Kaavoituksella tarkoitetaan maankäytön suunnittelua. Kaavoitus on lakisääteistä aluesuunnittelua, jolla määritellään maa-alueiden käyttötarkoitus. Kaavoituksessa tavoitteena on tuottaa hyvää ja toimivaa ympäristöä.

Kaavoitus on monitasoinen prosessi. Se pitää sisällään useita eri tasoja valtakunnallisista tavoitteista aina yksittäisen talon sijoittamiseen. Kullakin kaavatasolla on kuitenkin oma tehtävänsä. Periaatteena on, että suunnittelun tarkentuessa suunniteltava alue pienenee.

Ympäristöministeriön laatimat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat kaavoitusta valtakunnallisella tasolla. Maakuntatasolla ohjauksesta vastaavat maakuntaliitot, joiden vastuulla on kunkin maakunnan maakuntakaavan (aiemmin seutukaava) laatiminen. Maakuntakaavalla ratkaistaan koko maakuntaa koskevat yleispiirteiset kysymykset, kuten tielinjaukset. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja maakuntakaavat toimivat lähtökohtana kuntatason kaavoitukselle. Kaavoitusta ohjaa lisäksi maankäyttö- ja rakennuslaki.

Kunnat huolehtivat alueensa yksityiskohtaisemmasta maankäytön suunnittelusta. Kuntatason kaavamuodot ovat yleiskaava, asemakaava ja ranta-asemakaava. Kuntien kaavoitusta ohjaavat ja valvovat Suomen ympäristökeskuksen lisäksi alueelliset ympäristökeskukset. Kaavat määrittävät kunnan alueiden eri käyttötarkoitukset, kuten asumisen, työn, liikenneväylät ja puistot.

Yleiskaavalla määritetään kunnan kehityksen suuret linjat sekä kaava-alueen käyttö yleispiirteisesti, esimerkiksi asuinalueiden, työpaikkojen ja liikenneväylien sijainti. Yleiskaava voidaan tarpeen mukaan laatia joko koko kunnan kattavaksi yleiskaavaksi tai tiettyä osa-aluetta koskevaksi osayleiskaavaksi.

Asemakaavalla puolestaan määritellään yksityiskohtaisesti kunkin alueen käyttötarkoitus sekä ohjataan rakentamista. Asemakaavassa esitetään esimerkiksi rakennusten, leikkipaikkojen ja pysäköintialueiden sijainti tontilla, rakennusten korkeus ja kerrosala sekä kohteesta riippuen jopa kattomuoto, räystäslinjan tarkka korkeusasema ja julkisivumateriaali. Keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa voi olla satojakin asemakaavoja laadittuna. Ranta-asemakaava ohjaa pääasiassa loma-asutuksen järjestämistä ranta-alueella. Kaavassa annetaan yksityiskohtaiset määräykset loma-asutuksen ja alueen muun käytön järjestämisestä ranta-alueella. Kuntakeskusten ulkopuolisten ranta-alueiden asemakaavoitusta koskevat muusta asemakaavoituksesta poikkeavat säädökset ja käytännöt.

Lainsäädäntö edellyttää, että kaavoja laadittaessa niillä henkilöillä, joita kaavaratkaisu koskee, on mahdollisuus vaikuttaa kaavaan. Kuntalaiset voivat vaikuttaa kaavoitukseen mm. tekemällä aloitteita, osallistumalla keskusteluun, kertomalla mielipiteensä tai jättämällä muistutuksen kaavan ollessa nähtävillä.

Kaavoitusvirkamiehiä ja heistä vastuussa olevia poliitikkoja on joskus syytetty kaavoituspoliittisesti liiallisen läheisestä yhteistyöstä tiettyjen rakennuttajien kanssa. Tästä erityisesti tiettyjen suomalaisten rakennuttajien 1970- ja 1980-lukujen nopean yhteiskunnallisen rakentamisen aikakaudella harjoittamasta kaavoitus- ja rakennuspolitiikkaan vaikuttavasta suhde- ja liiketoiminnasta on käytetty nimitystä gryndauspolitiikka tai gryndaaminen.

Aluesuunnittelu