Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka (<< kr. deon velvollisuus) on oppi, jonka mukaan tekojen moraalinen arvo määräytyy itse tekojen motiivin perusteella, ei teon itsensä tai sen seurauksien mukaan. Toivotut seuraukset eivät tee hyväksi tekoa tai käytäntöä, jota ei ole tehty velvollisuudesta.

Deontologisia eettisiä teoriota

Tunnetuin deontologinen teoria on Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi. Rawlsin kaksi oikeudenmukaisuuden periaatetta ovat velvollisuuseettisiä.

Deontologisen etiikan yhtenä rajoituksena pidetään yleisesti, että ei voi olla velvollisuutta tehdä mahdotonta. Deontologinen etiikka yleensä poikkeaa teleologisesta etiikasta, jonka mukaan pitää päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Deontologisen etiikan mukaan pitää tehdä oikein, vaikka tulos ei olisikaan hyvä.

Jotkut ovat kuitenkin esittäneet, että deontologinen etiikka voidaan yhdistää teleologiseen etiikkaan: velvollisuudet määrättäisiin niin, että parhaimmat mahdolliset lopputulokset seuraisivat. Deontologinen etiikka poikkeaa myös hyve-etiikasta, jonka mukaan hyveet ratkaisevat eivätkä teot sinänsä eivätkä tulokset.

Katso myös

• Etiikka
• Teleologinen etiikka

Etiikka

Deontologie | Deontological ethics | Deontología | Code de déontologie | דאונטולוגיה | Deontologie | Deontologi | Deontologia