Myytti

Myytti eli taru tai jumalataru on tarina tai uskomus, joka selittää jumalia, yliluonnollisia olentoja, maailman syntyä. Myytti voi olla totta tai sepitettä, mutta siihen uskotaan tai ainakin on joskus uskottu. Myytti voidaan suomentaa taruksi. Erityismerkityksessä myytti on kuitenkin nimenomaan elämän peruskysymyksiä käsittelevä kertomus, jonka avulla ihmisten on väitetty ymmärtävän itseään ja perustelevan elämäntapojaan. Satu eroaa myyttisestä kertomuksesta juuri siinä, että satuun ei uskota.

Mytologia tarkoittaa jonkun kansan tai heimon eli kansallisen ryhmän yhteistä tarustoa ja uskomuksia. Mytologia käsitetään usein perinteiseksi. Nykyajan kaupunkitaruja ja uusia uskomuksia ja myyttejä ei helposti pidetä mytologiana.

Antropologiassa eli ihmistutkimuksessa myytti tarkoittaa yliluonnollista käsittelevää uskomusta vastakohtana johdonmukaiselle ja tutkimukseen perustuvalle ajattelulle. Myytit ovat vastanneet niihin kysymyksiin, joiden edessä ihminen ei ole silloisen tietämyksensä avulla löytänyt todenmukaista vastausta. Uskonnot ovat käyttäneet myyttejä hyväkseen esimerkiksi selittämällä elämän jatkuvan tuonpuoleisessa.

Myös tietoinen järjenkäyttö on hyvin vanha ilmiö, ja se on osattu erottaa mytologisesta ajattelusta. Nykyisin länsimaissa järkiperäistä ajattelua pidetään mytologisen vastakohtana, mutta tällöin myyttisellä tarkoitetaan perusteltuina pidettyjä, mutta todistamattomia käsityksiä.

Hankalasti lähestyttäviin alueisiin ovat kuuluneet myös moraali ja oikeudenmukaisuus. Muinainen johtajisto on usein antanut ihmisille toimintamalleja myyttien avulla. Uskontojen kertomukset ovat myyttejä.

Jotkin myytit ovat voineet saada alkunsa tositarinoina, mutta alkuperäiset kertomukset ovat vähitellen muuttuneet, eivätkä ne enää ole totta. Ihmiset voivat muuttaa kertomuksia vahingossa tai tehdäkseen niistä mielenkiintoisempia.

Ennen kirjoitustaidon keksimistä myytit siirtyivät sukupolvelta toiselle perimätietona. Kirjoitustaidon myötä eräistä myyteistä, kuten kirjoitetuista uskontojen käskyistä, tuli voimakkaampia ja sitovampia.

Myyttien luokittelu

Myytit voidaan luokitella kuuteen alaryhmään sisältönsä perusteella:

Aitiologiset myytit selittävät miten maailmassa ilmenevät tosiasiat ovat saaneet alkunsa.
Rituaalisessa myytissä myytistä on tullut kiinteä osa uskonnollista riittiä. Sen sisältö esim. toistetaan tietyn juhlan yhteydessä.
Sankarimyyteissä kerrotaan muinaisen ajan sankareista, jotka suorittavat esimerkillisiä tekoja.
Pelastusmyytin avulla kuvataan koko ihmiskuntaa koskeva yliluonnollinen pelastustapahtuma. Siihen liittyy yleensä käsitys jumalallisesta olennosta joka saapuu tuomaan pelastusta maailmaan. Tehtävänsä suoritettua olento palaa takaisin jumalalliseen asuinpaikkaansa. Esim. Buddhamyytti on pelastusmyytti.
Eskatologinen myytti kertoo maailman viimeisistä tapahtumista. Se esitetään usein näkynä, jonka joku ihminen on nähnyt tuonpuoleisessa todellisuudessa.
Transformaatiomyytti kertoo pahuuden synnystä tai alkuperästä. Esim. Pandoran lippaan myytti.

Mytologioiden muutosvaiheet

Mytologiat ovat muuttuneet yhteisöiden muuttuessa. Tärkeimmät ihmisyhteisöiden elämän muutokset ovat muokanneet merkittävimmin myös myyttejä. Samankaltaisessa tilanteessa ja kehitysvaiheessa elävillä ihmisyhteisöillä on myös ydinosiltaan samankaltaiset mytologiat. Ihmisyhteisöt, jotka elävät nykyisin metsästäjä-keräilijöinä, omaavat pohjimmiltaan samankaltaiset mytologiat, kuin millaiset muilla kansoilla oli silloin, kun nämä olivat metsästäjä-keräilijöitä. Seuraavassa esitellään myyttien kehitysvaiheita perustuen lähinnä Karen Armstrongin tutkimuksiin.

Varhaisten metsästäjä-keräilijöiden (paleoliittisen kauden) mytologiat (20 000-8000 eaa.)

Paleoliittisella kaudella, ennen maanviljelyyn siirtymistä uskonnollisuus oli shamanistisia ja animistista. Kaikkialla, kaikissa esineissä ja olioissa, oli läsnä henkiolentoja ja pyhyys. Henkitodellisuus oli niin lähellä, ettei mitään "maallista" ollut olemassakaan. Henkitodellisuuteen saattoi silti uppoutua tavallistakin syvemmin. Henkiin sai suoremman yhteyden esimerkiksi muokkaamalla tajunnantilaansa. Transsiin vajonneen sielu saattoi seikkailla yliluonnollisessa maailmassa, ja suorittaa siellä erilaisia tehtäviä, joilla pyrittiin parantamaan ihmisten elämää. Jumalia ja henkiolentoja oli useita, ja ne olivat ihmisille läheisiä ja arkipäiväisiä hahmoja, lukuun ottamatta ehkä kaukaista ja pelättyä taivaanjumalaa.

Uskomukset taivaasta kantena ja maasta litteänä kiekkona, kuten myös niiden välisestä maailmanpylväästä, olivat ilmeisesti jo paleoliittiselta ajalta peräisin.

Mytologian tärkeät osat olivat myytit alkuajasta, joka oli vallinnut ennen nykyaikaa, ja jolloin maailma oli valmistunut. Esimerkiksi metsästäjä saattoi seurata myyttisiä alkuaikana toimineen ensimmäisen metsästäjän toimia. Melkein kaikelle oli oma myyttinen alkuperänsä, joka sijoittui useimmiten juuri myyttiseen alkuaikaan.

Sankarimyytit liittyivät usein shamaaneihin, jotka seikkailivat henkimaailmassa. Metsästys oli välttämätöntä, mutta myös kammoksuttua- se ei siis ollut välttämättä sankarillista. Eläimiin samaistuttiin, koska ihmiset olivat samassa asemassa näiden kanssa, pitkälti luonnon armoilla. Eläimet nähtiin kansoiksi, kuten ihmisetkin, ja monet eri ihmisryhmät ovat ajatelleet polveutuvansa tietyistä eläinlajeista. Kun iso eläin tapettiin, sen kunniaksi pidettiin juhlat, joissa sen sielua yritettiin lepyttää, jotta eläin palaisi takaisin metsään. (katso myös:peijaiset)

Varhaisen maanviljelyksen kauden (neoliittiset) mytologiat (n. 8000-4000 eaa.)

Syntyi ehkä usko hyvään maaemoon. Metsästystä harjoitettiin edelleen, mutta eläimistä vieraannuttiin, ja saaliin saaminen nähtiin voittona ja sankaritekona.

Varhaiset sivilisaatiot (4000-800 eaa.)

Akseliaika (800-200 eaa.)

Filosofia erotti voimakkaasti myytit järjenkäytöstä. Myytteihin alettiin kohdistaa entistä enemmän kritiikkiä. Yksijumalainen uskonto syntyy.

"Pimeä aika" (200-1500 jaa.)

Aika rooman valtakunnan luhistumisen jälkeen vaikutti pimeältä taantumuksen ajalta Euroopassa, mutta 1000-luvulla eurooppalaiset saivat käyttöönsä Aristoteleen ja Platonin teokset, jotka saivat oppineet näkemään selvän eron myyttisen ajattelun ja järjenkäytön välille. Kristinuskoa on siitä lähtien yritetty selittää järjellä, sillä sen kertomuksia ja opetuksia ei olla haluttu pitää pelkkinä myytteinä. Myös muslimioppineet yrittivät selittää uskontoaan järjellä, mutta luovuttivat. Euroopassa yritys jatkui, poikien myöhemmin Euroopan nousun.

Uusi aika 1500 jaa lähtien

Järjestä ja loogisuudesta (latinaksi logos) tuli antiikin filosofian kasvavan ihailun myötä ihailtuja hyveitä, ja myyttinen (lat. mythos) alettiin nähdä taantumuksena ja valheena. Syntyi valistus, jonka tarkoitus oli nimenomaan poistaa myyttinen ajattelu. Samaan tähtäsi uskonpuhdistus. Kristinusko haluttiin välttämättä selittää järjen avulla, ettei sitä oltaisi leimattu myyttiseksi. Koska kristinusko uskontona on kuitenkin myyttinen, tehtävä pitkälti epäonnistui, ja kääntyi kristinuskoa vastaan. Kristinuskolle luotiin erilaisia todistuksia ja järkiperusteita. Nämä todistukset ja perustelut kuitenkin kumoutuivat joutuessaan tekemisiin tieteellisen ja järkeen perustuvan lähestymistavan kanssa. Kristinuskoa myös järkeistettiin, sitä muokattiin siten, että se olisi ollut mahdollisimman looginen. Ennen kaikkea uskonpuhdistus pyrki tähän. Monet aiemmin konkreettisina uskotut opit ja kertomukset selitettiin vertauskuvallisiksi ja ei-tosiksi. Näin uskonnon sisältö muuttui, ja uskonto muuttui monien arkikokemukselle yhä vieraammaksi. Uskonnon asema yhteiskunnassa heikkeni. Uskonnollisuuden vähentyminen avasi yhteiskunnan ilmapiiriä ja vapautti ajattelua, johtaen eurooppalaisten ja eurooppalaisperäisten yhteiskuntien tieteen ja elintason suureen kehitykseen.

Kehitys pitkälti vierastutti länsimaalaisia perinteisistä myyteistään. Joidenkin vanhojen tai uusien myyttien selviytymiskeinona oli muuttua yhä ovelammiksi. Ne yrittivät esittäytyä ihmisille joinakin muina kuin myytteinä; ne esittivät järkiperustaisia tosiasioita tai yrittivät tunkeutua tietoisuuteen johdattelulle alttiiden tunteiden tarjoamaa "takaporttia" hyväksikäyttäen. Tällainen myytti poikkeaa aikaisemmista myyteistä, sillä se halveksuu mytologisia juuriaan, ja pyrkii esiintymään tieteellisenä tai todistettuna. Syntyivät pseudotieteelliset todistelut.

Vieraantuminen myyteistä on auttanut länsimaalaisia huomattavasti tieteen, ajattelun ja yhteiskuntien kehittämisessä, mutta toisaalta myös heikentänyt heitä paljon henkisesti. Myytit ovat saaneet maailman näyttämään mielekkäältä, ja siten saaneet ihmiset kestämään vaikeissa ja sietämättömissäkin oloissa. Ihmisten itsetunto usein vahvempi ja ihminen on usein onnellisempi, jos hän kokee olevansa peräisin jostain ja osa jotakin, ja että hänen elämänsä on merkityksellistä.

Myytit myös ovat opettaneet, miten tulee toimia hyvin ja moraalisesti muiden ihmisten kanssa. Osa ihmisistä osaa toimia yhteisöllisesti myös omantuntonsa tai järjenkäyttönsä turvin, mutta kaikki eivät tähän kykene. Myyttien väheneminen on näin myös aiheuttanut yhteisöllisyyden vähentymistä länsimaissa, mutta toisaalta myös tehnyt joistain ihmisistä moraalisempia, sillä he ovat joutuneet itse pohtimaan moraalinsa perusteita.

Vieraantumien ikiaikaisista myyteistä on tehnyt länsimaisesta nykykulttuurista pinnallisempaa, juurettomampaa ja enemmän satunnaisilmiöihin kuin ihmisiä yhdistäviin mytologisiin arkkityyppeihin pohjautuvaa. Länsimainen nykykulttuuri ei siksi onnistu siinä missä perinteinen kulttuuri, käsittelemään syvällisimpiä ihmisyyden puolia ja tärkeimmiksi koettuja kysymyksiä koko yhteisön ymmärtämällä tavalla.

Lähde

Karen Armstrong: Myyttien lyhyt historia. Tammi, 2005.

Myytit

Gourt Home::Gourt :: Myytti