Kahvi

A small cup of coffee.JPG Kahvi on kahvipensaan paahdetuista pavuista uuttamalla valmistettu, useimmiten kuumana nautittu juoma. Sitä juodaan lähinnä kofeiinin takia, joka on piristävä nautintoaine. Tavallisessa suodatinkahvissa on kofeiinia keskimäärin 90-100 mg/100 ml.

Sanana kahvi juontaa juurensa arabimaihin: islam kieltää alkoholin nauttimisen, ja sen muodostuttua alueen valtauskonnoksi muslimit vaihtoivat viinin (hepr. gaffa) kahviin. Sana vakiintui syystä tai toisesta tarkoittamaan kahvia.

Kahvipavut

Café grain ag1.jpg Kahvipapuja saadaan kahdesta eri pensaasta. Arabica-papuja pidetään paremman makuisina, ja suurin osa kalliimmista kahvilaaduista koostuu lähinnä niistä. Robusta-pavut ovat puolestaan kitkerämmän ja happamamman makuisia, mutta ne menestyvät ankarammissa olosuhteissa, minkä takia niitä viljellään arabica-papujen sijasta siellä, missä arabica ei kasva. Laadukkaampia robusta-papuja käytetään joidenkin espressokahvien pohjana.

Arabica-pavut nimettiin yleisesti niiden satamien mukaan, joista ne lähetettiin maailmalle. Yleisimmät satamat olivat Mocha Jemenin rannikolla (mokkakahvi) ja Jaava Indonesiassa (Java-kahvi). Nykyaikana kahvin alkuperää seurataan niin, että maa, alue tai jopa tuottava tila tunnetaan. Kahvifanaatikot saattavat muistaa jopa huutokaupatuista kahveista erän numeron.

Eräs epätavallinen ja hyvin harvinainen robusta-laji on Indonesian Kopi Luwak, jonka valmistamiseen käytetyt pavut poimitaan paikallisten kissaeläinten ulosteista puoliksi sulaneina.

Historia

Roasted coffee beans.jpg | Carte Coffea robusta arabic.png Ensimmäiset arkeologiset löydökset kahvipapujen käytöstä ovat noin 4000 vuoden takaa, mutta vasta noin 900 eaa. ovat säilyneet ensimmäiset maininnat kahvipapujen kaupasta. Tuolloin Jemenin ja Etiopian välisessä kaupassa on mainintoja kahvipavuista. Aluksi kahvia ei lainkaan paahdettu, vaan raakoja murskattuja kahvipapuja sekoitettiin veteen tai viinin tapaiseen, jonka annettiin käydä alkoholipitoiseksi juomaksi. Kahvipapujen runsaan sokeripitoisuuden vuoksi juomasta tuli alkoholipitoista. Toinen suosittu tapa nauttia näitä voimamarjoja oli sekoittaa murske eläinrasvaan ja muotoilla sitten näin tehdystä taikinasta palloja. Tätä on väitetty ensimmäiseksi sissimuonaksi, koska näitä tehopakkauksia käyttivät soturit saadakseen lisävoimia uuvuttavissa heimosodissa. Varmasti sekoitus on ollut ravitsevaa, ja sillä on ollut tehokas piristävä vaikutus.

Usein kahvin syntyhistoriaan liittyvät legendat paimenista, joiden vuohet söivät marjoja ja olivat erityisen virkeitä tämän jälkeen. Tarinaa on eittämättä pidettävä legendana, joskin useissa tietoteoksissa ja -lähteissä se esitetään totena. Nykyisen kaltaisen kahvijuoman valmistus lienee arabien keksintö. On arveltu, että arabit ovat oppineet kahvin paahtamisen jo joskus 1200-luvulla, mutta varmaa on, että Turkissa taito on keksitty (kenties uudelleen) 1540-luvulla. Varhaisimmat viitteet kahvipapujen paahtamisesta nuotiossa ovat Afrikasta, missä 500-luvulla oli papuja heitetty nuotioon ja poimittu sieltä nuotion sammumisen jälkeen.

Arabien uskotaan 1400-luvulla nauttineen kahvijuomaa jo varsin yleisesti. Kahvi oli varjeltu salaisuus heidän keskuudessaan, eurooppalaisille kerrottiinkin usein kahvin alkuperästä huikeita tarinoita. Kahvin juonti liittyi arabeilla seremoniaan, jolla osoitettiin arvostusta vierasta kohtaan. Vielä nykyäänkin arabit tarjoavat sitä osoittaakseen vieraanvaraisuuttaan. Arabialainen kahvi on maustettu kardemummalla siten, että kokonainen kardemummanpalko laitetaan kahvikannun kapeaan kaatonokkaan. On hyvien tapojen mukaista juoda ainakin kolme kupillista. Loppujen lopuksi kahvista tuli suosittu vasta, kun ottomaani-sulttaani Istanbulissa päätti kieltää sen vuonna 1543, koska katsoi sen olevan vaaraksi yhteiskunnalle. Kymmenen vuotta kiellon jälkeen Istanbuliin perustettiinkin jo maailman ensimmäinen kahvila.

Kahvin esitteli Englannissa 1430-luvulla Oxfordin kreikkalainen professori Ioannis Servopoulos. Kahvi tuli saatavaksi Euroopassa 1500-luvulla suurelta osin brittiläisten ja hollantilaisten Itä-Intian kauppakompanioiden välityksellä. Ensimmäiset kahvilat avattiin Lontooseen 1652, Bostoniin 1670 ja Pariisiin 1671. Vuoteen 1675 mennessä Lontoossa oli yli 3000 kahvilaa. Naiset eivät saaneet aluksi käydä kahviloissa Englannissa. Legendan mukaan Wienin ensimmäinen kahvila perustettiin 1683 Wienin taistelun jälkeen ja se otti raaka-aineensa voitettujen turkkilaisten tarvikkeista, mutta tarina ei ole kovin uskottava. Kahvin suosion kasvu Euroopassa 1600-luvulla tapahtui tupakoinnin leviämisen ohessa. Nyttemmin katukahvilakulttuuria on pidetty leimallisesti (manner)eurooppalaisena piirteenä.

Ensimmäinen kahviviljelmä Uudessa maailmassa perustettiin Brasiliaan 1727. Kahvinviljely Amerikassa perustui 1800-luvun loppupuolelle saakka vahvasti afrikkalaiseen orjatyövoimaan. 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Brasilialla oli käytännössä monopoli kahvin maailmanmarkkinoilla, kunnes korkeita hintoja puolustanut politiikka avasi mahdollisuuksia muille tuottajamaille, kuten Kolumbialle, Guatemalalle ja Indonesialle. Historia tuntee useita suurmiehiä, jotka ovat olleet tämän juoman suurkuluttajia ja pilanneet sillä terveytensä. Tunnetuimmat heistä lienevät Napoleon Bonaparte ja kirjailija Honoré de Balzac (1799-1850), jonka kuolinsyyksi on kirjattu "ylityö ja kahvin väärinkäyttö".

Kahvin kieltolaki

Vuonna 1756 Ruotsin valtakunnassa tuli voimaan kahvinkieltolaki. Kieltolaki ehti olla voimassa alle viisi vuotta, kunnes se kumottiin vuonna 1761. Vuonna 1767 kahvi kiellettiin Ruotsissa toisen kerran, ollen voimassa tällä kertaa vuoteen 1770 asti. Kahvi kiellettiin kolmannen ja viimeisen kerran vuonna 1794. Kieltolaki oli voimassa peräti kahdeksan vuotta, kunnes kuningas Kustaa IV Aadolf kumosi sen vuonna 1802. Kieltolain perustana olivat merkantilistiset kauppapoliittiset tavoitteet, koska kahvintuonti ulkomailta verotti raskaasti maan valuuttavarantoja.

Myöhemmin 1900-luvulla maailmansotien aikaan kahvi on ollut esimerkiksi Suomessa säännösteltynä, koska sitä on ollut vaikea ellei mahdoton saada sodanaikaisilta markkinoilta. Kun oikeaa kahvia oli mahdoton saada, keksittiin sille korvikkeita, joissa on pieni osa aitoa kahvia sekä vastikkeita, jotka koostuvat kokonaan korvaavista aineista.

Lähteitä

Sovrana Trading Corporation, http://www.sovrana.com/libstory.htm, 2001.
Majestic Coffee and Tea, Inc., http://www.gardfoods.com/coffee/coffee.coffee.htm, 2001.
Morris, S., Suuri maustekirja, Gummerus, Jyväskylä, Singapore 1999.
Helsingin Sanomat, Ruokatorstai 26.11.1998, http://www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/19981126/erik/981126er03.html, 2001.
http://www.kahvilasi.net/kahvi/kahvinhistoria.shtml, 2001.
Talvi, J., Gastronomian historia, Otava, Helsinki, Otavan painolaitokset, Keuruu 1989.

Huonekasvina

Ks. erillinen artikkeli kahvipuusta.

Katso myös

Moccamaster

Aiheesta muualla