannin eteläosa jäätyi noin 5 miljoonaa vuotta sitten. 6 miljoonaa vuotta sitten ajelehtivan jään määrä näkyi hetken meren kerrostumissa hiekkana. 6-5 miljoonaa vuotta sitten oli Islannissa luultavasti jäätiköitä, joiden läpimitta oli kolmasosa nykyisten läpimitasta. Vielä 5 miljoonaa vuotta sitten kasvoi hetken palmuja Alppien pohjoispuolella Euroopassa. Seuraavalla plioseenikaudella alkoi ilmestyä pohjoisella napaseudulle ja korkeiden vuorten huipulle varmasti ja yhä tiheämmin jäätiköitä plioseenikaudella 5,5-4,5 miljoonaa vuotta sitten. Merijäätä oli hiukan kahteen otteeseen 4,8 ja 4,2 Mvs. Noin 4,0 Mvs ollut merijää viittaa mereen päättyviin vuoristojäätiköihin Grönlannissa ja/tai Skandinaviassa. 4,2 miljoonaa vuotta sitten Saharan pölymäärä kasvoi äkkiä (viittaa aavikon laajenemiseen, ilmaston kylmenemiseen ja kuivumiseen).

Viimeinen jääkausijakso liittyy lähinnä päiväntasaajaa kiertävän lämpimän merivirran katkeamiseen kokonaan Panaman kannaksen sulkeutuessa merenpinnan nousun takia noin 4,5 tai 3,1 miljoonaa vuotta sitten. Maapalloa viilensi myös mm Tiibetin ylängön yhä jatkuva kohoaminen. Silti Maa oli vielä plioseenikaudella lämpimässä tilassa, ja 3,2-4,6 tai 3-4 miljoonaa vuotta sitten erityisen lämmin, mutta esim Islannissa oli erään olettamuksen mukaan 3-4 Mvs jäätiköitä, joiden läpimitta oli puolet nykyisestä.

Himalajan ja Tiibetin alue nousi noin 3,75 miljoonaa vuotta sitten. Jotkut lähteet väittävät Panaman kannaksen menneen tällöin kiinni. Tällöin ilmasto kuivui merkittävästi ja merenpinnan korkeusvaihtelut voimistuivat. Tämä viittaa joidenkin napajäätiköiden kasvuun. Noin 3,3 (3,3-3,37) miljoonaa vuotta sitten koettiin lämpötilan äkillinen tipahtaminen kylmemmäksi kuin koskaan kenotsooisella maailmankaudella. Tipahdus oli kaksiosainen. Tällöin pohjoisen pallonpuoliskon jäätiköt laajenivat merkittävästi. Koillis-Islannissa syntyi jäätiköiden voimalla tilliittejä noin 3,2-3,1 Mvs. Samaan aikaan 3,2-3,0 Luoteis-Välimeren kostean ilmanalan sypressit korvautuivat tammilla ja muilla kuivuutta ja vuodenaikavaihteluja sietävillä lajeilla. Ja samoihin aikoihin Luoteis-Euroopan palmut häviisvät Branussumian-kauden päättyessä. Välimeren seudun meriveden lämpötila laski 2-4 C. Voidaan sanoa ilmaston olleen 3,2 miljoonaa vuotta sitten yleensä lämpimämpi kuin pleistoseenilla. Noin 3,1 miljoonaa vuotta sitten alkoi näkyä selviä Milankovichin jaksoja (Maan akselin kiertymisestä , akselikallistumasta jne johtuvia vaihteluja Maan lämpötilakäyrässä).

Voimistuva heiluriliike

Todellinen kylmeneminen lähti käyntiin noin 2,75 miljoonaa vuotta sitten, jolloin ajelehtivan jään määrä lisääntyi merkittävästi esim Grönlannin jäätikön puskiessa jäävuoria mereen, jotka kantoivat merenpohjaan jäästä irronnutta soraa. 2,7 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi hyvin selvä ilmastokäyrään maan akselikallistuman vaihelusta johtuva 41 000 vuoden jakso. Samoihin aikoihin noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten suosypressimetsät (Taxodium) hävisivät Ranskan seuduilta, mutta ne olivat alkaneet harventua jo 3 miljoonaa vuotta sitten. Tämä liittyi ilmaston kuivumiseen ja lopulta kylmenemiseen. Tammi ja mänty tulivat tilalle. Jäätiköt laajenivat merkittävästi pohjoisella pallonpuoliskolla 2,75-2,5 miljoonaa vuotta sitten. 2,55 miljoonaa vuotta sitten alkoi alkoi Pretegelen-kylmäkausi (Prätegelen, Pretiglian, Pre-Ludhamian, Kaltenhorn-kryomeeri). Heinäkuun keskilämpötila romahti Hollannissa kolmeksi jaksoksi tundralämpötiloihin noin +6 °C:hen. Keski-Eurooppaan tulivat boreaaliset tai subarktiset olot. Mutta vielä 2,7-2,4 Mvs ajoittaiset jäätiköt olivat melko pieniä. Samoihin aikoihin Euroopan eläimistöön ilmestyi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten arolajistoa. 2,5 miljoonaa vuotta sitten ilmasto viileni nopeasti, palautui ja alkoi taas viiletä. Tällöin luultavasti syntyi Norjan vuoristoon nykyistä suurempia vuoristojäätiköitä kolmeen otteeseen. Tällöin tundra saattoi levitä kylminä kausina Suomen Lappiin. Viimeistään 2,4 miljoonaa vuotta sitten meren sedimenteistä päätellen jäätiköiden kielekkeet purkivat jäätä mereen, ja Grönlantiin oli kasvanut valtava jääkupu. 2,4 miljoonaa vuotta sitten Alaskassa oli tundraa merenpinnan lähellä. Välimerellä yleistyi viileän ilmanalan planktoneliö Neogloboquadrina atlantica 2,4 ja 2,35 Mvs. Kylmä Pretegelen päättyi 2,45 miljoonaa vuotta sitten, mutta heiluri palautti kylmän jo noin 2,2 miljoonaa vuotta sitten. 2,4-2,3 Mvs ajoittaiset jäätiköt laajenivat huomattavasti ja 2,3 - 1,5 miljoonaa vuotta sitten näkyi pääasiallisena jäätiköitymisen syynä maan kaltavuudesta johtuva 41000v vaihtelu.

Calabrium-kauden alussa alkoi Italian kerrostumissa esiintyä kylmästä jääkautisesta ilmastosta kertovia simpukoita, esim nykyään Pohjois-Norjassa viihtyvää Arctica Islandica:aa. Noin 2,3 miljoonaa vuotta sitten lämpötilat romahtivat Hollannissa, ja lauhkean vyöhykkeet metsät hävisivät. Koivu ja mänty sekä leppä ja arot valtasivat alaa. Jäätiköt laajenivat pohjoisella pallonpuoliskolla erään tiedon mukaan voimakkaasti noin 2,4-2,3 miljoonaa vuotta sitten, jolloin mm Grönlantiin levisi mannerjää. 2,4 miljoonaa vuotta sitten hävisi subtrooppinen Malayan kasvillisuus Englannista. Samalla 2,3 miljoonaa vuotta sitten hävisivät Luoteis-Euroopasta lämpimän ilmaston lajit Pseudilarix (kultalehtikuusi ), Liquidambar ("makeakumi") jaZelkova (kaukasianjalava ). Luultavasti kuivumisen tai ehkä myös jonkun muun katastrofin takia hävisi 15% Euroopan maanisäkkäistä noin 2 miljoonaa vuotta sitten.

Pleistoseeni

Jääkaudet ovat mahdollisia mm. Golf-virran kosteutta kuljettavan vaikutuksen ansiosta. Viimeistään 1,8-1,6 miljoonaa vuotta sitten ilmasto viileni¨jääkauden kynnykselle. Alpeille ilmestyi vuoristojäätiköitä, samoin läntiseen Pohjois-Amerikkaan. Mutta ilmasto lämpeni pian takaisin. Oli käynnistynyt kylmenevän ja kuivenevan ja lämpimän ja kostean ilmaston voimistuva aaltoliike. Jääkaudet pitenivät ajan mukana, syynä on pidetty mm ilmakehän hiilidioksidimäärän elemista joka on laskenut viimeiset 10 miljoonaa vuotta.

Suuret jääkaudet

Ehkä 1,05, viimeistään 0,9 Mvs (miljoonaa vuotta sitten) ilmestyi ilmastokäyrään voimistuva 100000 vuoden suuri jääkausijakso joka liittyy maan radan soikeuden muutoksiin. Noin 0,9 miljoonaa vuotta sitten Pohjoinen napameri jäätyi ympärivuotisesti, ja viimeistään noin 0,87 miljoonaa vuotta sitten suuria jäätiköitä levittäytyi Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Jäätiköt ovat levittäytyneet Pohjoiselle pallonpuoliskolle laajalle alueelle jäänäytteiden mukaan 8 kertaa, moreeni-ja kerrostumalöytöjen mukaan varmasti 5 kertaa. Vanhin varma suurjäätiköityminen on MIS 22 eli Bavel/Elbe noin 0,87 mvs. Jäätiköiden levittäytyminen laajalle vaatii rajua lämpötilan laskua. Jos heinäkuun keskilämötila laskisi 8 astetta, jäätiköt olisivat huomattavasti suppeampia kuin, jos lämpötila laskisi kaksi kertaa enemmän, 16 astetta. Suuret jäätiköt vaativat lämpötilan tuntuvaa pudotusta. Näin vaikka lämpötila viileni melko paljon pleistoseenin alkupuolella, ei syntynyt uusia jäätiköitä.

Jääkausijaksojen pituus vaihtelee eri näytteistä mitatuissa eri aikoina. Esim. lössikerrostumat ja merenpohjan sedimentit antavat erilaisia tietoja. Erityisen syviä 100 000 vuoden vaihtelut alkoivat olla 600 000 vuotta sitten, mutta ovat sittemmin hieman madaltuneet. Varhaisella pleistoseenilla noin 2,7-1,25 miljoonaa vuotta sitten hallitsi Maan ilmastoa 40 000 vuoden jakso. Kausi, jolloin 100 000 vuoden jaksot ja 41 000 vuoden jaksot olivat yhtä voimakkaita, oli 1,25 miljoonaa - 600 000 vuotta sitten. 100 000 vuoden jakso vaihtelee välillä 80 000-12 0000 vuotta.

Pleistoseenikauden eläimistö

Plioseenikauden lopussa Euroopassa eli Villafrancium-lajisto joka säilyi pitkäle pleistoseenikaudella, vaikka ilmasto viilenikin. Oli Hipparion, hevosta luolaleijonaa, alkuhärkää, norsua jne. Väitetään jääkauden kiihdyttäneen evoluutiota siten, että jääkaudella avoluutiovauhti oli yksi laji puolessa miljoonassa vuodessa, mutta alkuplioseenilla 2 miljoonaa vuotta. Jääkausia edeltävällä Villafrachium-kaudella eläimistö vaihteli metsä- ja arolaiston välillä. Arokausina oli antilooppeja, hevosia ha gebardeja, metsäkausina peuroja, villisikoja ja karhuja. Tegelen-lämpökaudella (ja Donau-jääkaudella?) oli etelännorsuja, etruskikarhuja, jättiläishyeenoja. Waal-lämpökaudella oli Englannissa etelännorsuja, ensimmäiset aromamutit, leveäotsahirvi jne. Cromer-lämpökaudella noin 500000 vuotta sitten oli Englannissa virtahepoja, magotteja, luolakarhuja, jättileijonia, etelännorsuja ja heidelbergin ihmisiä joiden kulttuuri oli Abbeville-käsikirveskulttuuri. Jääkauden tyypillinen uusi tulokas oli mammutti ja myskihärkä oli tyypillinen jääkauden laji joka ilmestyi jo varhaisella Günz-jääkaudella (yli 600000 vuotta sitten), samoin peura ja niin kuin tunturisopuli, kaulussopuli, ja lapinmyyrä. Mindel-jääkaudella 400000 vuotta sitten tuli jättiläishirvi, villsarvikuono, ahma ja naali ja luolakarhu sekä nykyinen ruskea karhu ja jättiaromamutti. Metsäjänis kehittyi Riss-jääkaudella joka oli alle 300000 vuotta sitten. Riss-jääkaudella oli mammutteja, villasarvikuonoa, arobiisonia, ja vaikkapa arosarvikuonoa sekä muita kylmässä viihtyviä tai pohjoisia lajeja. Ihmisen kulttuuri oli Acheul-käsikirveskulttuuria ja Clacton-levykirveskulttuuria. Eem-lämpökaudella oli Englannissa virtahepoa, metsänorsua ja Merckin sarvikuonoa. Jääkarhu näyttää kehittyneen vasta viimeisellä Veiksel-jääkaudella alle 100000 vuotta sitten. myskihärkä levisi Uuteen maailmaan vasta viime jääkaudella. Veiksel-jääkaudelle tyypillisä olivat arobiisoni, mamutti, villasarvikuono, peura, jättiläishirvi, luolakarhu, luolahyeena, luolaleijona ja naali.V eiksel-jääkauden alkupuolinen ihminen oli Neandertalin ihminen, jälkikauden ihminen nykyihminen.

Amerikassa eli vielä pleistoseenillakin monen metrin korkuisia jättiläislaiskiaisia. Biisoni saapui Amerikkaan Riss-jääkaudella.

Pleistoseenikauden jako

Pleistoseenikauden jako perustuu mm merenpohjasta Grönlannin je Etelämantereen jäästä porattuihin näytteisiin, joiden kerrostumista päätellään jääkausijaksot.

Ajat miljoonaa vuotta sitten.

• Myöhäispleistoseeni 0,126 -0,0115 Nykyihminen
• Keskipleistoseeni 0,781 - 0,126 Suuret jääkaudet
• Varhaispleistoseeni 1,806-0,781 Varhasimmat ihmislajit

Jääkausen nimet eri seuduilla

Eri seutujen jääkausien yhteensovittamisessa on suuria ongelmia varsinkin varhaisten jäätiköitymisten osalta.

Viimeiset jääkaudet ovat

• Alpeilla: (Amper-Atter)-Biber-Donau-Gunz-(Haslach)-Mindel-Riss-Würm.
• Pohjois-Euroopassa: Pretegelen-Eburon-Menap-Elster-Saale-Veiksel (Weichsel, Weichselian).
• Amerikassa Nebraskan-Kansan-Illinoian-Wisconsinan.
• Englannissa: Waltonian (viileä 2,5 Mvs)-Thurnian (kylmä)-Baventian (kylmä 1,6 Mvs)-Pre-Pastonian(ainakin 2 kylmää kautta)-Beestonian-Anglian-Wolstonian-Devensian

Laja jäätiköityminen alkoi happi-isotooppivaiheesta MIS22 joka oli noin 900000 vuotta sitten.

Pleistoseenikauden jääkaudet

Viimeisimmät jääkaudet

Jääkaudet ja happi-isotooppivaiheet

Huomautuksia ja lisäyksiä: Laajimmat jääkaudet olivat MIS 2, 6 ja 12 lämpimimmät interglasiaalit MIS 1, 5, 9 ja 11.

MIS19 on Cromer-interglasiaali I:ssä , jolloin tapahtui magneettikentän kääntyminen Brunhes-Matuyama noin 0,78 miljoonaa vuotta sitten. Se on kiinnekohta monien moreenien ajoituksessa. MIS101 noin 2,5 Mvs oli hyvin lämmin, mutta tuli Pre-

Ludhamian-kaudella kolme kylmää kautta MIS100-96 ennen 2,4 Mvs. Tämä on Pretiglian. Ludhamian MIS 97/6 olilämmin ja pitkä. Tämä on Pretiglian A.

Seuraava yhtä tuntuva vuoristojäätiköityminen kuin Pretiglain oli MIS82-(78?)

Pastonian MIS62 oli kylmä, MIS63 lämmin 1,8 Mvs.

MIS54:stä eteenpäin 1,55 Mvs ilmasto vaihteli kylmästä lämpimään malko lyhyessä jaksossa. Suurempia jäätiköitymisiä alkoi sattua MIS36:sta lähtien noin 1,2 miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäinen suurjäätiköityminen oli MIS22 0,87 Mvs eli 870000 vuotta sitten. Pleistoseenin kylmimmät jäätiköitymiset olivat välillä MIS22-MIS12 0,87-0,43 Mvs.

Ensimmäinen pienempi pienempi jäätiköityminen oli MIS98. MIS65 1,83 Mvs aloitti kvartäärikauden. Jääkausien nimeämissysteemi on epätäydellinen esim Don I-jääkautta edeltävä Pastonian on MIS63 eli 30:s jääkausi. Biber-kylmäkautta edelsivät Alpeilla Amper-ja Atter-kylmäkaudet ehkä joskus 3-2,3 miljoonaa vuotta sitten.

Viimeinen jääkausijakso tarkemmin

Alla yritetty tehdä tarkkaa taulukkoa viimeisestä jääkausijaksosta eri puolilla maailmaa.

• Jääkausi: kausi, jolloin on jäätiköitä tai jäätiköt ovat nykyistä laajemmat.
• Interglasiaali: jääkausien välillä oleva jäätön kausi.
• Interstadiaali: jääkauden jäätiköitymisten keskellä oleva lämpimähkö kausi.
• Jäätiköityminen: jääkauden kausi, jolloin jäätikkö on laajana.
• Intervalli: lyhyt, matala lämpeneminen.

Katso myös

• Jääkausiajat
• Geologiset kaudet
• Kvartäärikausi
• Jääkausi Alpeilla
• Jääkausi
• Kivikausi
• Plioseeni
• Veiksel-jääkausi
• Saale-jääkausi
• Elster-jääkausi
• Wisconsin-jääkausi
• Holoseeni
• Ihmisen evoluutio
• Paleoliittinen kivikausi
• Villafranca-kausi

Geologiset ajanjaksot

Pleistocenu | Pleistocè | Pleistocén | Pleistocæn | Pleistozän | Pleistotseen | Pleistocene | Pleistoceno | Plejstoceno | Pléistocène | Pleistoceno | 플라이스토세 | Pleistocene | פליסטוקן | Äiszäitalter | Pleisztocén | Pleistoceen | 更新世 | Pleistocen | Plejstocen | Pleistoceno | Плейстоцен | Pleistocen | 更新世