Lääkintämies on erikoiskoulutettu sotilas, jonka tehtävänä on vastata sotilasyksikkönsä lääkintähuollosta. Tähän kuuluu ensiavun antaminen haavoittuneille sotilaille, sekä haavoittuneiden kuljetusten organisointi. Muita lääkintämiehen tehtäviä on yksikön yleisen taistelukyvyn ylläpito esimerkiksi tarkkailemalla käymälöiden ja ruokailujen hygieniaa.
Erityisasema
Lääkintämiehet käyttävät yleensä erityistä tunnusta kuten Kansainvälisen
Punaisen Ristin merkkiä erottuakseen muista sotilaista. Aseettoman lääkintämiehen ampuminen tuomitaan
Geneven sopimuksissa sotarikokseksi. Vaikka lääkintämiehet eivät ole varsinaisia taistelijoita,he kantavat henkilökohtaista asetta kuten
pistoolia tai
rynnäkkökivääriä suojellakseen itseään ja potilaitaan. Mikäli lääkintämies käyttäytyy hyökkäävästi tai käyttää muuta kuin itsensä ja potilaidensa suojeluun soveltuvaa asetta, hän menettää Geneven sopimusten mukaisen koskemattomuutensa.
Taistelutilanteet
Suurimittaisessa rintamasodassa lääkintämiehen ensisijainen tehtävä on hoitaa haavoittuneet pois tulen alta. Lääkintämies antaa tämän jälkeen välittömän henkeä ylläpitävän ensiavun, jotta potilas voitaisiin siirtää jonkinlaiseen kenttäsairaalaan. Haavoittuneen kuljettaminen tulen alla on fyysisesti ja henkisesti hyvin vaativa tehtävä, minkä vuoksi lääkintämiehinä pärjäsivät sotien aikana parhaiten suurikokoiset ja vahvat henkilöt.
Kenttäolosuhteiden vaativuudesta johtuen lääkintämies ei ole voinut kantaa mukanaan monipuolista valikoimaa ensihoitovälineitä. Yleensä on pyritty, mikäli mahdollista, käyttämään haavoittuneen itse mukanaan kantamia sidontatarpeita. Nykyaikaisten kriisien luonteesta ja huollon tehostumisesta johtuen on kuitenkin yhä todennäköisempää, että lääkintämies pystyy antamaan haavoittuneelle esimerkiksi nesteytyshoitoa välittömästi haavoittumispaikan läheisyydessä.
Lääkintämiehet Suomen puolustusvoimissa
Suomen Puolustusvoimissa lääkintämiehiksi pyritään valitsemaan siviilissä
ensihoitajina toimivia henkilöitä, jotka käyvät varusmiehinä erityisen kenttälääkintäkurssin.
Maavoimissa lääkintämiehiä on tyypillisesti yksi kussakin
joukkueessa, mutta erikoistehtävissä, joissa haavoittuneiden evakuointi pitää hoitaa ripeästi tai tappioiden riski on tavallista suurempi, joukkueeseen voi kuulua jopa kokonainen lääkintäryhmä. Lääkintämiehet kuuluvat
miehistöön ja ovat arvoltaan
sotamiehiä tai
korpraaleja. Korkea-arvoisimmat lääkintähenkilöt taistelutehtävissä ovat
lääkintäaliupseereita, jotka ottavat haavoittuneet vastaan sidontapaikoilla ja toimittavat nämä eteenpäin kohti joukkosidontapaikkoja ja sairaaloita.
Lääkintäupseerit, jotka ovat koulutukseltaan yleensä
lääkäreitä, toimivat joukkosidontapaikoilla ja kenttäsairaaloissa. Rajavartiolaitoksen sekä joidenkin sissi- ja erikoisyksiköiden palveluksessa toimivat lääkintämiehet- ja au:t saavat lisäksi koulutuksen sissilääkintään, koska sen organisaatio poikkeaa normaalista kenttälääkinnästä siten, että evakuointi mahdollisuudet ovat huomattavasti heikommat ja evakuoinnit kestävät paljon pidempään.
Koulutushaarat | Suomen puolustusvoimien koulutushaarat | Combat medic | 衛生兵