Gourt Home::Gourt :: Diplomi-insinööri
Diplomi-insinööri (DI) on teknillistieteellisen alan ylempi korkeakoulututkinto. Muita alan ylempiä korkeakoulututkintoja ovat arkkitehti ja maisema-arkkitehti. Teknillistieteellisistä tutkinnoista annetun asetuksen (215/1995), joka on voimassa 1.8.2005 saakka, mukaan tutkintoon sisältyy 180 ov opintoja. Tämän jälkeen tutkintoa säätelee asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004), jonka mukaan tutkinnon laajuus on 300 opintopistettä. Opintojen lopuksi laaditaan diplomityö, jonka laajuus on 20 ov, uudessa järjestelmässä 30 opintopistettä.
Teknillisellä alalla on 1. elokuuta 2005 lukien myös alempi korkeakoulututkinto tekniikan kandidaatti (TkK), joka on suoritettava ennen DI-tutkintoa. Ennen vuotta 2005 opintonsa aloittaneilla opiskelijoilla on kuitenkin oikeus suorittaa DI-tutkintonsa vanhan asetuksen mukaan 31. heinäkuuta 2010 mennessä, jolloin heidän ei tarvitse suorittaa kandidaatin tutkintoa. Jatkotutkintona diplomi-insinööri voi puolestaan suorittaa tekniikan lisensiaatin (TkL) ja tekniikan tohtorin (TkT) tai filosofian tohtorin (FT) tutkinnot.
Diplomi-insinöörin tutkintoja on myönnetty Suomessa vuodesta 1908 lähtien, jolloin Polyteknillinen opisto muuttui Teknilliseksi korkeakouluksi (TKK). Samalla TKK sai yliopiston statuksen. Alkuvaiheessa TKK:lla saattoi suorittaa insinöörin, maanmittarin (lakkautettu 1930-luvulla) tai arkkitehdin tutkinnot, joihin kuitenkin yleisesti liitettiin etuliite diplomi-, sillä korkeakoulun päästötodistusta kutsuttiin saksalaiseen tapaan diplomiksi. Tapa virallistettiin 1940-luvulla.
Diplomi-insinöörin tutkinnon aloja ovat puunjalostus, kaivostekniikka ja metallurgia, kone-, sähkö-, rakennus-, ja kemiantekniikka, sekä uudempina kehitysaskelina sähkötekniikasta eriytyneet tieto-, automaatio-, ja bioinformaatiotekniikka, sekä sähköinen media. (Tarkat koulutusalojen nimet vaihtelevat yliopistoittain.) Teollisuuden tarve saada tekniikkaa tuntevia kaupallisen alan osaajia yritysten johto- ja asiantuntijatehtäviin on synnyttänyt tuotantotalouden alan. Luonnontieteellisen tutkimustiedon soveltaminen tekniikan palvelukseen on synnyttänyt teknillisen fysiikan ja teknis-luonnontieteellisen koulutuksen. Näistä jälkimmäiseltä voi jopa valmistua koululaitokseen aineenopettajaksi, mikä on varsin erikoinen diplomi-insinöörien vaikutusalan laajennus.
Diplomi-insinöörien työtilanne on useimmilla aloilla varsin hyvä, ja tutkintoa arvostetaan elinkeinoelämässä. Tämän vuoksi viime aikoina on esitetty vaatimuksia diplomi-insinöörin tutkinnonanto-oikeuksien myöntämiseksi eri yliopistoille, joissa ei ole aikaisemmin koulutettu diplomi-insinöörejä. Toistaiseksi tällaiset oikeudet on myönnetty Vaasan ja Turun yliopistoille. Oikeutta on toivonut lisäksi ainakin Jyväskylän yliopisto, mutta Opetusministeriö on ilmoittanut, ettei tutkinnonanto-oikeuksia tulla toistaiseksi myöntämään uusille yliopistoille.
Koulutusohjelmat
- Automaatio- ja systeemitekniikka
- Automaatiotekniikka
- Bioinformaatioteknologia
- Biotekniikan koulutusohjelma
- Elektroniikka ja sähkötekniikka
- Energiatekniikka
- Geomatiikka
- Informaatioverkostot
- Kemian tekniikka
- Kiinteistötalous
- Konetekniikka
- Materiaalitekniikka
- Prosessitekniikka
- Puunjalostustekniikka
- Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka
- Rakennus- ja ympäristötekniikka
- Sähkötekniikka
- Teknillinen fysiikka ja matematiikka
- Teknis-luonnontieteellinen
- Tekstiili- ja vaatetustekniikka
- Tietojohtaminen
- Tietoliikennetekniikka
- Tietotekniikka
- Tuotantotalous
- Ympäristötekniikka
Yliopistot
Diplomi-insinööriksi voi opiskella seuraavissa yliopistoissa
- Teknillisessä korkeakoulussa Espoossa
- Tampereen teknillisessä yliopistossa
- Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa
- Oulun yliopiston teknillisessä tiedekunnassa
- Vaasan yliopiston teknillisessä tiedekunnassa
- Åbo Akademin kemiallis-teknisessä tiedekunnassa
- Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tietotekniikan, elektroniikan ja tietoliikennetekniikan koulutusohjelmassa
Katso myös
Aiheesta muualla
"Diplomi-insinööri"