Neitsyys

Neitsyt eli impi on yleisimmän tulkinnan mukaan ihminen, joka ei ole ollut sukupuoliyhteydessä. Neitsyen tila on neitsyys, piikuus tai impeys. Yleisten kulttuuristen näkemysten mukaan vain sellainen nainen, jonka immenkalvo on ehjä, voidaan varmuudella tietää neitsyeksi. Tällöinkin neitsyys varmistuu vasta usein jälkeenpäin, vasta ensimmäisesssä yhdynnässä vuotaneesta verestä. Länsimaalainen näkymys poikkeaa tästä, monien länsimaalaisten mielestä nainen on neitsyt, mikäli hän ei ole ollut sukupuoliyhteydessä, eikä immenkalvon tila liity tähän mitenkään. Pelkästään immenkalvoon perustuvan määritelmän tapauksessa neitsyys taas menetetään silloin, kun immenkalvo rikkoutuu mistä tahansa syystä.

Neitsyyttä vastaava käsite miehistä on poikuus, minkä määrittely on vielä kirjavampaa kuin naisten kohdalla. Määrittelyn vaikeuden vuoksi neitsyydestä ja poikuudesta puhuttaessa väitelläänkin usein siitä, onko henkilö vielä "neitsyt", jos hänen sukuelimiään on hyväilty käsin, jos hän on harrastanut suuseksiä, jos hän on harrastanut seksiä vain samaa sukupuolta olevien kumppanien kanssa jne.

Historiaa

Neitsyys on historiallisesti yhdistetty usein puhtauteen ja itsehillintään. Muinaisen Kreikan jumalattaret Athene, Artemis ja Hestia olivat neitsyitä. Antiikin Roomassa jumalatar Vestalle valittiin kuusi neitseellistä papitarta, joiden täytyi kuoleman uhalla säilyttää neitsyytensä 30-vuotisen palveluksensa ajan. Kristinuskon perinteen mukaan Neitsyt Maria oli nimensä mukaisesti neitsyt synnyttäessään Jeesuksen, joskin luterilaisen näkemyksen mukaan hän myöhemmin menetti neitsyytensä.

Länsimaissa kristinuskon myötä hyveellisyyden vaatimukset ylläpitivät vaatimuksia naisen neitsyydestä ennen avioliittoa, ja kohdistuivat myös miehiin. Myöhemmin länsimaisten naisten aseman parantuessa ja seksuaalisuuden asteittain vapautuessa vaatimukset vähenivät, ja neitsyys menetti merkitystään.

Nykyinen länsimaalainen seksuaalimoraali ja -todellisuus aikaansaavat sen, että neitsyyden vaatiminen avioliittoa tai seksiä varten on poikkeuksellista. Seksin vapaudesta johtuen miellyttävän ja halukkaan neitseellisen kumppanin löytäminen voi olla hyvin hankalaa jo alle parikymppisille, sillä monien neitsyys menetetään jo ennen 16 ikävuotta, jota nuorempien kanssa ei saa olla lain mukaan yhdynnässä täytettyään 18. Joillekin niin tytöille kuin pojillekin neitsyys on jopa häpeä, josta pyritään hankkiutumaan eroon mahdollisimman nopeasti. Joidenkin miesten parissa neitsyyden vieminen eli "korkkaus" tai "puhkaisu" voi kuitenkin olla suosittu teko. Toisaalta Suomessa ei ole mitenkään epätavallista, että 25-vuotias on neitsyt. Joissain ei-länsimaisten kulttuurien piirissä länsimaista kulttuuria pidetään tässä suhteessa kauhistuttavana. Monissa varhaiskantaisissa keräilijä-metsästäjä kulttuureissa taas oli usein niin avoin sukupuolielämä, että neitsyys menetettiin jo hyvin varhaisessa iässä, eikä sitä pidetty arvokkaana. Joissain heimokulttuureissa neitsyyttä taas on pidetty vaarallisena, inhottavana ja maagisena. Joissakin tällaisissa kulttuureissa poppamiehet ovat joutuneet poistamaan heimon kaikilta naisilta neitsyyden inhoa tuntien.

Neitsyyden vaatimista tai säästämistä häävuoteeseen esiintyy monilla uskonnollisilla ryhmillä myös länsimaissa. Eräät ryhmät ovat myös kampanjoineet neitsyyden säästämisen puolesta, ja muutamista mukaansaaduista on raportoitu lehdissäkin.

Immenkalvon myytti

Immenkalvon puhkeamisesta vuotava veri on käsitetty ikään kuin sinetiksi, mikä varmistaa naisen neitsyyden. Puhjennut immenkalvo ei kuitenkaan ole tae seksuaalisesta käyttäytymisestä, sillä se voi rikkoontua mm. tamponin, itsetyydytyksen tai rivakan liikunnan takia.

Tästä huolimatta monissa kulttuureissa tai niiden vanhoillisissa muodoissa on vaadittu ja vaaditaan naiselta (paitsi leskeltä) neitsyyttä ennen avioliittoa, ja monissa tapauksissa morsiamen kunniallisuuden ja toisaalta aviomiehen miehisyyden todistaa vain immenkalvon puhkeamisesta aiheutunut veritahra. Immenkalvon verestä tahriintunut lakana on todiste hääparin sukulaisille siitä, että nainen oli koskematon. Veretön lakana puolestaan voi jopa vaarantaa naisen hengen. Naisia on murhattu, koska he eivät ole vuotaneet verta hääyönä.

Vanhoillisemmilla alueilla saatetaan nainen, joka ei vuoda verta hääyönä, viedä gynekologille tutkittavaksi, oliko hän oikeasti neitsyt. Ihmisoikeusjärjestöt ovat leimanneet tämänkaltaiset käytännöt väkivallaksi naista kohtaan. Turkissa lääketieteellinen yhdistys on ilmaissut neitsyystestien olevan sukupuolisen väkivallan muoto, mutta siitäkin huolimatta niitä tehdään kuutisentuhatta vuodessa.

Nykyisin rikkaissa arabimaissa ovat yleistyneet neitsyydenpalautusleikkaukset, joissa immenkalvo pyritään rakentamaan uudelleen. Näihin saattavat joutua menemään myös sellaiset koskemattomat naiset, joiden luonnollinen immenkalvo havaitaan sellaiseksi, ettei se ehkä muuten vuotaisi verta hääyönä.

Seksuaalisuus | Uskonto

Gourt Home::Gourt :: Neitsyys

Historiaa

Immenkalvon myytti