Kommunismi

Kommunismi viittaa tietynlaiseen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen järjestelmään sekä näitä järjestelmiä kannattavaan aatejärjestelmään. Kommunistinen yhteiskunta on luokaton, tasa-arvoinen ja tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuva. Kommunismi nähdään usein sosialismia seuraavana yhteiskuntamuotona. Kommunistisessa yhteiskunnassa ihmisillä on ihanteen mukaan todellinen vapaus toteuttaa taipumuksiaan ja saada tarpeensa tyydytetyksi.

Kommunistinen järjestelmä

Yhteiskunnallisena tai taloudellisena järjestelmänä kommunismi olisi tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa ei olisi valtiojärjestelmää, tuotantovälineiden yksityisomistusta ja yhteiskuntaluokkia. Yhteisö omistaisi tuotantovälineet yhteisesti ja päättäisi niiden käytöstä. Kaikilla ihmisillä olisi tasa-arvoinen asema ja oikeudet. Köyhyyden ja kapitalismin ongelmien katsotaan poistuvan, kun voimavarat kohdistetaan työntekijöiden itsensä hallitsemina yhteiseksi hyväksi.

Joidenkin tulkintojen mukaan kommunistista valtiota ei ole, sillä kommunismissa ei ole valtiota.

Yleinen kommunismiin liittyvä harhakäsitys on, että kommunismi merkitsisi täydellistä yhteisomistusta. Sosialismi ei kuitenkaan tarkoita tätä^*.

Oleellista on kuitenkin, että kommunismi on luokaton yhteiskunta. Tähän perustuu myös niin sanottu alkukristillinen kommunismi.

Kommunistinen aate

Poliittisena aatesuuntana kommunismi (latinan kielen sanasta communis, yhteinen) eriytyi 1800-luvulla syntyneestä sosialismista ja kehittyi laajaulotteiseksi poliittiseksi aatteeksi. Sosialismin perusajatus oli yksityisten omistamien tuotantovälineiden yhteiskunnallistaminen, ja se muovautui Karl Marxin ja Friedrich Engelsin vaikutuksesta laajaksi kokoelmaksi oppeja. Kommunismin eri suuntauksia edustavat (esimerkiksi) anarkokommunismi, marxismi-leninismi, maolaisuus ja trotskilaisuus.

Kommunisteilla tarkoitetaan nykyään lähinnä vuonna 1917 syntyneen Neuvosto-Venäjän ja Leninin perinteen nimeen vannovia vasemmistolaisia, vaikka on aina ollut kommunisteja, joille Neuvostoliitto ei koskaan edustanut muuta kuin kommunismin irvikuvaa (tosin nämäkin voivat arvostaa Leniniä, sillä Neuvostoliitto ei vastannut edes hänen ihanteitaan). Monet nykyajan kommunistit ovat sitä mieltä, ettei Neuvostoliitto ollut varsinkaan loppuaikoina sosialistinen valtio. Trotskilaiset ovat luonnehtineet sitä "rappeutuneeksi työväenvaltioksi" ja "valtiokapitalistiseksi". Marxin mukaan: "Kommunismi ei merkitse meille mitään olotilaa, joka pitää luoda, ideaalia jonka mukaan todellisuus tulee mukauttaa. Nimeämme kommunismiksi sen todellisen liikkeen, joka kumoaa vallitsevat olot. Tämän liikkeen edellytykset käyvät ilmi tänään vallitsevista olosuhteista." (Marx & Engels, Saksalainen ideologia)

Kommunismi Suomessa

Skplogo.gif

Sosialismi saapui Suomeen 1800-luvun loppuvuosina, syrjäyttäen käytännössä kokonaan aluillaan olleen wrightiläisen työväenliikkeen. Työväenpuolue perustettiin 1899 ja puolueen nimi vaihdettiin Suomen sosialidemokraattiseksi puolueeksi vuonna 1903. SDP nousi vuoden 1905 suurlakon myötä Suomen suurimmaksi joukkojärjestöksi ja myös vastaperustetun eduskunnan suurimmaksi puolueeksi.

Äärivasemmisto ja maltilliset sosialidemokraatit toimivat SDP:n sisällä aina vuonna 1918 syttyneen sisällissodan loppuun asti. Sisällissota käynnistyi sosialidemokraattien ottaessa vallan Etelä-Suomessa. Sen aikana Suomen johdossa toimi SDP:n johtohenkilöistä koostunut Suomen kansanvaltuuskunta. (Neuvosto-Venäjän kanssa solmitussa yhteistyösopimuksessa tätä valtiota kutsutaan Suomen Sosialistiseksi Työväentasavallaksi. Kansanvaltuuskunta ei itse käyttänyt tätä muotoilua.)

Punaisten hävittyä sisällissodan kansanvaltuuskuntaan osallistunut SDP:n johto pakeni Venäjälle. Maltillinen, sotaan osallistumisesta pidättäytynyt vähemmistö nousi SDP:n johtoon ja ohjasi sen selkeän reformistiselle linjalle. Pakolaiset puolestaan perustivat Moskovassa 1918 Suomen kommunistisen puolueen, joka julistettiin välittömästi Suomessa laittomaksi. SKP aloitti maanalaisen toiminnan, vaikka olosuhteet uudelle vallankumoukselle olivat käytännössä olemattomat. Kommunistit perustivat peitejärjestökseen Suomen sosialistisen työväenpuolueen, joka osallistui vuoden 1922 eduskuntavaaleihin. Pian niiden jälkeen puolue kuitenkin lakkautettiin ja sen eduskuntaryhmä sekä puoluekoneisto pidätettiin. Tilalle perustettu Suomen työväen ja pienviljelijäin vaalijärjestö sai toimia vuoteen 1930 asti, kunnes Lapuan liikkeen väkisin läpirunnomat niin sanotut kommunistilait tekivät kommunistien laillisesta järjestötoiminnasta käytännössä mahdotonta.

Samanaikaisesti kommunistien ja sellaisiksi epäiltyjen vainot kiihtyivät. Etsivä keskuspoliisi, sittemmin Valtiollinen poliisi vangitsi ja pahoinpiteli epäiltyjä ilman oikeudenkäyntejä. Monet tuomittiin eri mittaisiin vankeusrangaistuksiin syytettynä valtiopetoksesta. Lapuan liike ja muut oikeistoaktivistit puolestaan vainosivat valtiovallan epävirallisesti hyväksymänä koko vasemmistokenttää, järjestäen useita muilutuksia eli kyydityksiä ja pahoinpitelyjä. Liikeen kannattajat tekivät myös jopa 4 murhaa tai tappoa.

SKP:n julkinen kuva kärsi pahasti Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen 1939 ja asetettua SKP:n johtajan Otto-Wille Kuusisen niin sanotun Terijoen hallituksen johtoon. Talvi- ja jatkosodan aikana tunnettuja kommunisteja laitettiin "turvasäilöön" määräämättömiksi ajoiksi.

Vuonna 1944 solmitun Moskovan välirauhan myötä SKP sai lailliset toimintaoikeudet. Suomen valtiollisen poliisin ja Stalinin vainot olivat kuitenkin harventaneet kommunistien rivejä huomattavasti. Kommunistit katsoivat hyväksi liittoutua muiden vasemmistososialististen voimien kanssa Suomen Kansan Demokraattiseen Liittoon. Vastaperustettu SKDL nousi välittömästi Maalaisliiton ja SDP:n rinnalle. Moskovasta käsin varmistettiin, että valta SKDL:n sisällä säilyi SKP:n keskuskomitealla.

Maalaisliitto ja SDP huolehtivat siitä, ettei kansandemokraatteja laskettu hallitusvastuuseen vuoden 1948 jälkeen lähes kahteen vuosikymmeneen. SKDL säilytti oppositioaikana asemansa kolmen suuren joukossa ja se nousi esimerkiksi eduskuntavaaleissa 1958 suurimmaksi puolueeksi. Esimerkiksi maaseudun autioituminen vei siltä kuitenkin yhden tärkeän kannattajaryhmän, kun niin sanotun korpikommunismin vahvat kannatusalueet tyhjenivät väestöstä.

SKP:n 1960-luvun puolivälissä alkanut sisäinen hajaannus toi kommunistien politiikkaan oman lisämausteensa pariksi vuosikymmeneksi. Edustajakokouksessa 1966 syrjäytetyn vanhan johdon ympärille aluksi muodostunut puolueoppositio nosti omaa profiiliaan varsinkin Tšekkoslovakian miehityksen 1968 myötä. SKP ja SKDL tuomitsivat tapahtuneen, mutta oppositio veti omaa linjaansa ja asettui varauksetta Varsovan liiton toimenpiteiden puolelle. Uskollisuus Neuvostoliiton johtamaa kansainvälistä kommunistista liikettä kohtaan muodosti opposition aatteellisen perustan.

1970-luvun alussa suomalainen nuoriso löysi kommunismin ja varsinkin SKP:n oppositio sai runsaasti tuoretta voimaa riveihinsä. Tästä lähtien tiukan brežneviläinen oppositio opittiin tuntemaan tiedotusvälineissä taistolaisina, joista näkyvän osan muodostivat nuoret opiskelijat ja kulttuurityöntekijät. Enemmistö SKP:ssä säilyi kuitenkin 1960-luvulla uudistajina johtoon valituilla. Aatteellisesti enemmistö oli lähellä niin sanottua eurokommunismia, joskin eurokommunisteiksi julkisesti tunnustautuneet olivat harvassa.

1980-luku oli kommunistisen liikkeen kannatuksen laskun aikaa Suomessakin. Suurelta osin NKP:n painostuksesta yhdessä pysynyt SKP hajosi lopullisesti kahtia ja hajoaminen tuntui välittömästi esimerkiksi vaalimenestyksessä. Erotettu vähemmistö muodosti Suomen kommunistisen puolueeen (yhtenäisyys) (SKPy) 1986 ja, SKDL:n kilpailijaksi, Demokraattisen vaihtoehdon (Deva).

SKP lakkautettiin vuonna 1990 puolueen mentyä vararikkoon 1980-luvun lopun pörssiseikkailujen seurauksena. SKP:n lisäksi sotkuissa hävitettiin vuosikymmenien aikana hankittu niin sanottu punapääoma. Puolueen kaaderit olivat tämän jälkeen perustamassa Vasemmistoliittoa, johon tuli mukaan myös pääosa SKP:n entisestä vähemmistöstä. Vasemmistoliiton virallisissa asiakirjoissa ei puhuta kommunismista tai sosialismista, sillä puolue on perustamisestaan lähtien tarkoituksellisesti tehnyt eroa näihin käsitteisiin.

Nykyään Suomessa toimii kaksi rekisteröitynyttä kommunistista puoluetta. Vanhempi näistä on Rauhan ja sosialismin puolesta - Kommunistinen työväenpuolue (KTP), jonka perustivat alkuvuodesta 1988, SKPy:n johdon kanssa aiemmin erimielisyyksiin ajautuneet, kovan linjan marxilais-leniniläiset. Vuonna 1997 rekisteröitiin puolestaan Suomen kommunistinen puolue (SKP), joka on tuhansilla jäsenillään puolueista selvästi suurempi. "Uusi" SKP rakennettiin 1990-luvun puolivälissä Yrjö Hakasen johtaman SKPy:n pohjalle. Puolueiden lisäksi maassa toimivat, KTP:stä 2002 erotettujen, Kommunistien liitto sekä trotskilaiset Sosialistiliitto (SL) ja Marxilainen työväenliitto (MTL).

Kommunistipuolueiden hallitsemia valtioita

Nykyisiä valtioita

Kiinan kansantasavalta
Korean demokraattinen kansantasavalta (eli Pohjois-Korea)
Kuuban tasavalta
Laosin demokraattinen kansantasavalta
Vietnamin sosialistinen tasavalta

Nykyisiä valtioita, jotka olivat aiemmin kommunistisen puolueen alaisuudessa

Albania
Angola
Bulgaria
Kongon tasavalta (eli Brazzavillen Kongo)
Mongolia
Puola
Romania
Unkari

Hajonneita kommunistivaltioita

Yhdistyneitä valtioita

Saksan demokraattinen tasavalta (eli Itä-Saksa)
Jemenin kansantasavalta (eli Etelä-Jemen)

Aiheesta muualla

Katso myös

Kommunismin alalajeja

Anarkokommunismi
Marxismi
- Leninismi
- Työläiskommunismi (Worker-Communism)
- Vasemmistokommunismi (Left Communism)

Luokittelu alalajeihin on tulkinnanvaraista. Etenkin juche ja stalinismi liitetään yleisesti kommunismiin mutta aatehistoriallisesti tarkasteltaessa löydetään keskeisissä asioissa niin merkittäviä erottavia tekijöitä, että luokittelu tällä tavalla on kyseenalaista.

Linkkejä

Kommunismi | Poliittinen ideologia

Gourt Home::Gourt :: Kommunismi