Liikenne

Liikenne on ihmisten, tavaroiden ja tiedon liikettä paikasta toiseen. Liikenne on toissijainen tarve, sillä ei ole arvoa itsessään, mutta se tuottaa lisäarvoa muille toiminnoille.

Liikenne edistää kauppaa, palveluita, kulttuuria ja verkostoitumista. Se parantaa esim. yritysten työvoimansaantia laajentaa aluetta, jolle yhteiskunnan toiminnot voivat sijoittua ja jota ne voivat palvella. Liikenteen tehostaminen on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista, mutta siinä on huomioitava liikenteen aiheuttamat haitat, joita ovat mm. saasteet, melu, energiankulutus ja ruuhkat.

Liikenteen päämuodot ovat kevyt liikenne, joukkoliikenne, yksityinen moottoriajoneuvoliikenne ja rahtiliikenne.

Sanan liikenne vastine useissa kielissä on muodostettu latinan kielen sanasta transportare, kuljettaa yli, siirtää.

Liikennemuotoja

Muodot ovat yhdistelmä verkkoja, kulkuneuvoja ja operaatioita, ja sisältävät kevyen liikenteen, autot, rautatiet, vesiliikenteen (laivat, vesireitit ja satamat) ja lentoliikenteen (lentokoneet, lentoasemat ja lennonjohdon).

Liikenteen kentällä on useita asioita: löyhästi ne voidaan jakaa infrastruktuuriin, kulkuvälineisiin ja operaatioihin. Infrastruktuuri sisältää liikenneverkot (tiet, rautatiet, lentoreitit, kanaalit, putket, jne.) joita käytetään, kuten myös terminaalit ja asemat (kuten lentoasemat, juna-asemat, linja-autoasemat ja satamat). Kulkuvälineet kulkevat yleensä verkoissa, kuten autot, polkupyörät, junat ja lentokoneet. Operaatiot liittyvät järjestelmän hallintaan, niitä ovat mm. liikennevalot, ramppimittarit, junavaihteet, lennonjohto, jne. kuten myös säännöt, kuten kuinka rahoittaa järjestelmää (esim. tietullit tai polttoaineverot moottoriteiden tapauksessa).

Laajasti puhuen verkkojen suunnittelu on siviilisuunnittelun ja urbaanin suunnittelun aluetta, kulkuvälineiden suunnittelu mekaanista suunnittelua ja erikoistuneet alialueet kuten merisuunnittelu ja ilmasuunnittelu, ja toiminnot ovat usein erikoistuneita, vaikka ne voivat ehkä kuulua operaatiotutkimukseen tai järjestelmäsuunnitteluun.

Liikenteen kategoriat

(ei-ihminen) Liikenne eläimillä
Kevyt liikenne
Lentoliikenne
Kaapeliliikenne
Liukuhihnaliikenne
Hybridiliikenne
Moottoroitu tieliikenne
Moottoroitu maastoliikenne
Henkilökohtainen pikaliikenne (tarkoittaa automaattitakseja)
Putkiliikenne
Rautatieliikenne
Laivaliikenne
Avaruusliikenne
Tulevaisuuden liikenne

Liikenne ja tietoliikenne

Liikenne ja tietoliikenne ovat sekä toistensa korvaajia että täydentäjiä. Voi olla mahdollista, että kehittynyt tietoliikenne voisi korvata ihmisten viestintätarpeen motivoivan liikkumisen, ts. että lennättimellä, puhelimella, faksilla tai sähköpostilla kommunikoitaisiin henkilökohtaisen tapaamisen sijaan, on havaittu, että välineitä hyväksikäyttävä kommunikaatio itse asiassa luo lisää vuorovaikutusta, joka sisältää myös henkilökohtaisen vuorovaikutuksen. Liikenteen kasvuun liittyy kommunikaatiota, joka on elintärkeä kehittyneille liikennejärjestelmille; junista, jotka kulkevat kahteen suuntaan yhdellä raiteella, lennonjohtoon, joka tarvitsee lentokoneen sijainnin taivaalla. On myös havaittu, että toisen lisääntyminen lisää myös toista.

Toinen puoli liikennettä on rahdin kuljetus, joka on hamaan tulevaisuuteen tarpeellista mm. elintarvikkeiden ja muun energian kuin sähkön ja kaukolämmön kuljettamiseen. Tässä pinta- ja ilmakuljetukset kilpailevat keskenään. Pintakuljetuksissa rautatie- ja maantiekuljetukset kilpailevat manneralueilla ja merellä laivakuljetuksille ei ole korvaavaa kuletusmuotoa.

Liikenne, aktiviteetit ja maankäyttö

Asumistiheyden ja liikennemuotojen välillä on yhteys. Asumistiheys määritellään laskemalla kerrosalan (tai väestön) suhde maa-alaan. Sääntönä voidaan sanoa, että tiheyden ollessa alle 1.5, henkilöauto on sopiva väline. Tiheydet kuusi ja ylöspäin sopivat hyvin junille. Tiheydet kahdesta neljään eivät sovellu oikein hyvin tavalliselle julkiselle tai yksityiselle liikenteelle. Monet kaupungit ovat kasvaneet näihin tiheyksiin ja ne kärsivät liikenneruuhkista. Henkilökohtainen pikaliikenne voisi täyttää tämän tyhjiön.

Maankäyttö tukee aktiviteetteja. Nämä aktiviteetit ovat avaruudellisesti erillään toisistaan. Ihmiset tarvitsevat liikennettä liikkuakseen paikasta toiseen (kotoa töihin, jonka jälkeen ostoksille ja kotiin, esimerkiksi). Liikenne on "toissijainen tarve", siinä mielessä että liikenne on itsessään tarpeetonta, mutta sitä vaaditaan matkojen päätepisteissä oleviin aktiviteetteihin.

Hyvä maankäyttö aiheuttaa sen, että yleiset tarpeet ovat lähellä toisiaan (esim. asuintalot ja ruokakauppa), ja suuren tiheyden keskukset lähellä liikennelinjoja ja -keskuksia. Huono maankäyttö sijoittaa aktiviteetit (kuten työpaikat) kauas muista kohteista (kuten asutus ja kauppa).

Liikenteen vaatimat rakennelmat käyttävät maata, ja kaupungeissa kadut (sisältäen tiet ja parkkialueet) voivat helposti ylittää 20 % kaikesta maankäytöstä. Tehokas liikennejärjestelmä vähentää tarpeetonta maankäyttöä.

Liikenne, energia, ympäristö ja turvallisuus

Liikenne vaikuttaa ympäristöön monin tavoin. Se on tutkitusti yksi suurimmista ilmansaastuttajista, energiankuluttajista, maankäyttäjistä, tapaturmien aiheuttajista ja jätteiden tuottajista.

Liikenne on energian merkittävä käyttäjä. Suurin osa liikennevälineistä polttaa hiilivetyjä. Jos nämä palavat vain osittain, syntyy saasteita. Vaikka kulkuneuvot läntisessä maailmassa ovat tulleet puhtaammiksi ympäristösäädösten takia, tämä on nollautunut autojen määrän kasvaessa. Öljyhuippu saattaa vaikuttaa merkittävästi liikenteen kehitykseen.

Puhtaammat polttoaineet voivat vähentää saasteita. Suosituin vähäsaasteinen polttoaine tällä hetkellä on öljynporauksen sivutuotteena saatava maakaasu. Vety on vieläkin vähäsaasteisempaa, ainakin paikallisesti.

Toinen keino on tehdä kulkuvälineistä tehokkaampia, joka vähentää saasteita ja jätteitä vähentämällä energiankulutusta. Jos sähköä voidaan käyttää, se on kaikkein tehokkain energiamuoto. Toinen keino on luoda energiaa käyttämällä polttokennoja, jotka ovat kahdesta viiteen kertaa yhtä tehokkaita kuin perinteisesti käytetyt polttomoottorit. Yksinkertainen, mutta erittäin tehokas keino on tehdä maalla kulkevat autot virtaviivaisiksi, koska jopa 75 % energiasta menee ilmanvastuksen voittamiseen. Toinen keino on kierrättää energiaa joka normaalisti menee jarrutukseen, mutta tämä johtaa monimutkaisempaan hybriditekniikkaan.

Tieliikenne on varsin riskialtista; vuosittain auto-onnettomuuksissa Suomessa kuolee noin 300 ihmistä ja loukkaantuu lähes 5000 ihmistä. Suurin osa näistä onnettomuuksista johtuu inhimillisistä arviointi- ja havaintovirheistä, mutta osa johtuu myös puutteellisista liikennejärjestelyistä ja huonoista keliolosuhteista.

Liikennevälineitä

Liikenneyhtiöitä

Katso myös: Julkinen liikenne

Katso myös