Euro

Related Topics:
Eurotrip :: Europium :: Euro_Dance :: European_Vacation :: EuroBoys :: Euroleague :: European_Youth_Olympic_Days :: Eurogliders :: European_Burmese :: European

Euro on myös Australiassa elävä kengurulaji.

Euro symbol.svg Euro (valuuttatunnus EUR) on Euroopan unionin yhteinen valuutta, joka on tällä hetkellä käytössä kaikissa EU:hun ennen vuotta 2004 liittyneissä maissa lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ruotsia ja Tanskaa, jotka käyttävät yhä omia kansallisia valuuttojaan. Näistä maista Iso-Britannia ja Tanska ovat liittyneet EU:hun aikaisemmin, jolloin sopimus ei vielä edellyttänyt myös yhteisvaluutan käyttöönottoa, ja niinpä ne voivat pysytellä luvallisesti euron ulkopuolella. Sen sijaan Ruotsi allekirjoitti jo liittyessään sopimuksen Euroopan talousyhteistyöstä ja siten myös euroon liittymisestä.

Vuonna 2004 EU:hun liittyneistä maista Viro, Liettua ja Slovenia suunnittelivat alun perin ottavansa euron käyttöön jo parhaimmillaan niinkin aikaisin kuin vuoden 2006 lopulla tai vuoden 2007 alusta. Näyttää kuitenkin siltä, että ainoastaan Slovenia onnistuu saamaan euron käyttöön vuoden 2007 alusta, mutta kaksi muuta joutuvat lykkäämään rahan vaihtoa ainakin vuoden 2008 alkuun mm. liian korkean inflaationsa vuoksi.

Euromaat

Katso tarkemmin myös: Euroalue

Eurokolikot ja -setelit otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Virallinen raha eurosta tuli jo kuitenkin 1. tammikuuta 1999, jolloin sitä alettiin käyttää tilivaluuttana. Euron edeltäjä oli ECU.

Yksi euro vastaa 5,94573 Suomen markkaa (eli 1 markka vastaa 0,1681879 euroa). Euron sadasosa on sentti. Euron kurssia ja korkotasoa valvoo ja pyrkii kontrolloimaan Euroopan keskuspankki.

Euron merkitseminen

Euron kansainvälinen kolmikirjaiminen tunnus (ISO-standardin mukaan) on EUR, jota käytetään pääasiassa kansainvälisessä rahaliikenteessä. Lisäksi on olemassa erityinen euro-symboli €, jota käytetään muun muassa hintamerkinnöissä. Jos symboli ei ole käytettävissä, euron lyhenteenä käytetään joskus e-kirjainta, mutta paras tapa merkitä euro on olla lyhentämättä sitä ollenkaan.

Jos euron symbolia käytetään, se kirjoitetaan suomen kielessä aina rahamäärän perään välilyönnillä erotettuna: 10 €. Mahdollinen taivutuspääte liitetään symboliin kaksoispisteellä: "Sain tingittyä hinnan 10 €:oon." Usein yksinkertaisinta ja luontevinta on kuitenkin välttää symbolia ja kirjoittaa rahayksikön nimi sellaisenaan: "Sain tingittyä hinnan 10 euroon."

Euron symboli on mukana Unicode-merkkijärjestelmässä, ja sen esittämiseksi voi käyttää myös niin sanottua Latin 9 -merkistöä, joka on Latin 1:stä eurokelpoiseksi muokattu versio. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että sen paremmin Unicode- kuin Latin 9 -merkistö ei ole käytössä kaikissa tietokoneissa eivätkä ne €-symbolin osalta ole keskenäänkään yhteensopivia, joten esimerkiksi sähköpostiviestiin kirjoitettu euron symboli saattaa vastaanottajalle näyttää joltain ihan muulta.

Sentin virallinen lyhenne suomen kielessä on snt. Sen rinnalla saatetaan käyttää myös muissa kielissä yleistä lyhennettä c, jota on kuitenkin arvosteltu siksi, että se voi sekaantua euron symboliin: useimmissa fonteissa € näyttää lähinnä C-kirjaimelta, jonka poikki on vedetty kaksi vaakaviivaa, ja toisinaan poikkiviivat ovat niin huomaamattomia, että erityisesti heikkonäköisten ihmisten voi olla vaikea erottaa, mistä merkistä on kyse. Yleensä sentinkin lyhentämistä on viisainta välttää, ja senttihinnat kannattaa merkitä euron kymmenyksinä: 0,70 €.

Setelit

Euro banknotes.jpg Päätös euroseteleiden ulkomuodosta tehtiin joulukuussa 1996. Toisin kuin kansallisissa rahoissa, euroseteleissä ei ole kansallisia tunnisteita, vaan niissä korostetaan sitä, mikä eurooppalaisille on yhteistä. Pääasiasiallisena kuvituksena ovat eri aikakausien ja tyylisuuntien ikkunat ja sillat, jotka kuvastavat avautumista kohti muita ihmisiä ja yhteyksiä heihin. Setelit ovat suuruudeltaan 5, 10, 20, 50, 100, 200 ja 500 euroa ja niiden koko vaihtelee siten, että pieniarvoiset setelit ovat pienimpiä ja koko suurenee mitä suurempiarvoinen seteli on kyseessä.

Liikkellelaskevan kansallisen keskuspankin symboli on setelin sarjanumeron ensimmäinen kirjain:

X Saksa
Z Belgia
Y Kreikka
V Espanja
U Ranska
T Irlanti
S ltalia
P Hollanti
N Itävalta
M Portugali
L Suomi

Seteleitä painetaan eri EU-maiden setelipainoissa. Ennen käteiseurojen käyttöönottoa 1.1.2002 useimmissa painoissa painettiin kaikkia setelien nimellisarvoja, koska käyttöönottoa varten seteleitä tarvittiin valtava määrä. Nykyisin vuosittain tarvitaan paljon pienempiä määriä uusia seteleitä (korvaamaan käytössä loppuun kuluneita seteleitä tai lisäämään liikkeellä olevan setelirahan kokonaismäärää), ja sen vuoksi kussakin setelipainossa painetaan vain yhtä tai muutamaa nimellisarvoa, esimerkiksi vain 20 euron seteleitä. Setelien etupuolella näkyy pienenä tekstinä painopaikan kuusimerkkinen koodi, mutta sen sijainti vaihtelee eriarvoisissa seteleissä. Esimerkiksi 20 euron setelissä koodi on vasemmanpuoleisimman EU-tähden sisällä. Suomessa sijaitsevan setelipaino Setecin painamissa seteleissä koodin ensimmäinen merkki on D. Setec ei tosin nykyään enää paina seteleitä, vaan kaikki Suomessa liikkeelle laskettavat käyttämättömät setelit ovat joko vanhaa varastoa Setecin taannoin painamasta määrästä tai ulkomailla painettuja.

Euroseteleissä on suuri määrä ns. turvatekijöitä, joiden tarkoituksena on vaikeuttaa seteleiden väärentämistä. Tutuimpia näistä ovat mm. vesileima, hologramminauha tai -kuvake ja varmuuslanka setelipaperin sisällä. Vähemmän tunnettuja ovat mm. setelin ultravioletti- ja infrapunavalossa näkyvät ominaisuudet, magneettiset ominaisuudet, mikrokokoiset tekstit sekä monet muut, joiden havaitseminen vaatii erikoisvälineitä ja joista useita ei ole edes julkistettu yleisölle. Mitä pidempään setelit ovat käytössä, sitä paremmiksi kehittyvät niiden väärennystekniikat ja väärentäjien taidot. Sen vuoksi kaikki maailman valtiot joutuvat uusimaan setelisarjansa muutaman vuoden välein ja lisäämään seteleihin uusia turvatekijöitä. Myös Euroopan keskuspankilla on jo suunnitteilla uusi eurosetelistö nykyisen ensimmäisen sarjan tilalle, mutta toisen sarjan setelimallistoa ja käyttöönottoajankohtaa ei ole vielä julkistettu.

Kolikot

CO1EURO 50.JPG | Fi 1euro.jpg

Yksi euro jakautuu sataan senttiin. Kolikkojen nimellisarvot ovat 2 euroa, 1 euro ja 50, 20, 10, 5 ja 2 senttiä sekä 1 sentti.

Kolikkojen arvopuoli on yhteinen kaikissa jäsenmaissa. Arvopuolella on rahan nimellisarvo sekä kartta-aihe, joka 1, 2 ja 5 sentin kolikoissa esittää Eurooppaa osana maapalloa ja suuremmissa kolikoissa EU:n viittätoista ns. vanhaa jäsenmaata. 1.5.2004 tapahtuneen EU:n laajentumisen vuoksi kartta-aihe on 10 sentin ja sitä suuremmissa kolikoissa kuitenkin jo vanhentunut ja tulee myöhemmin entisestään jäämään jälkeen todellisesta EU:n kartasta, kun EU laajentuu lisää. Siksi on tehty päätös korvata tulevissa, 10 sentin ja sitä suuremmissa kolikoissa pelkkiä EU-maita esittävä kartta koko maantieteellistä Eurooppaa esittävällä kartalla. Alle 10 sentin kolikoihin muutosta ei tarvita. Kun uusi kuva-aihe tulee käyttöön, vanhoja kolikoita ei kuitenkaan vedetä pois käytöstä, vaan ne säilyttävät arvonsa ja niiden käyttö maksuliikenteessä jatkuu.

Toisen puolen eli ns. kansallisen puolen aiheen päättää kukin kansallinen keskuspankki. Kansallisella puolella on kuitenkin aina oltava EU:n 12 tähteä sekä kolikon lyöntivuosi (poikkeuksena käteiseuron käyttöönottoa edeltänyt 3 vuoden siirtymäaika, jolloin kolikoihin sai lyödä joko lyöntivuoden tai käyttöönottovuoden 2002). Uusimpien päätösten mukaan ainakin euroalueeseen tulevaisuudessa liittyvien uusien jäsenmaiden kolikoissa on kansallisella puolella oltava myös valtion nimi tai sen lyhenne. Joidenkin nykyistenkin jäsenmaiden kolikoissa valtion nimi on jo ilmaistu, esim. España tai RF (République Française), mutta tämä on pohjautunut vapaaehtoisuuteen. Lisäksi kansallisella puolella ei tule toistaa rahan arvoa ja nimeä; tähän kuitenkin sallitaan poikkeus, jos maassa on käytössä eri kirjainmerkistö, esimerkkinä Kreikka nykyisine kolikoineen.

Suomalaisten eurokolikkojen kansallisella puolella on suomuurain kahden euron kolikossa, laulujoutsenia yhden euron kolikossa ja senttiarvoisissa kolikoissa Suomen vaakunaleijona.

Useissa euromaissa on julkaistu kansallisia kahden euron erikoiskolikoita, jotka ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Jokaisella euromaalla on oikeus laskea liikkeelle yksi aiheeltaan uusi erikoiskolikko vuodessa. Niiden yhteinen arvopuoli on samanlainen kuin kaikissa kahden euron kolikoissa, mutta kansallisen puolen aihe poikkeaa tavanomaisesta. Suomessa tällaisia erikoiskolikoita on julkaistu tähän mennessä kaksi: vuonna 2004 liikkeelle laskettu ensimmäinen näistä juhlisti EU:n laajenemista kymmenellä uudella jäsenmaalla, ja vuonna 2005 liikkeelle laskettu toinen 60-vuotiasta YK:ta ja Suomen 50-vuotista jäsenyyttä järjestössä. Nämä erikoiskolikot liikkuvat yleisessä maksuliikenteessäkin, mutta suurin osa niistä päätyy ennemmin tai myöhemmin keräilijöiden kokoelmiin.

Lisäksi jokaisella euromaalla on kansallinen juhlarahaohjelma. Juhlarahat ovat euroarvoisia, mutta ne ovat laillisia maksuvälineitä vain liikkeellelaskumaissaan. Juhlarahojen myyntihinta on kuitenkin yleensä korkeampi kuin niiden nimellisarvo, ja sen vuoksi ne eivät käytännössä liiku maksuliikenteessä, vaan päätyvät suoraan keräilijöille.

Eurokolikkojen yhteinen puoli muuttuu vuodesta 2007 lähtien. Euroopan kartasta tulee koko maanosan käsittävä ilman sisäisiä rajoja. Tämä muutos ei koske 1,2 ja 5 sentin kolikkoja, joissä säilyy vanha yhtinen puoli. Kansallisilta puolilta häipyvät arvotunnukset, paitsi Kreikassa, jossa käytetään erilaisia aakkosia. Nykyisistä euromaista vain Itävallalla on kansallisella puolella arvomerkinnät. Kansallisiin puoliin on tulossa myös selkeät maatunnukset.

Käyttö

Suomessa päätettiin alusta alkaen olla käyttämättä yhden ja kahden sentin kolikoita. Syynä on pikkukolikoiden epäkäytännöllisyys käteisellä maksettaessa. Tähän oli Suomessa totuttu jo markka-ajan viimeisinä vuosina, jolloin pienin käytetty kolikko oli kymmenpenninen.

Syyskuusta 2004 alkaen myös Hollannissa aiotaan luopua kahdesta pienimmästä kolikosta, koska niiden käyttö on liian kallista. Laskelmien mukaan jokaisen yksisenttisen käsittelystä aiheutuu neljän sentin kulut. Myös Belgiassa suunnitellaan (2004) pikkukolikoista luopumista, ja niiden vastustus muissakin euromaissa on kasvamaan päin.

Aiheesta muualla

Euroopan keskuspankki
www.eurobilltracker.com (hupi: seuraa euroseteleiden liikkumista)
Diagrammit seteleiden jakautumisesta maailmalla