Linnalääni oli valtion paikallishallintoalue Ruotsissa ja Suomessa keskiajalta uuden ajan alkuun. Sen keskuksena oli linna ja päällikkönä toimi joko kuninkaan tai aateliston luottamusta nauttiva käskynhaltija. Linnaläänin hallinnoima alue vastasi yleensä maakuntalaitoksen yhtä maakuntaa. Linnalääni jakautui voutikuntiin ja hallintopitäjiin. Kirkolla oli oma hallintojärjestelmänsä.
Länsi-Euroopassa keskiajalla yleisesti vallinnut läänityslaitos on vaikuttanut linnaläänien kehitykseen, mutta Pohjolassa läänityslaitos ei koskaan vakiinnuttanut asemaansa sellaiseksi kuin se oli muualla Euroopassa. Linnaläänien synty Suomessa liittyy Ruotsin vallan vakiintumiseen ja sen ajoittaminen on hajanaisten vuosilukujen varassa. Linnaläänit korvattiin vuoden 1634 hallitusmuodossa ja sitä seuranneessa maaherrain johtosäännössä luoduilla maaherrakunnilla, jotka olivat myöhemmän läänijaon perusta.
Linnaläänien päälliköt ja heidän alaisensa jakoivat oikeutta, keräsivät veroja ja hoitivat alueen puolustusta. Verot kuuluivat kuninkaalle, mutta linna ja linnanpäällikkö saivat niistä osansa. Linnaläänejä alettiin 1300-luvulta alkaen jakaa hallintopitäjiin, jotta käräjäpiirit ja veroalueet olisivat kohtuullisen kokoisia.
Kustaa Vaasan ollessa kuninkaana 1523–1560 linnalääneistä tehtiin voutikuntia ja linnaläänien päälliköistä kuninkaan alaisia vouteja. Kuninkaan valta lisääntyi tällöin merkittävästi, koska voudit olivat kuninkaalle tilivelvollisia virkamiehiä.
Suomessa oli 1600-luvun alussa yhdeksän linnalääniä:
This article is licensed under the GNU Free Documentation License.
It uses material from the
"Linnalääni".
Home Page • arts • business • computers • games • health • hospitals • home • kids & teens • news • physicians • recreation• reference • regional • science • shopping • society • sports • world