Hevonen

Hevoset (Equus caballus) ovat isokokoisia kavioeläimiin, tarkemmin hevoseläimiin kuuluvia nisäkkäitä, joita on käytetty jo vuosituhansia ratsuina, vetoeläiminä ja maatalous- ja metsätöissä. Traktorit ja autot ovat 1900-luvulla syrjäyttäneet hevosen varsinaisista käyttötarkoituksistaan, ja hevosesta on tullut lähinnä harrastuseläin. Hevoset ovat silti monelle ammatti, Suomessakin arvioidaan hevosalalla työskentelevän täysiaikaisesti noin 5.000 henkilöä.

Hevosrotuja on nykyään jalostuksen myötä satoja ja erilaisia käyttötarkoituksia paljon. Lämminveriravureita käytetään raviurheiluun, lämminverisiä ratsurotuja eli täysiverisiä ja puoliverisiä hevosia lähinnä ratsastuksen eri lajeissa ja valjakkoajossa, ja raskastekoisia kylmäverirotuja työhevosina. Yleisroduksi katsottu kotoinen suomenhevosemme on oikea monitoimikone: yksi ja sama hevonen voi elämänsä aikana kilpailla niin raveissa kuin ratsastuksen eri lajeissakin ja lisäksi tehdä pelto- tai metsätöitä.

Hevosten koko vaihtelee jalostuksen ansiosta suuresti. Maailman pienimmän hevosrodun (falabella) edustajat ovat pienimmillään vain puoli metriä korkeita eli koiran kokoisia, kun taas maailman suurimman rodun (shirehevonen) edustajat saattavat kasvaa yli kaksimetrisiksi. Tavallisimmin hevosen säkäkorkeus kuitenkin on jotakin väliltä 120-170 cm. Alle noin 148 cm korkeita hevosia saatetaan kutsua poneiksi.

Hevonen tulee täysikasvuiseksi rodusta ja yksilökohtaisista eroista riippuen 4-6-vuotiaana. Kesyhevonen saattaa elää jopa 50-vuotiaaksi mutta yleensä korkeintaan noin 30-vuotiaaksi. Luonnonvaraiset hevoset menehtyvät huomattavasti nuorempina, ja moni kesyhevonenkin joudutaan lähinnä ruoansulatuskanavan tai hengityselimistön sairauksien tai jalkavaivojen vuoksi lopettamaan 10-20 vuoden iässä.

Hevosia ei Suomessa kasvateta ravinnoksi, mutta vanhuuttaan tai loukkaantumisen vuoksi lopetettujen hevosten lihaa käytetään hyväksi. Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa hevosenlihasta pidetään ja hevosia kasvatetaan runsaasti myös lihantuotantomielessä.

Urheilulajit

Showjumping white horse.jpgta]]

Hevosurheilulajeja on lukuisia, mutta Suomessa yleisimpiä ovat ravikilpailut ja koulu-, este- ja kenttäratsastus. Valjakkoajo-, lännenratsastus-, matkaratsastus-, islanninhevosratsastus- ja vikellyskilpailuita järjestetään meillä jonkin verran, ja Suomessa harrastetaan pienessä mittakaavassa myös hevospooloa. 1960-luvulle saakka maassamme järjestettiin laukkakilpailuitakin, mutta satunnaisia näytösluontoisia tai leikkimielisiä lähtöjä lukuun ottamatta niitä näkee nykyään lähimmillään Ruotsissa ja Venäjällä.

Suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen valtakunnallinen keskusjärjestö on Suomen Hippos ry. Ratsastusurheilun keskusjärjestö on Suomen Ratsastajainliitto ry (SRL).

Hevosten nimitykset ja värit

Nimitykset

Horse And Filly.jpg

Sukupuolen mukaan

Tamma (engl. mare, ruots. sto, ransk. femellé tai poullineré) on naarashevonen.
Ori (engl. stallion, ruots. hingst, ransk. etalon) on leikkaamaton uroshevonen.
Ruuna (myös valakka) (engl. gelding, ruots. valack, ransk. hongre) on kastroitu uroshevonen.
Varsa (engl. foal) on tammavarsa (engl. filly) tai orivarsa (engl. colt).

Horse-and-pony.jpg

Tyypin mukaan

Ponit ovat pienikokoisia ja rakenteeltaan tietyntyyppisiä hevosia.
Lämminveriset ovat kevyitä, vilkkaita ja nopeita hevosrotuja, joita käytetään laukka- ja ravikilpailuissa, ratsuina ja ajohevosina.
Kylmäveriset ovat raskaita ja vahvoja hevosrotuja, joita käytetään työhevosina.
Täysiveriset ovat erityisen pitkälle jalostettuja ja kevytrakenteisia lämminverirotuja.
Puoliveriset ovat kylmä- ja täysiveristen risteytyksistä syntyneitä lämminverisiä ratsu- ja ajohevosrotuja.

Käytön mukaan

Sulky racing Vincennes DSC03735 cropped.JPG

Ratsua (ratsuhevosta) käytetään ratsastukseen.
- Esteratsulla kilpaillaan esteratsastuksessa.
- Kenttäratsulla osallistutaan kenttäkilpailuihin.
- Kouluratsulla kilpaillaan kouluratsastuksessa.
- Lännenratsu on koulutettu lännenratsastukseen.
- Matkaratsulla osallistutaan matkaratsastuskilpailuihin.
- Tuntihevosta (opetushevosta) käytetään ratsastuskoulussa annettavaan opetukseen.
Ajohevosta (vaunuhevonen) käytetään valjakkoajoon vetämään jonkintyyppistä hevosajoneuvoa.
Työhevosta (vetohevonen) käytetään vetämään raskaita kuormia esimerkiksi maatalous- ja metsätöissä.
Ravurilla (ravihevonen) ajetaan kilpaa raveissa.
Laukkahevosella ratsastetaan kilpaa laukkakilpailuissa.

Värin mukaan

Horse profile.jpg | Trakhener_-_Dressur_Zweites_2.jpg | Mounted_police_officer_in_Helsinki_Finland.jpg

Perusvärit:
- Rautias (myös raudikko): ruskea karva ja jouhet
- Ruunikko: ruskea karva, mustat jouhet, jalat, kuono ja korvat
- Musta: musta karva ja jouhet
Hallakkovärit:
- Punahallakko (myös rautiaanhallakko), pohjaväri rautias
- Ruunihallakko ("hallakko"), pohjaväri ruunikko
- Hiirakko, pohjaväri musta
Voikkovärit:
- Voikko ("palomino"), pohjaväri rautias
- Ruunivoikko, pohjaväri ruunikko
- Mustanvoikko, pohjaväri musta
- Kermanväriset ("albiinot") (vaikea erottaa toisistaan):
  - Cremello, pohjaväri rautias
  - Perlino, pohjaväri ruunikko
  - Smoky cream, pohjaväri musta
Hopeavärit:
- Hopeanruunikko
- Hopeanmusta
Samppanjavärit:
- Gold champagne, pohjaväri rautias
- Amber champagne, pohjaväri ruunikko
- Classic champagne, pohjaväri musta
Kimo
Päistärikkö
Kirjavat ("lehmänkirjava")
Tiikerinkirjavat ("appaloosa")

Jokainen hevonen on perusväriltään joko rautias, ruunikko tai musta. Lisäksi sillä voi olla yhdestä tai useammasta väriin vaikuttavasta geenistä alleeli, joka esimerkiksi haalistaa karvan tai jouhien väriä (hallakot, voikot, hopea- ja samppanjavärit), lisää valkoista karvaa värillisen sekaan (päistäriköt, päistär- ja sekakarvaiset), jättää jotkut alueet kokonaan valkoiseksi (kirjavat, tiikerinkirjavat) tai harmaannuttaa hevosen iän myötä lopulta kauttaaltaan valkoiseksi (kimot).

Valkoinen hevonen on useimmiten kimo, joka on iän myötä ehtinyt harmaantua täysin valkoiseksi. Jo syntyessään valkoinen hevonen on kermanvärinen tai hyvin valkovoittoinen kirjava tai tiikerinkirjava. Albiinoja ei hevoseläimissä tiettävästi ole lainkaan.

Kaikilla hevosväreillä ei ole toistaiseksi vakiintuneita suomenkielisiä nimityksiä. Tämä pätee erityisesti väreihin, jotka ovat Suomessa harvinaisia (samppanjavärit, tiikerinkirjavuuden eri muodot), mutta myös suhteellisen tavallisen (lehmän)kirjavuuden eri tyypeistä käytetään toistaiseksi kansainvälistä terminologiaa.

= Merkit

= Wedding.carriage.bristol.arp.jpg Merkeiksi kutsutaan hevosyksilön erityisiä tuntomerkkejä, jotka ovat lähinnä valkeita alueita hevosen päässä (tavallisimmin otsalla ja kuonolla) ja jaloissa (sukat). Pienehköt valkeat merkit ovat tavallisia eikä niitä yleensä mielletä kirjavuudeksi, vaikka ne saattavatkin olla sabino-, tobiano- tai splashed white -geenin aiheuttamia. Jos valkeaa on rungossa, hevosta kutsutaan kirjavaksi.

Tähti on pieni valkea laikku hevosen otsalla.
Piirto on hevosen otsasta kuonoon kulkeva kapea juova. (Tähteen yhdistynyt piirto on tähtipiirto, katkonainen piirto katkopiirto, jne.)
Laukki tai läsi on piirtoa leveämpi juova otsalta kuonolle.
Pilkku on pieni valkea laikku hevosen kuonossa.
Jalassa oleva sukka on korkeudesta riippuen ruunusukka, vuohissukka, puolisukka, kinner- tai polvisukka tai valkojalka.

Merkit voivat olla myös tummia:

Siima on tumma juova hevosen selässä harjasta häntään saakka.
Risti on tumma poikkijuova hevosen selän yli sä'än kohdalla.
Seeprajuovat ovat tummia seepramaisia vaakajuovia hevosen jaloissa.

Lajiristeytykset

Hevonen voi risteytyä muiden hevoseläinten kanssa. Tällaiset lajiristeymät perivät molempien lajien ominaisuuksia ja ovat lähes aina steriilejä. Hevoseläinristeymät eivät ole pelkkä kuriositeetti, sillä muulit ovat hyvinä käyttöeläiminä olleet jo kauan erittäin suosittuja ja haluttuja ja niitä kasvatetaan edelleen maailmalla runsaasti.

Hevosen ja aasin risteytys on joko muuli tai muuliaasi.
Hevosen ja seepran risteytys on sebroidi (jota kutsutaan joskus myös tarkemmin nimellä zorse).

Katso myös

Hevosia

Aiheesta muualla

Hevoset | Hevosrodut | Hevosurheilu

Gourt Home::Gourt :: Hevonen