Gourt Home::Gourt :: Indoeurooppalaiset kielet
Indoeurooppalainen kielikunta sisältää suurimman osan Euroopan kielistä ja aasialaisia kieliä Nepaliin saakka. Se on eniten tutkittu ja puhujamäärältään suurin kielikunta. Indoeurooppalaisia kieliä puhuu arviolta 3 miljardia ihmistä. Nykyiset indoeurooppalaiset kielet ovat kehittyneet indoeurooppalaisesta kantakielestä, josta ei tunneta mitään kirjallisia muistomerkkejä.
Indoeurooppalaisten alkuperä
- Pääartikkeli Indoeurooppalaisten alkuperä, katso myös indoeurooppalainen kantakansa
Eurooppaan on levinnyt useampia indoeurooppalaisten kielten aaltoja. Sen lisäksi, että ne syrjäyttivät muiden kielikuntien kieliä, ne syrjäyttivät myös aiemmin puhuttuja indoeurooppalaisia kieliä.
Kielikunnan tutkimus
Euroopassa tunnettiin jo keskiajalla toisilleen läheisten kielten sukulaisuus, niin että latinasta polveutuneet romaaniset kielet, ja toisaalta vastaavasti Pohjois-Euroopan germaaniset kielet, olivat sukua keskenään. Kuitenkaan näiden kieliryhmien välillä ei nähty laajempaa sukulaisuutta, vaikka jo muinaiset roomalaiset olivat huomanneet tiettyä yhtäläisyyttä kreikan ja latinan välillä.
Suuren Euroopan ja Intian kieliä käsittävän kielikunnan olemassaolo selvisi 1700-luvulla, kun englantilainen itämaantutkija William Jones julkaisi tutkimuksensa sanskritin kielestä 1786. Jones havaitsi intialaisen sanskritin sekä kreikan ja latinan kielten välillä niin suuria yhtäläisyyksiä, etteivät ne voineet johtua sattumasta, vaan että näillä vanhoilla kielillä täytyi olla yhteinen alkuperä. Hän havaitsi niissä yhtäläisyyksiä myös muiden kielten, kuten persian, germaanisen gootin ja kelttiläisten kielten kanssa. Samalla hän perusti historiallisen ja vertailevan kielitieteen tieteenalan.
William Jonesin teoria sai vakuuttavaa tukea 1800-luvun alkupuolella tehdyistä järjestelmällisistä tukimuksista, joiden alkuupanijoina toimivat Rasmus Rask sekä erityisesti Franz Bopp. Uuden tieteenalan avulla verrattiin tarkasti vanhojen kielten eri ominaisuuksia, ja Boppin 1852 mennessä valmiiksi saama vertaileva kielioppi teki kielikunnan tutkimuksesta oman tieteenalansa.
Nimen "indoeurooppalaiset kielet" otti käyttöön Thomas Young 1814. Tätä nimitystä kielikunnasta käytetään useimmissa kielissä, kuitenkin saksalaiset ottivat käyttöön nimen "indogermaaniset kielet". Myös nimitystä "arjalaiset kielet" on joskus käytetty koko kielikunnasta, vaikka se oikeastaan tarkoittaakin vain indoiranilaista ryhmää. Indoeurooppalaista kielikuntaa koskevaa tutkimusta voidaan vastaavasti kutsua nimillä indoeuropeistiikka tai indogermanistiikka. Sen pohjalta syntyi sittemmin myös suomalais-ugrilaisten kielten vertaileva tutkimus, fennougristiikka. Jo 1800-luvulla saatu kuva indoeurooppalaisen kielikunnan laajuudesta ja sisäisestä luokittelusta pätee edelleenkin hyvin suuressa määrin.
Luokittelu
Albanialaiset kielet
- itägermaaniset kielet
- länsigermaaniset kielet
- alasaksin kieli (Plattdüütsch)
- afrikaans
- englanti
- friisi
- hollanti
- luxemburgin kieli
- saksa
- pohjoisgermaaniset kielet
Kreikkalaiset kielet (Helleeniset kielet)
Katso myös
Indo-Europees | Indoeuropeu | Indoeuropæiske sprog | Indoeuropäische Sprachen | Indoeuroopa keeled Indo-European_languages | Lenguas Indoeuropeas | Hindeuxropa lingvaro | Langues indo-européennes | Indoeurópai nyelvcsalád | Indo-Europese talen | インド・ヨーロッパ語族 | xinjoiropno bangu | Języki indoeuropejskie | Limbile indo-europene | Indoeuropeiska språk | Indoeurohpálaš gielat | 印欧语系
"Indoeurooppalaiset kielet"