Mioseeni

Mioseenikaudella 23,0 -- 5,33 miljoonaa vuotta sitten eläimistö alkoi muistuttaa nykyistä. Mioseenille oli ominaista suhteellisen pienten mannerliikuntojen aiheuttamat suuret muutokset maapallon merivirroissa, mikä ennakoi kylmenemistä seuraavalla plioseenikaudella. Ilmasto kuivui, ruohostot ja aavikot laajenivat. Etelämanner jäätyi mioseenikaudella noin 14-12 miljoonaa vuotta sitten ja Intia törmäsi aasiaan 12-10 miljoonaa vuotta sitten.

Mannerliikunnot ja ilmasto

Mioseeni oli edeltävää oligoseenia viileämpi mutta seuraavaa plioseenia lämpimämpi kausi. Kauden alussa noin 21 - 14 miljoonaa vuotta sitten ilmasto lämpeni ja kostui ja siinä esiintyi jonkunverran "lyhytjaksoisia" vaihteluita, kauden keskivaiheilla lämpötila laski ja kuivui ja lämpötilan jaksolliset vaihtelut voimistuivat.

Etelämanner jäätyi nopeasti noin 15-14/13 miljoonaa vuotta sitten ja syvävesi jäätyi 4-5 °C. Etelämantereen jäätyminen käynnisti maapallolla viilenemisen kohti jääkausia. Islanti jäähtyi merkittävästi 10 miljoonaa vuotta sitten. 10-5 miljoonaa vuotta sitten oli vuoristojäätiköitä Alakassa ja Andeilla ja samoihin aikoihin laajoja ruohostoja keskisessä Pohjois-Amerikassa. 8 miljoonaa vuotta sitten lämpötila tipahti äkkiä ja etelämentereen jääkilpi lähestyi nykyistä kokoa ja paksuutta. Grönlannissa oli 8-7 miljoonaa vuotta sitten suuria jäätiköitä, mutta myös metsiä.

Ilmaston muutokset liittyivät mannerliikuntoihin. Alppien muodostuminen joka oli alkanut paleoseenilla voimakkaana, päättyi mioseenikaudella, ja Himalajan synty alkoi 12-10 miljoonaa vuotta sitten, kun Intia törmäsi Aasiaan jatkuen vieläkin.

Keskimioseenilla ilmestyi Siperian-Amerikan maasilta. Panaman kanava alkoi muotoutua mioseenin lopuilla. Pohjois-Amerikassa syntyivät Sierra Nevada ja Kaskadivuoret. Tällä kaudella mannerliikunnoissa Afrikka törmäsi Aasiaan ja Eurooppaan 15 miljoonaa vuotta sitten. Tämä katkaisi Tethysmeren kautta kulkevan maapallon lämpöä tasaavan merivirran. Afrikan ja Aasian eläimistöt sekoittuivat. Itä-Antarktis peittyi täysin jäähän tällä kaudella, läntisen jäädessä kokonaan tai ainakin suureksi osaksi jäättömäksi. Tämä johtui siitä, että muut mantereet irtautuivat Antarktiksen ympäriltä kokonaan. Antarktiksen ympärillä alkoi pyöriä maapalloa jäähdyttävä sirkumpolaarinen, napaa ympäröivä kylmä merivirta.

Viimeisen 15 miljoonan vuoden ajan Pohjois-Amerikan, Afrikan ja Aasian aavikot laajanivat ja uusia syntyi. Etelä-aasian ja etelä-Amerikan monsuuni-ilmastot voimistuivat samoihin aikoihin. Samalla Pohjois-Amerikan pohjoisilla tasangoilla preeriasavanni korvautui ruohoilla, ja Kalifornian rannikon kesät kuivuivat.

Kasvillisuus

Mioseenikaudella ruohostot valtasivat alaa metsiltä jotka eivät menestyneet kuivemmassa ja kylmemmässä ilmastossa. Koppisiemeniset ruohot levisivät laajalle ja lajiutuivat voimakkaasti.

Eläimistö

Kaudelta on tunnistettavissa valaita, hevosia, majavia, peuroja ja kameleita. Linnuista on tunnistettavissa korppeja, kanoja ja pöllöjä. Kaudella syntyivät kierteishäntäapinat (uuden maailman apinat) ja ensimmäiset isot apinat.

Mioseenikauden keskivaiheilla, karkeasti sanoen 15-16 miljoonaa vuotta sitten tapahtui suuri lajien joukkotuho, jollaista ei ole sen koomin tapahtunut. 95% nykyisistä nisäkkäistä eli mioseenin lopulla.

Mioseenikauden alussa eli Indricotherium eli Baluchitherium, suurin koskaan elänyt maanisäkäs. Se oli pitkäkaulainen sarveton sarvikuonoeläin, joka muistutti ulkonäöltään pitkine kauloine ja korkeine jalkoineen kirahvia.

Mioseenin jako lähdekirjallisuudessa

Mioseenin merenpohjan mikrofossiileista määritetyt kaudet ovat.

Messinian 7,25 - 5,33
Tortonian 11,6 - 7,25
Serravalian 13,7 - 11,6
Langhian 16,0 - 13,7
Tortonian 20,4 - 16,0
Aquitanian 23,0 - 20,4

Katso myös

Aiheesta muualla