Kiinteistövero on maan ja sillä olevien rakennusten arvoon perustuva vero, jonka kiinteistön omistaja maksaa vuosittain tontin tai tilan sijaintikunnalle. Veron suuruus on kiinteistöveroprosentin mukainen osuus kiinteistön arvosta. Veroprosentin suuruudesta päättää kunnanvaltuusto eduskunnan säätämien enimmäis- ja vähimmäisrajojen mukaan.

Vuotuinen kiinteistövero otettiin käyttöön vuonna 1993 korvaamaan hajanaista kiinteistöihin kohdistuvaa verotusta. Sen tuotto on helposti arvioitavissa ja se on muutenkin kunnalle vakaa ja varma verotuskohde, koska kiinteistöä ei voi siirtää muualle.

Verotuksen toimittaa verovirasto, joka myös vahvistaa kiinteistön verotusarvon eli todennäköisen luovutushinnan. Rakennusten ja rakennelmien, kuten vaikkapa vesivoimalaitoksen, arvona pidetään jälleenhankinta-arvoa, josta tehdään iästä riippuva vähennys. Kiinteistöveroa ei tarvitse suorittaa vesialueesta, metsästä, maatalousmaasta eikä puolustusvoimain käytössä olevista kiinteistöistä.

Kunnanvaltuusto voi määrätä yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi 0,50–1,00. Vakituisia asuntoja verotetaan tätä lievemmin. Niiden veroprosentin on oltava vähintään 0,22 ja enintään 0,50. Loma-asuntojen veroprosentin valtuusto voi määrätä enintään 0,60 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin vakituisten asuntojen veroprosentin. Valtuusto voi myös määrätä, että rakentamattomien rakennuspaikkojen veroprosentti on 1,00–3,00, jotta kaavoitettu rakennusmaa ei ole pitkään rakentamattomana. Ydinvoimaloiden veroprosentti saa olla enintään 2,20 ja muiden voimaloiden enintään 1,40. Yleishyödyllisen yhteisön omistamalle kiinteistölle on kuitenkin mahdollisuus antaa verovapaus määräämällä sen veroprosentiksi 0,00.

Aiheesta muualla

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920654

Verotus