Kuva

Related Topics:
Kuvat :: Kuvasz

ImpossibleTriangleEastPerth edit gobeirne.jpg Kuva on näköaistin avulla havaittava kaksi- tai kolmiulotteinen esitys. Sen havaitsemiseen käytetään silmiä, joiden kautta kuvan sisältämä visuaalinen informaatio välittyy aivoihin, jossa katsoja tulkitsee sen itselleen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

Kuvaa verrataan joskus sanaan ja kieleen. Kuva onkin paitsi taiteen, myös viestinnän kieli.

Kuva on:

konkreettinen, kaksi- tai kolmiulotteinen esitys jostakin
jostakin heijastuva kuva, esim. projektorin kuva tai koivun kuva järven pinnassa
sanan lyhenteenkaltainen käyttö esimerkiksi elokuvasta (esim. kävin kuvissa), mielikuvasta, käsityksestä (sain sellaisen kuvan puheistasi) tai yhdennäköisyydestä (tyttö on äitinsä kuva)
ihanteellinen kuva eli ikoni (kreikk. εἰκών, eikon = kuva), jolla tarkoitetaan uskonnollisissa yhteyksissä käytettävää kulttikuvaa (esimerkiksi Ortodoksisen kirkon ikoni), tietokoneen tai kännykän käyttöliittymässä olevaa kuvaketta tai jonkin kulttuurin keulahahmoa (Jean Sibelius on suomalaisen musiikin Ikoni).

Kuva ja näköhavainto

Eyes.jpg Kuvan ja havaitsemisen tulos, havainto on aina katsojan valintaa ja tulkintaa. Näkemistä suodattaa niin sanottu havaintomatriisi, jossa ovat mukana havaitsevan ihmisen aikaisemmat kuvat, kokemukset ja tiedot. Lisäksi katsojan muut aistit ja sen hetkinen psyykkinen tila sekä havaitsemisympäristö vaikuttavat havainnon kokonaisuuteen. Ihmisen tulkitsemia havaintoja, ajatuksia ja kokemuksia sanotaan myös mielikuviksi.

Kaksiulotteisen kuvan ulottuvuudet ovat korkeus ja leveys ja sellaisen kuvan kolmas ulottuvuus, syvyys on aina illuusio. Syvyyden esittämiseksi on historian aikana kehitetty erilaisia keinoja, joista eräs on perspektiivi.

Myös kolmiulotteisia esineitä voidaan kutsua kuviksi. Kuvia ovat muun muassa jumalankuvat, jotka voivat olla jumalaa esittäviä patsaita. Esimerkiksi kuvanveisto on patsaiden ja veistosten valmistusta tai teollinen muotoilu teollisesti valmistettavien esineiden visuaalisen eli kuvallisen hahmon suunnittelua.

Puhutaan myös kuvan neljännestä ulottuvuudesta, joka on aika. Tällöin liikkumattomasta kuvasta tulee liikkuva eli elokuva tai animaatio.

Analoginen ja digitaalinen

Digital.signal.svg | Analoginen ja digitaalinen ovat tietotekniikan käsitteitä, joilla kuvataan informaation eli signaalien välittymistä siirtoteitä eli kuljetusväyliä pitkin tiedonsiirtojärjestelmissä. Ihmisen havaintotoimintaa ei voi verrata tiedonsiirtojärjestelmissä tapahtuvan signaaleiden siirtotavan kanssa, eikä kuvia voi havaita analogisina eikä digitaalisinakaan. Kuva voi olla sen sijaan tallennettu analogisin tai digitaalisin menetelmin ja se voidaan synnyttää ja siirtää ja sitä voi muokata näillä järjestelmillä.

Digitaaliset kuvat erilaisine tallennusformaatteineen alkoivat yleistyä erilaisten kuvankäsittely- ja kuvanteko-ohjelmien kehityttyä. Digitaalisen kuva-aineiston määrä kasvoi 1980-luvulta alkaen, kun kuvanlukijat eli skannerit sekä digitaaliset valokuvauskamerat ilmestyivät kulutustavaramarkkinoille.

Digitaalinen piirtäminen ja maalaaminen on kuvan prosessointia, jossa käsitellään pikseleitä käden kontrolloimana. Syöttölaite voi olla hiiri, joka sopii huonosti piirtämiseen tai stylus eli piirrin, joka yhdistetään piirustuslaudan (piirustuslevy, digitointipöytä) kautta tietokoneeseen.

Kuvien reproduktio ja opetus

1950's television.jpg Industrialismin aikana kehitettiin kuvan reproduktio- eli monistamiskeinoja, jotka mahdollistivat niiden esittämisen yhä tarkemmin ja tehokkaammin. Digitalisoituminen aiheuttaa muutoksia juuri kuvan reproduktion suhteen. Vaikka digitaalisen kuvan tarkkuus ei ole lähelläkään filmin tarkkuutta, kuvien tekeminen ja vertaaminen, niiden siirtäminen ja muokkaus sekä kopiointi ja julkaiseminen on tavallisesti nopeampaa ja helpompaa kuin aikaisemmin. Tietokoneistuminen muuttaa kuvan tekemisen välineitä ja prosesseja lähes kaikilla kuvallisen viestinnän ammattialoilla, kun tietokoneesta on tullut yksi kuvan tekemisen apuväline muiden joukkoon.

Teknisen reproduktion eräs historiallinen seuraus on meitä ympäröivän maailman kuvien määrän huomattava kasvuilmiö, jota sanotaan kuvatulvaksi. Vain sata vuotta sitten kuva oli huomattavasti harvinaisempi osa länsimaisen teollisen yhteiskunnan arkea. Tänään ihmiset viettävät kuvien parissa merkittävän osan päivittäisestä elämästään.

Mitä seurauksia kuvien määrän lisääntymisellä on? Kuvatulvan on arveltu aiheuttavan ainakin niiden merkityksen vähentymisen (ilmiötä sanotaan merkitysinflaatioksi) ja yleistyessään kuvat myös väistämättä tulevat yhä ideologisemmiksi.

Kouluissa kuvia ja näkemistä opitaan kuvataide -nimisessä oppiaineessa (aikaisemmin kuvaamataito). Ruotsissa vastaava koulujen oppiaine on lyhyesti bild eli kuva. Kuvan tekijöitä eli kuvataiteilijoita, graafikoita, elokuvaohjaajia, animaattoreita ja monien muiden visuaalisten alojen ammattilaisia koulutetaan useissa eri oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Useat tieteenalat tutkivat näköhavaintoa ja kuvia, mutta Suomessa ei ole yhtään pelkästään kuviin liittyvää tutkimuslaitosta. Kuvien tallentamiseen tarkoitettuja kuva-arkistoja on museoissa ja sanomalehdissä.

Kuvallinen viestintä

Wikimedia.png Kuva on sekä taiteen että viestinnän kieli. Kuva herättää ihmisen uteliaisuutta ja sen takia se selkiyttää, havainnollistaa ja tekee asioita kiinnostavaksi. Esimerkiksi yrityskuva ei tarkoita ainoastaan yrityksen graafista asua, vaan se on nykyisin johdonmukainen osa viestintästrategiaa, johon kuuluvat niin yrityksen toimitilat, tuotteiden jakelu kuin sisäinen viestintäkin.

Kuva ja sana voivat toimia tehokkaasti yhdessä. Graafinen suunnittelu on sovellettu taidemuoto, joka auttaa katsojaa tulkitsemaan viestiä. Kuvitus eli illustraatio tarkoittaa kuvalajia, jolle on ominaista se, että aiheena oleva kertomus on tärkeämpi kuin itse kuvan muoto tai tyyli. Kuvituskuva on harvoin täysin itsenäinen teos, vaan se liittyy läheisesti tekstiin. Kuvitus ja visualisointi havainnollistavat tai elävöittävät yleensä sellaisia asioita, joita on vaikea luvittaa muilla graafisilla esityksillä tai valokuvilla.

Kartat, graafiset esitykset ja kirjaimet ovat myös osa kuvallista viestintää, kuten taitto, ladonta ja ortografia eli oikeinkirjoitus. Voidaan väittää, että ihminen lukee katsomalla sanakuvia ja käsitys niiden selkeydestä on jokaisen kirjoittajan vahvuus. Tässä mielessä kuvallisen viestinnän osaamisella on varsin suuri kysyntä, sillä tänään kaikki kirjoittajat ovat myös jossain määrin typografeja, latojia ja taittajia.

Kuvallinen viestintä on joukkoviestintää, mutta sen historia eri tyyli- ja aatesuuntineen on usein varsin lähellä muuta kuva- ja taidehistoriaa. Monet graafisen suunnittelun ammattilaiset pitävätkin kuvataidetta ja taidehistoriaa ammatillisen innovaation lähteenä.

Kuvataide ja kuvahistoria

Altamira Bison.JPG Kuvataiteessa kuva on keskeinen välityskeino, samalla tavalla kuin kirjallisuus välittyy sanan tai kirjallisen kielen avulla. Kautta aikojen erilaiset kulttuurit ovat synnyttäneet kuvia ja niiden merkitys on usein ollut keskeinen niin aikansa ihmisille, kuin myöhemminkin heistä jälkipolville kertovina todisteina.

Kuvataiteen teoksia on säilynyt sellaisenaan tai lähes muuttumattomina, toisin kuin esimerkiksi tanssin tai musiikin teokset, jotka oletettavasti ovat muuttuneet paljonkin välittyessään uusille sukupolville satojen vuosien aikana. Taidehistoria on tieteenala, joka tutkii tätä perintöä. Kuvataide on myös sitä, mitä taiteilijat ovat eri aikoina tehneet. Heidän suhteensa kuvaan saattaa poiketa tutkijoiden käsityksistä, koska taiteilijat ratkaisevat usein vaativiakin käytännön ongelmia kuvien tekijöinä.

Kuvakäsitykset eri aikoina

Kuvakäsitykset eli ne tavat ja periaatteet, joilla kuvia tehdään ja ymmärretään, voivat poiketa varsin paljon toisistaan eri aikoina. Muun muassa tilaa on kuvattu eri tavoin eri aikoina. Esimerkiksi nykyajan tilan kuvaamisessa käytetty geometrian perspektiivijärjestelmä otettiin yleiseen käyttöön kuvissa vasta renessanssin aikana 1400 -luvulla. Myös kuvan tekijöiden rooli on ollut erilainen eri aikoina. Seuraavassa taiteilija- ja kuvakäsityksiä eri aikoina länsimaissa:

Kuva:Frankfurt HM Madonna01.jpg|Keskiaika – taiteilijalla ei merkitystä yksilönä, kuva välitti ja kertoi silmin havaittavasti Jumalan teoista. Maalattu puuveistos Madonna ja lapsi. Kuva:Andrea Mantegna 047.jpg|Renessanssi – taiteilijasta tuli yksilö, kuva havaitsemisen ja silminnähtävän maailman tutkimisen keino. Andrea Mantegna, maalaus Kuollut Maria, yksityiskohta, 1461. Kuva:Donald Judd, ohne Titel (Core Piece), 1969.jpg|Modernismi – taide pyrki puhtaaseen visuaalisuuteen, jossa kuva ilman kehyksiä kertoo kaiken oleellisen. Donald Judd, Nimetön (Ydinkappale), 1969. Kuva:Venezzia biennial jn 1.jpg|Nykytaide – taide on avoin käsite, joka ottaa suhdetta kaikkeen inhimilliseen. Ron Mueck, Poika, 2001. Saddamstatue.jpg Nykytaiteen teokset saattavat poiketa huomattavasti modernismin tai vanhemman ajan teoksista. Kuvan lisäksi nykytaiteen teosten osina saattaa olla esimerkiksi ihmisen vartalo (performanssi), liikkuva kuva (videotaide) tai erilaisten valmisesineiden asetelmat (installaatiot). Kuvataiteen “tekniikoita ja materiaaleja” eli medioita saattavat tänään olla myös äänet, sanat, käsitteet tai teoriat, siinä missä niitä ovat taltta ja sivellin, maalituubi ja valokuvauskamera. Kaikki eivät suhtaudu kuviin myönteisesti. Ikonoklasmi, joka tarkoittaa kuvainraastoa tai kuvien esittämisen kieltämistä, on tapahtunut silloin tällöin historian kuluessa eri kulttuureissa. Se ei ole harvinaista myöskään nykyajan yhteiskunnassa, koska kuvissa saattaa olla vahva ideologinen merkitys. Viimeinen laajamittainen ikonoklasmi tapahtui Afganistanissa ääri-islamilaisen Taliban-ryhmän toimesta ennen heidän valtansa kumoutumista vuonna 2001.

Kirjallisuutta

Anja Hatva, Kuva, hyvä renki, huono isäntä, 1987.
Anja Hatva, Kuvittaminen, 1993
Anja Hatva (toim.) Verkkografiikka, 2002.
Kai Mikkonen, Kuva ja sana, 2005.

Aiheesta myös

Optiikka | Kuvataide

Gourt Home::Gourt :: Kuva