Lokakuun vallankumous oli Venäjän vallankumouksen toinen vaihe, ensimmäisellä viitataan Helmikuun vallankumouksena tunnettuihin tapahtumiin. Lokakuun vallankumousta johti Vladimir Lenin ja se oli 1900-luvun ensimmäinen virallinen kommunistivallankumous, jota käytiin Karl Marxin oppien mukaisesti.

7. marraskuuta 1917 bolševikkijohtaja Lenin johti vasemmistovallankumouksellisiaan lähes verettömässä kansannousussa Pietarissa, joka oli maan pääkaupunkina) Kerenskin väliaikaishallitusta vastaan (Venäjä käytti edelleen juliaanista kalenteria, jonka mukaan vallankumous alkoi 25. lokakuuta).

Myöhempi Neuvostoliiton historiankirjoitus kertoi vallankumouksen tapahtumista dramaattisemmin kuin ne itse asiassa olivat. Ulkomaille propagandaa levitti 1920-luvulla amerikkalaisen kommunistin ja lehtimiehen John Reedin kirja 10 päivää joka järisyttivät maailmaa. Tämän tarinan toisti Warren Beatty elokuvassa Punaiset vielä 1980-luvulla.

Helmikuun vallankumous

Vallankumous alkoi liikehdintänä Pietarin teollisuustyöntekijöiden keskuudessa ja lakot levisivät pian heidän keskuudestaan Putilovin metallitehtaille. Tilanne riistäytyi nopeasti poliisien hallinnasta. Varsinaiset poliittiset vallankumousliikkeet kuitenkin epäröivät lähteä kaduille, sillä vuosien 1915 ja 1916 Ohranan murskaamat kansannousut olivat yhä lähimuistissa. Tehtaiden olot huononivat kuitenkin entisestään ja kaupungissa oli elintarvikepula. Oli myös lakkolaisten tiedossa, etteivät kaupungin sotilaat välttämättä enää suostuisi tukahduttamaan poliittisia mielenosoituksia. Pian myös varsinaiset vallankumoukselliset rohkaistuivat ja Nikolai II vastikään hajottaman neljännen valtakunnanduuman johtomiehet astuivat esiin piiloistaan, perustivat salaisen komitean ja pyrkivät hyödyntämään sekasortoista tilannetta. Menševikit muodostivat Pietarin neuvoston ja kampanjoivat tasavallan puolesta. Nikolai II koetti tyydyttää kumoukselliset kansalaiset pyrkimällä luopumaan kruunusta ja nostamalla valtaan verenvuototautia sairastavan poikansa Aleksein ja sitten veljensä suuriruhtinas Aleksein pelastaakseen sukunsa monarkian. Näin vähäiset muutokset hallinnossa eivät kuitenkaan tyydyttäneet kansaa ja valta siirtyi hajotetun duuman johtajille. Kaiken tämän tapahtuessa Lenin oli emigranttina Sveitsin Zürichissa

Vallankumouksen tapahtumat

Suurimmalta osin Pietarin tapahtumat olivat verettömiä eivätkä bolševikit juurikaan kohdanneet vastarintaa. Talvipalatsi vallattiin lähes sisään kävelemällä.

Samaan aikaan menossa oli Neuvostojen toinen kongressi. Sen 649 edustajasta 390 oli bolševikkejä ja lähes sata edusti Sosialistisvallankumouksellista puoluetta, joka vastusti myös Kerenskin hallitusta. Kun Talvipalatsin valtauksesta tuli tieto, Kongressi päätti vallan siirtämisestä työläisten, sotilaiden ja talonpoikien neuvostoille näin ollen virallistaen vallankumouksen. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut yksimielisesti ja monien sosialistivallankumouksellisten mielestä Lenin ja bolševikit astuivat valtaan laittomasti. Seuraavana päivänä Neuvosto valitsi Kansankomissaarien neuvoston (Sovnarkom). Valta Venäjällä siirtyi tälle neuvostolle, "kunnes perustuslakia säätävä kokous päättää asiasta". Kansankomissaarien neuvoston johtajaksi ryhtyi Lenin.

Lokakuun vallankumouksen menestys muutti Venäjän vallankumouksen luonteen liberaalista sosialistiseksi.

Venäjän historia | Vallankumoukset | Vuoden 1917 tapahtumat

Velká říjnová socialistická revoluce | Oktoberrevolutionen | Oktoberrevolution | October Revolution | Rivoluzione d'ottobre | Oktoberrevolutie | Rewolucja_pa%C5%BAdziernikowa | Oktoberrevolutionen