Moraali

Moraali eli siveys on yhteisöä hyödyttävä tai yhteisön hyväksymä tapojen säännöstö. Moraali-sana tulee latinankielisestä morales-sanasta, joka tarkoittaa tapaa. Sana etiikka tulee kreikankielen sanasta ethos, joka tarkoittaa tottumuksia ja tapoja. Etiikka eli moraaliajattelu tutkii erilaisia käsityksiä siitä, mitä on moraalinen hyvä ja paha. Metaetiikka puolestaan tutkii moraalisten määreiden pohjaa ja sitä, mitä voidaan pitää pätevänä moraalikäsityksenä.

Moraalin lajitteluja

Moraalinen yhdentekevyys

Eettiset teoriat usein keskittyvät määrittelemään moraalisesti hyviä sekä pahoja tekoja. Väliin jää kuitenkin lähes aina harmaa alue, joka on moraalisesti yhdentekevä. Vaikka ajattelisi kuinka teoreettisella pohjalla, kaikkia tekojamme ei kuitenkaan kannata mitata moraalisesti. Jos vielä otetaan vähänkään pragmaattisempi lähestymistapa, havaitaan pian, ettei se olisi edes mahdollista.

Yksityinen ja julkinen moraali

Ihmiset kohtelevat perheenjäseniään eri tavoin kuin ventovieraita, ja toisaalta ihmiset tahtovat ehkä tehdä tietynlaisia moraalisia valintoja henkilökohtaisessa elämässään, vaikkeivät kuitenkaan tahdo valintojen olevan universaaleja lakeja.

On siis selkeästi erotettavissa julkinen moraali ja yksityinen moraali. Näistä jälkimmäinen kuitenkin on se, josta useimmiten puhutaan.

Objektiivisuus, subjektiivisuus ja universaalisuus

Suomalainen Edward Westermarck määritteli oman perustansa moraalille. Hänen mukaansa moraali on subjektiivista ja perustuu intuitioon. Kun joku sanoo tietyn teon olevan moraalisesti väärin, se vain herättää hänessä tunteen, ettei teko ole oikein. Yhtä lailla joku saattaa sanoa veden olevan kylmää, koska hän tuntee veden aiheuttavan kylmiä tuntemuksia varpaissaan. Moraali on siis täysin subjektiivista ja henkilökohtaista.

Sven Krohn puolestaan on argumentoinut, että moraalinen laki ja sen perusta on objektiivinen, mutta henkilön suhde siihen määräytyy hänen maailmankatsomuksensa perusteella. Aikoinaan esimerkiksi Fidziläiset pitivät oikeutettuna surmata vanhempansa tietyssä iässä. Krohnin mukaan tämä johtui vain siitä, että Fidziläiset uskoivat parempaan kuolemanjälkeiseen elämään. Hänen mukaansa eri yhteisöjen moraalit ovat itse asiassa kaikki samaa universaalia moraalia, katseltuna vain erilaisten lasien läpi. Jos eri yhteisöjen maailmankatsomuksellisista seikoista päästäisiin eroon, kaikki ihmiset tunnustaisivat samaa moraalia.

Humanismistä on lähtenyt vastakkainasettelua lieventävä näkökulma universalismista, jonka mukaan moraalikäsitykset ovat kulttuurisidonnaisia eikä mitään absoluuttista totuutta ole, mutta erilaisista moraalikäsityksistä on löydettävissä "suurin yhteinen nimittäjä", johon kaikkien voidaan odottaa suostuvan. Tällaista moraalin minimitasoa edustavat esimerkiksi ihmisoikeuksien julistus ja kansainvälinen rikostuomioistuin.

Moraali (kulttuuri)evoluution tuloksena

Syntyselitys moraalille on, että se on kulttuurillisen evoluution synnyttämä säännöstö,meemikokoelma, joka on auttanut yhteisöä menestymään. Siinä missä biologinen evoluutio on muokannut yhteisön jäsenten geenejä, joiden mukana myös ne geenit jotka ovat muokanneet aivomme niin, että ne kykenevät käsittelemään "moraaliseksi tulkittavia tunteita" : Esimerkiksi uskonnot voidaan tämän kautta nähdä ryhmähenkeä parantavana sopeutumana, koskayhteistyökykyinen ryhmä antaa etua sen jokaiselle yksilölle verrattuna täysin individualistisesti toimivaan joukkoon yksilöitä. Tätä täydentää kultuurillinen evoluutio, joka on ei-geeniperäinen evoluution laji, jossa yhteisön jäsenet ovat siirtäneet toimintamalleja opetuksina ja perintönä eteenpäin.

Spartalaiseen moraaliin kuului aikanaan heikompien vauvojen jättäminen kallioisiin rotkoihin kuolemaan. Heidän yhteisönsä kukoistikin kohtalaisen pitkään, jääden kuitenkin evoluution myötä humaanimpien kulttuurien jalkoihin. Nykysuomalaiset pitävätkin tuollaista moraalikäsitystä jo intuitiivisesti täysin omansa vastakohtana.

Evolutiivisen moraalin irvikuva on nk. sosiaalidarwinismi, jota ei nykyisen metaetiikan varjolla voida pitää kovin vakavastiotettavana teoriana. Se syyllistyy useimmiten nk. naturalistiseen virhepäätelmään. Sosiaalidarwinismia ei kannata kuitenkaan sekoittaa sosiobiologian tai evoluutiopsykologian kanssa. Sosiobiologisen käsityksen mukaan altruistisen ja aggressiivisen käyttäytymisen biologinen selittämisen lähtökohdaksi pitää ottaa "geenien itsekkyys". Sen mukaan evoluutiossa ei ole kyse yksilöiden tai lajien säilymisestä, vaan siitä, mitkä geenit säilyvät ja runsastuvat. Tilanteesta riippuen tämä voi johtaa hyvinkin erilaisiin käyttäytymismuotoihin. Evoluutiopsykologia taas korostaa ihmisen evoluutiohistorian selitysvoimaa ihmisluonnolle yleistä käyttäytymistä ja mielen ominaisuuksia tutkittaessa. Kumpikaan, sosiobiologia tai evoluutiopsykologia, ei ota lainkaan kantaa moraalin olemassaoloon, ainoastaan selittää sen miksi olemme taipuvaisia toimimaan ryhmän eduksi itsekkyyden sijaan. Tällöin se ei myöskään toimi loogisesti pätevänä selityksenä moraalin olemassaololle, se ainoastaan osoittaa vääräksi väitteen siitä, että "naturalistisessa maailmassa ei voisi olla tunteita moraalista."

Simpansseillakin on havaittu kulttuureja. Tietyillä alueilla simpanssit käyttävät kiveä pähkinän särkemiseen, tietyillä puuta. Käytännössä tämäkin on osa moraalia. Tosiasiassa suurin osa varsinkin suunnitelluista ja järkeillyistä moraaliteorioista painottaa humanistista moraalia, joka koskettaa vain ihmisiä - ihminen itse määrittelee moraalin. Toisaalta Immanuel Kantin kuuluisa kategorinen imperatiivi painottaa moraalisen velvollisuuden koskevan kaikkia järjellisiä olentoja.

Kuten biologisessa evoluutiossakin, myös kulttuurillisen evoluution tuotoksessa, moraalissa, on turhia jäänteitä. Vielä nykyisinkin vallitseva seksuaalisuuden näkeminen moraalisesti pahana asiana on nykykulttuurissa pikemminkin haitallista kuin hyödyllistä. Jotkut moraaliteoreetikot pitävätkin moraalin laajentumista turhille ja haitallisille alueille käyttäytymisenä, johon vain luonnossa hyvin toimeentulevilla on varaa.

Vasta siinä vaiheessa, kun apinoilla alkoi ruoan etsimisen lisäksi olla aikaa maalailla luolamaalauksia, alkoi syntymään tapoja ja kulttuuria, joka ei liittynyt tiukasti eloonjäämiseen. Myöhemmin, viktoriaanisen aikakauden myötä ihmisillä oli varaa jopa kieltää lajin selviytymisen kannalta kaikista tärkein käyttäytyminen, seksuaalisuus.

Perustelu kulttuurievolutiivisen moraalin säilyttämiselle on se, että kyseessä on niin valtavan pitkän kehityksen aikaansaama moraalinen säännöstö, että olisi ylimielistä keneltäkään kuvitella kykenevänsä suunnittelemaan paremman säännöstön. Sosiaalisten suhteiden verkosto ja yhteiskunta on niin monimutkainen kokonaisuus, että on täysin mahdotonta edes ymmärtää sitä saatikka rakentaa parempaa. Osa taas on sitä mieltä, että vaikka sosiaalinen verkosto ja yhteiskunta ovat monimutkaisia, ovat toiset asiat toimivampia kuin toiset ja ajan mittaan kokeilemalla ja hitaasti muuntumalla kulttuuri paranee väistämättä.

Sitaatteja

"Hyvä on hyvää, siinä kaikki!"

-- G.E. Moore

Katso myös

Etiikka