Auto on pyörillä liikkuva useimmiten henkilöiden kuljetukseen tarkoitettu itsenäisesti liikkuva laite. Nimi auto on lyhennys sanasta automobiili, joka koostuu kreikkalaisesta etuliittestä άυτο-, áuto-, itse- ja latinan sanasta mobilis, liikkuva.
Suomen lain mukaan auto on henkilöiden tai tavaran kuljetukseen taikka määrättyyn erikoistehtävään valmistettu moottorikäyttöinen ajoneuvo, jossa on vähintään neljä pyörää tai telat ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on suurempi kuin 25 kilometriä tunnissa. Määritelmän ulkopuolelle jätetään yleisesti myös kevyet nelipyörät eli mopoautot, traktorit, moottorityökoneet sekä mönkijät.
Autojen suosio alkoi kasvaa 1950-luvulla. Autot nähtiin edistyksellisimpänä kulkumuotona 1960- ja 1970-luvulla ja Suomessakin toteutettiin silloin hyväksi katsottua autoistumisen ihannetta. Siihen aikaan maahamme rakennettiin suuri määrä uusia teitä ja autojen määrä pomppasi reippaasti ylöspäin. Tämä kehitys katkesi 1970-luvun öljykriisiin, jolloin joukkoliikenteen alasajo pysähtyi ja sitä alettiinkin suosia. Helsinkiin valmistui tällöin metro ja tilattiin uusia raitiovaunuja. 1990-luvulta lähtien autoistumiskehitys on taas päässyt vauhtiin. Tämä on näkynyt kaukana keskustoista sijaitsevien automarkettien rakentamisena, joukkoliikenteen matkustajakatona, kasvavana riippuvuutena autosta ja liikenneruuhkina. Jopa maailman autoistuneimmassa valtiossa, Yhdysvalloissa, on alettu miettiä ratkaisuja ruuhkille ja kalliille öljylle, siellä hybridiautoja ja kyydinjakoa, Euroopassa ja Kiinassa taas raideliikennettä.
Höyryautojen heikkoihin ominaisuuksiin kuului valtava painekattila, suuri määrä polttoainetta ja etenkin alkuvaiheessa ajoneuvon raskaus. Vaihtoehtoja höyryvoimalle kehiteltiin paljon, ja sähkö olikin ensimmäinen ratkaisu. Sähkön heikko puoli oli sata vuotta sitten sama kuin se on nykyäänkin: akkujen suuri paino ja auton lyhyt käyttösäde. Toinen vaihtoehto oli kaasun polttaminen ja siitä syntyvän energian muuttaminen mekaaniseksi liike-energiaksi. Ensimmäisen kaasulla toimivan auton kehitteli Isaac de Rivas vuonna 1804. Kaasukäyttöisen auton suurin ongelma oli kaasun varastoiminen. 1885Benz.jpg] Vasta vuonna 1885 valmistettiin ensimmäinen nykyaikaisen polttomoottorin avulla liikkuva auto, ja sen teki Karl F. Benz, kuuluisan Mercedes-Benz-konsernin perustaja. Lähes yhtä aikaa toinen saksalainen, Gottlieb Daimler, kehitteli oman versionsa polttomoottoriautosta, mutta kunnia ensimmäisestä nykyaikaisen auton esi-isästä annetaan Benzille. Daimlerin kanssa yhteistyössä toimi saksalainen Nicolaus Otto, jonka ottomoottorina tunnettu polttomoottorityyppi on nykyäänkin useimmissa henkilöautoissa käytössä, mutta Daimler kehitteli omalla tahollaan yli kolme kertaa nopeammin pyörivän moottorinsa. Hieman Benzin ja Daimlerin autojen valmistumisen jälkeen autoteollisuus alkoi ottaa huikeita askelia eteenpäin, ja etenkin ranskalaiset tulivat tunnetuksia autojen kehittymisestään, mm. kitkakytkin, ketjuveto ja tasauspyörästöllä varustettu vaihteisto kehitettiin näihin aikoihin. Myöhemmin ketjuveto tosin vaihtui jäykkään kardaanivetoon ja tasauspyörästö siirrettiin vaihteistosta taka-akselin keskivaiheille. 1890-luvulla myös toisenlainen moottorityyppi julkistettiin, nimittäin Rudolf Dieselin dieselmoottori, jossa käytettiin vaikeammin palavaa dieselöljyä bensiinin sijasta, eikä polttonestettä suihkutettu seoksena ilman kanssa, vaan molemmat suihkutettiin erikseen.
Polttomoottorit voidaan kehittää käymään lähes kaikilla aineilla, jotka ovat nestemäisiä ja palavia. Bensiinimoottori voi käydä bensiinin lisäksi etanolilla ja muunnettuna maakaasulla tai biokaasulla. Dieselmoottorissa voidaan käyttää kasviöljyjä, kuten rypsiä, rapsia ja sinappiöljyä.
Useimmissa Suomen kaupungeissa autoilu on pääliikennemuoto. Pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Turussa joukkoliikennettä kehitetään vastaamaan kaikkien kaupunkilaisten tarpeita. Tällä pyritään vähentämään liiallisen yksityisautoilun aiheuttamia ongelmia kuten ruuhkia ja saasteita. Muissa kaupungeissa joukkoliikenne on mitoitettu vain pakkokäyttäjien (koululaisten, vähävaraisten, vanhusten ja ajokortittomien) tarpeisiin. Tämä näkyy myös matkustajamäärissä, jotka ovat alhaisia.
Autoilun tekeminen pääliikennemuodoksi yli 100 000 asukkaan kaupunkiseuduilla vaatii seuraavia toimenpiteitä:
Ilman näitä toimenpiteitä autoilusta tulee ruuhkaista ja se ei todennäköisesti saa kävelijöitä, pyöräilijöitä ja joukkoliikenteen käyttäjiä vaihtamaan kulkumuotoa.
Suurin osa nykyisestä tieliikenteestä tapahtuu polttomoottoriautoilla, jotka saavat energiansa öljystä. Kun öljyä polttamalla tuotetaan energiaa, syntyy suurin osa aiheutuvista hiilidioksidipäästöistä varsinaisessa kulutustapahtumassa. Osuuden on arvioitu olevan suuruusluokkaa 80 % päästöistä. Loput 20 % päästöistä syntyy öljyn tuotannossa, kuljetuksessa jalostuksessa ja jakelussa. (Spadaro, 2000) Polttomoottorin terminen hyötysuhde on optimikierrosluvulla ja väännöllä noin 24 %, mutta tavallisessa käytössä hyötysuhde "tankista pyörään" on noin 10–20 %.
Autot voivat toimia kaasulla, yleensä maakaasulla, mutta myös nestekaasulla tai biokaasulla. Kaasun käyttö polttoaineena vähentää saasteita, sillä se palaa öljyä puhtaammin. Olemassaolevat bensiinikäyttöiset autot voidaan muuttaa maakaasulla käyviksi, mutta nykyään yhä suurempi osa maailman autoista valmistetaan suoraan kaasukäyttöisiksi. Usein kaasukäyttöisissä pienemmissä autoissa on myös bensiinitankki, mutta suuremmissa autoissa on pelkkä maakaasusäiliö. Maakaasuautojen käyttöön kannustaa polttoaineen edullisuus, polttoainekulut ovat vain 2-3 €/100 km eli noin puolet bensiinin hinnasta.
Maailmassa oli vuonna 2004 noin 4 miljoonaa kaasukäyttöistä kulkuneuvoa. Eniten kaasukäyttöisiä kulkuneuvoja on Argentiinassa, Brasiliassa ja Pakistanissa. Euroopassa ne ovat suosittuja Italiassa (400 800 kpl), Ukrainassa (42 000 kpl), Venäjällä (36 000 kpl) ja Saksassa (19 600). Jonkin verran autoja on myös Valko-Venäjällä (5 500), Ranskassa (7 200) ja Ruotsissa (4 260). Maakaasun hinta on näissä Euroopan maissa 40-80% bensiinin hinnasta.
Suomessa henkilö- ja pakettiautoja on 10-20 ja busseja 75 kolmella liikennöitsijällä. Helsingin Bussiliikenne Oy, Tammelundin Liikenne Oy ja Concordia Bus Finland Oy omistavat tällaisia maakaasubusseja. Maakaasubusseilla on pelastuslaitoksen määräämä liikennöintikielto Kampin terminaaliin turvallisuussyistä, johon liikennöitsijät vaativat muutosta.
Maakaasukäyttöisiä pieniä autoja omistavat toistaiseksi lähinnä Helsingin kaupungin rakennusvirasto, Gasum Oy:n työntekijät ja muutama yksityishenkilökin, mutta VTT ennustaa tällaisten autojen yleistyvän tuhannen auton vuosivauhdilla.
Helsingin Malmilla on Suomen ensimmäinen julkinen maakaasuautojen tankkauspiste. Gasum avaa toisen tankin Hakaniemeen loppuvuodesta 2005 ja tarkoitus on lisätä tankkauspaikkoja pääkaupunkiseudulla nopeasti yli kymmeneen.
Vuoden 2006 kesäkuun alkuun saakka käytettyjen maakaasuautojen tuonti ja tavallisten autojen muuttaminen maakaasulle on estynyt, sillä autoilta on Suomessa vaadittu Euro4-tason läpäisyä, mutta tämän ajankohdan jälkeen tätä vaatimusta ei enää ole, eikä maakaasuautoilta tulla myöskään perimään dieselveroa.
Sähkön käyttö autojen voimanlähteenä ulottuu kauemmaksi historiaan kuin nestemäisten polttoaineiden. Ensimmäiset sähköautot rakennettiin 1830-luvulla, mutta ne yleistyivät vasta 1880-luvulla. 1920-luvulle asti sähköautot olivat suositumpia, kuin vuonna 1885 kehitetty polttomoottoriauto.
Helsingin palolaitos otti vuonna 1909 käyttöön Suomen ensimmäisen sähköauton. Sähköinen paloauto oli käytössä 1920-luvun taitteeseen asti. Sähköautot alkoivat menettää suosiotaan polttomoottoreille kasvavan öljyteollisuuden ja halvan polttoaineen myötä.
Tyypillisessä sähköautossa sähkö varastoidaan akkuihin, joka ladataan yleisestä sähköverkosta. Akulta sähkömoottorille menevää sähkövirtaa säädellään 'kaasupolkimella' ja sähkömoottori pyörittää vetoakselien välityksellä pyöriä tai sähkömoottorit voidaan integroida pyörien sisään. Sähköautossa on yleensä kaksi vaihdetta: Yksi eteen ja yksi taakse.
Akkuun perustuva sähköauto on vuokaaviotasolla murskaavan yksinkertainen verrattuna polttomoottori- tai hybridiautoihin. Tästä on seurauksena se, että vikaantumisherkkyys on aivan eri luokkaa kuin perinteisillä autoilla. Se ei myöskään saastuta lainkaan, mikäli sähkö tuotetaan tuuli- aurinko- vesi tai ydinvoimalla. Fossiilisillakin polttoaineilla tuotetulla sähköllä on öljyä ekologisempaa ajaa. Kehittymätön akkuteknologia on toistaiseksi estänyt sähköautojen yleistymisen, vaikka kehitystä on toki vuosien varrella tapahtunut.
Öljyn hinnan kallistuessa ennustetaan sähköautojen uutta tulemista. Akkutekniikka on kehittynyt 2000-luvulla ja aikaisemmasta 50 kilometrin säteesta päästään jopa 300 kilometrin säteeseen. Lataus olisi myös nopeampaa, kun aikaisemmin akun lataus kesti yön yli, nykyään sen voisi tehdä alle tunnissa.
Poliittisella tuella saataisiin sähköautoille latausmahdollisuudet julkisille paikoille, kuten tehtiin Turussa 1990-luvulla. Ruotsissa ja Norjassa ekoautoja tuetaan maksuttomalla pysäköinnillä ja tietullittomuudella.
Biopolttoaineet käyvät sekä diesel- että bensiinimoottoreihin korvaamaan fossiilisia polttoaineita. Biopolttoaineita ovat biodiesel, biokaasu ja etanoli. Etenkin Saksassa, Yhdysvalloissa ja Ruotsissa niitä saa laajasti polttoaineiden jakeluasemilta.
Öljystä on reformoinnilla mahdollista valmistaa vetyä, jolla voidaan käyttää polttokennosta energiansa saavaa autoa. Useimmissa tällaista polttoaineenkäyttöä hahmottelevissa suunnitelmissa tarkoitus olisi hyödyntää olemassa olevaa polttoaineen jakeluverkkoa ja tehdä reformointi autossa olevalla laitteistolla. Vaikka polttokennon päästöt ovatkin yksinomaan vettä, syntyy reformoinnista yhtä paljon hiilidioksidia kuin syntyisi jos sama määrä öljyä poltettaisiin moottorissa. Näiden päästöjen suhde polttoaineketjun yli syntyviin päästöihin on siis sama 80–20.
Vetypolttokennon hyötysuhde autossa voi käytännössä olla noin 60 %, mutta koska katalyyttisessä reformoinnissa menetetään hiilen poltosta saatava energia, tulee hyötysuhteeksi parhaimmillaan noin 40 %. Tämä on silti selvästi parempi kuin polttomoottorilla: verrattuna polttomoottoriin päästöjä syntyy noin 60 % vähemmän. Tätä nykyä reformoinnille perustuvien polttokennoautojen hyötysuhde on noin 25 % (McCormick, 2001), mikä riittää alentamaan päästöjä noin 40 %.
Suomen Posti on käyttänyt suomalaisia Elcat-sähköautoja vuodesta 1990 päivänpostin ja sanomalehtien jakelussa. Vuonna 1998 sähköautoja oli eniten, yli 60 kappaletta. Elcatin valmistuksen loputtua 2000-luvun alussa ei ole löytynyt sopivaa seuraajaa korvaamaan loppuun ajettuja kotimaisia sähköautoja, autoja on vaikea löytää myöskään muualta Euroopasta. Niinpä sähköautomäärä on laskenut viime vuosina, kun liikenteestä poistuville sähköautoille ei ole ollut seuraajaa. Tällä hetkellä käytössä on 3 sähköautoa, joista yksi on Citroën Berlingo Electrique. Lisäksi rajoitettu toimintamatka ja kasvaneet lähetysmäärät (kantavuus, kuormatila) ovat alentaneet myös Elcatin tapaisen sähköauton mahdollisuuksia Postin käytössä. Vanhat Elcatin sähköautot myydään yksityishenkilöille ja yrityksille Elcatin kotisivuilla.
Suomessa Elcatin yrityskäyttäjiä olivat myös Fortum ja Helsingin kaupungin rakennusvirasto. Nyttemmin ainakin rakennusvirasto suunnittelee siirtymista maakaasuun.
Postilla on käytössään yksi maakaasukäyttöinen jakelukuorma-auto Helsingin keskustassa. Se otettiin käyttöön vuoden 2006 alussa.
Posti kertoo seuraavansa aktiivisesti vaihtoehtoenergia-ajoneuvomarkkinoita, ja jos Postille soveltuvaa kalustoa tulee markkinoille, vaihtoehtoenergia-ajoneuvojen määrää lisätään.
Lisäksi oli moottoripyöriä noin 88 000.
Henkilöautojen jakaumasta Tanskassa vuonna 2005 voi päätellä myös jotain Suomen tilanteesta. Suluissa tyypillisiä autotyypin edustajia.
Autoteollisuus | Automerkit | Autonvalmistajat
Mobil | Kereta | Otomotif | Автомобил | Automòbil | Automobil | Bil | Maschien | Automobil | Chidí | Auto | Automobile | Automóvil | Aŭtomobilo | خودرو | Automobile | Automóbil | 자동차 | Automobil | Хæдтулгæ | Autovettura | מכונית | Autocinetum | Automobilis | Автомобил | Auto | 自動車 | Bil | Bil | Samochód | Automóvel | Automobil | Автомобиль | Car | Automobil | Avtomobil | Bil | รถยนต์ | Otomobil | Автомобіль | 汽车