Ihmiskielen äänteiden toinen ryhmä vokaalien ohessa on konsonantit (suomalaisittain kerakkeet). Konsonantin tuottamisen aikana ääntöväylässä on äänihuulten, kielen, hampaiden tai huulten muodostama este. Konsonantit voidaan määritellä negatiivisesti äänteiksi, jotka eivät ole vokaaleja; niitä äännettäessä ilmavirta siis EI pääse jatkuvasti ja esteettä suun keskeltä ulos kuten vokaaleissa.

Konsonanttien pääryhmät ovat resonantit ja obstruentit.

Luokittelu

---

Ääntötapa

Resonantit muodostetaan avauman avulla.

• puolivokaali: ilmavirta kulkee suun keskeltä ulos, kuitenkin siten että ääntöväylään muodostetaan ahdas kapeikko, esim. j, w
  
• likvida: yhteisnimitys lateraaleille ja tremulanteille
  
  • lateraali: ilmavirta kulkee ulos kielen laitojen yli: esim. l
    
  • tremulantti: ilmavirta on katkonainen, muodostetaan tärysupistuman avulla, esim. r
    
• nasaali: ilmavirta kulkee vain nenän kautta, esim. m, n
  

Obstruentit muodostetaan supistuman avulla.

• klusiili eli sulkuäänne: ilmavirta katkeaa täydellisesti, esim. soinnittomat k, p ja t sekä soinnilliset g, b ja d
  
• frikatiivi eli hankausäänne: ilmavirran kulku on osin estetty:
  
  • sibilantti: kouruäänne, ilmavirran kapeikko on kourumainen, esim. s ja š
    
  • spirantti: rakoäänne, ilmavirran kapeikko on tasainen ja leveä, esim. f, v ja h.
    
• affrikaatta: samassa paikassa ääntyvän klusiilin ja frikatiivin yhteisäänne, esim. ts (= c) ja tš (= č).

Ääntämispaikka

Ääntämispaikalla tarkoitetaan konsonantin tuottamisessa olennaista kohtaa ääntöväylässä ts. kohtaa, jossa tuotetaan konsonantista riippuen sulku tai supistuma. Konsonanttien ääntämispaikat huulista nieluun ovat seuraavat:

• bilabiaalinen (ylähuuli-alahuuli), esim. m, p, w
  
• labiodentaalinen (alahuuli-ylähampaat), esim. v
  
• dentaalinen (ylähampaat), esim. suomen t
  
• alveolaarinen (hammasvalli), esim. suomen d
  
• palataalinen (kova kitalaki), esim. j, saksan ich-Laut, espanjan ll ja ñ
  
• velaarinen (kieli-pehmeä kitalaki), esim. k, g, saksan ach-Laut, äng-äänne
  
• uvulaarinen (kitakieleke), esim. “ranskalainen” r
  
• faryngaalinen (nielu), esim. heprean kirjain חית eli ^*, vastaa suomen äännettä 'h' sanassa "pahka"
  
• epiglottaalinen (kurkunkansi), lähinnä arabiassa usein "faryngaalisiksi" kutsutut kurkkutäryäänteet
  
• laryngaalinen, glottaalinen (kurkunpää, larynx; äänirako, glottis) esim. suomen katkoäänne (glottaaliklusiili) ilmauksessa anna olla sanojen välissä.

Soinnillisuus

Konsonanttien soinnillisuus syntyy siten, että samaan aikaan kun johonkin em. ääntämispaikoista muodostetaan sulku tai supistuma äänihuulet värähtelevät. Resonantit ovat tavallisesti aina soinnillisia, mutta esimerkiksi yhdessä suomen sukukielistä, mokšassa, esiintyy soinniton r- ja l-äänne.

• soinnillisia klusiileja ovat b, g ja d.
  
• soinnillisia sibilantteja ovat z ja ž.
  
• soinnillisia affrikaattoja ovat dz ja dž.

Kielioppi | Fonetiikka

Konsonant | Konsonan | Kensonenn | Consonant | Konsonant | Konsonant | Consonant | Consonante | Konsonanto | Consonne | 닿소리 | व्यंजन | Konsonanto | Samhljóð | Consonante | עיצור | Kessonenn | Molelisi | Medeklinker | 子音 | Konsonant | Konsonant | Spółgłoska | Consoante | Consoană | Konsonant | พยัญชนะ | Cossoune | 辅音