1. syyskuuta 1997 toteutettu Suomen lääniuudistus vähensi läänien määrän kahdestatoista kuuteen. Lääniuudistuksessa maakuntien merkitys kasvoi, kun aiemmat maakunnalliset läänit korvattiin hallinnollisilla suurlääneillä.

Lääniuudistuksen tarkoitus oli julkishallinnon keventäminen ja 20% säästöt hallintokuluissa. Uudistusta on kuitenkin kritisoitu siitä, että maakuntien luominen itse asiassa lisäsi uuden hallintokerroksen, ja hallintokulujen säästö on todellisuudessa vaihdellut laskutavasta riippuen nollasta kymmeneen prosenttiin. Uusien läänien nimiä ovat jotkut myös pitäneet merkityksettöminä ja vailla siteitä Suomen perinteisiin alueisiin.

Läänien yhdistäminen

Vanhat läänit yhdistettiin uusiin seuraavasti:

• Etelä-Suomen lääni
  • Uudenmaan lääni
  • Kymen lääni
  • Hämeen läänin eteläiset osat
  • Mikkelin läänistä Heinolan seutu

• Länsi-Suomen lääni
  • Turun ja Porin lääni
  • Vaasan lääni
  • Keski-Suomen lääni
  • Hämeen läänin pohjoiset osat

• Itä-Suomen lääni
  • Mikkelin lääni, Heinolan seutua lukuun ottamatta
  • Kuopion lääni
  • Pohjois-Karjalan lääni

Oulun läänin, Lapin läänin ja Ahvenanmaan maakunnan rajat eivät muuttuneet. Valtion virastojen keskusviranomaiseksi Ahvenanmaalla perustettiin Ahvenanmaan lääninhallitus.

Lääninhallinto