William Shakespeare

Hw-shakespeare.jpg William Shakespeare (kastettu 26. huhtikuuta 1564 - k. 23. huhtikuuta 1616) oli englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä kirjailijoista kautta historian ja eräänä etevimpänä englannin kielen taitajana. Shakespeare kirjoitti useita näytelmiä, niin tragedioita kuin komedioita, sonetteja ja runoja. Teoksensa Shakespeare kirjoitti vuosina 1585-1613, mutta varmuudella ei tiedetä näytelmien kronologista järjestystä.

Elämäkerta

Shakespeare syntyi vuonna 1564 Stratford-upon-Avonissa Englannissa isä John Shakespearelle ja äiti Mary Ardenille. Isä oli menestyvä kauppias ja raatimies, äiti säätyläinen. Shakespeare kastettin 26. huhtikuuta samana vuonna, ja kasteen ajankohdan mukaan on syntymäpäiväksi arveltu 23. huhtikuuta. Kaupungin merkittävän virkamiehen poikana Shakespeare oli oikeutettu paikkaan Edvard VI:n oppikoulussa Stratfordissa, joka kenties antoi kattavan koulutuksen latinan kielestä ja kirjallisuudesta. Monet lisäksi arvelevat Shakespearen olleen oppilaana Stratfordin vapaakoulussa.

Shakespeare nai 18-vuotiaana Anne Hathawayn 28. marraskuuta 1582 ja he saivat kaikkiaan kolme lasta, tytöt Susanna ja Judith sekä pojan Hamnet. Tiedot tämän jälkeen ovat niukat, mutta 1580-luvun puolivälissä Shakespeare oli muuttanut Lontooseen, jossa hän liittyi näyttelijäseurueeseen ja alkoi kirjoittaa sille näytelmiä. Vuonna 1594 hän liittyi suosittuun The Lord Chamberlain's Men -näyttelijäseurueeseen, jonka osaomistaja hänestä tuli. Kuningatar Elisabet I:n kuoleman jälkeen kuningas Jaakko I otti yrityksen suojelukseensa ja se nimettiin The King's Meniksi ja se sai esityspaikakseen Globe-teatterin. Teatterin palon n. 1610 jälkeen Shakespeare vetäytyi takaisin Stratfordiin.

Shakespeare kuoli 23. huhtikuuta 1616, mahdollisena syntymäpäivänään. Hän oli naimisissa Annen kanssa kuolemaansa asti.

Tuotanto

First Folio.jpg Useita Shakespearen näytelmiä on pidetty englannin ja koko länsimaiden kirjallisuuden suurimpiin kuuluvina. Hänen näytelmänsä kattavat tragedian, historian ja komedian, niitä on käännetty useimmille nykyaikaisille kielille ja niitä esitetään jatkuvasti ympäri maailmaa. Näytelmille ominaista on psykologinen henkilökuvaus, luonteva dialogi, draamallinen jännite ja kielellinen taituruus. Myös sonetit kuuluvat alallaan maailman arvostetuimpiin.

Näytelmät

Shakespearen näytelmät tavataan karkeasti jakaa kolmeen tyylilliseen pääluokkaan: varhaisiin komedioihin ja historiallisiin näytelmiin (muun muassa Kesäyön uni ja Henrik IV:n ensimmäinen osa), keskimmäiseen kauteen (maineikkaimmat tragediat Othello, Macbeth, Hamlet ja Kuningas Lear, joita kutsutaan kuningasnäytelmiksi), ja myöhäisiin romansseihin (kuten Talvinen tarina ja Myrsky). Varhaiset näytelmät ovat tyypillisesti kevyempiä kuin keskimmäisen kauden tummasävyiset, pettämisen, murhien, himon, vallan ja itsekkyyden kaltaisia aiheita käsittelevät näytelmät. Myöhäiskauden romanttiset näytelmät sisältävät usein onnellisen lopun, sekä taikuutta ja muita fantasiaelementtejä. Rajanveto luokkien välillä on kuitenkin hyvin epätarkka ja muitakin luokittelutapoja on esitetty.

Kuten ajan tapana oli, Shakespeare perusti monet työnsä toisten näytelmäkirjailijoiden töihin, ja kierrätti vanhempia tarinoita sekä historiallista materiaalia. Esimerkiksi Hamlet (n. 1601) on todennäköisesti uudelleen kirjoitettu versio vanhemmasta Hamlet-näytelmästä, ja tarinan peruskuvio esiintyy jo Saxo Grammaticuksen "Tanskalaisten teoissa". Se sisältö, mitä pidetään oleellisena, kuten dialogi ja henkilöhahmot syvemmässä merkityksessä, katsotaan kuitenkin Shakespearen luomukseksi. Historiallisissa näytelmissään Shakespeare käytti kahta päälähdettä: Plutarkhoksen Antiikin suurmiesten elämäkertasarjaa Kuuluisien miesten elämäkertoja ja Raphael Holinshedin Englannin historiaa käsitteleviä Kronikoita.

Sonetit ja muut runot

Shakespearen sonetit koostuvat 154:stä runosta, jotka käsittelevät rakkauden, kauneuden ja kuolevaisuuden kaltaisia aiheita. Kaikki paitsi kaksi sonettia, jotka oli julkaistu jo 1599, ilmestyivät ensimmäisen kerran yhtenä niteenä vuonna 1609. Sonettien julkaisemisen taustat ovat epäselvät: ei tiedetä, oliko Shakespeare hyväksynyt julkaisemisen. Sonetit lienee kirjoitettu useiden vuosien aikana. Soneteissa esiintyy mystinen herra W.H (mahdollisesti Henry Wriothesley), jota ylistetään tavalla, joka joidenkin mielestä viittaa homoseksuaalisuuteen, mutta toisten tulkintojen mukaan kyseessä on puhtaasti platoninen ystävyys

Sonettien lisäksi Shakespeare kirjoitti pitemmät kertovat runoelmat Venus ja Adonis sekä Lucrece. Ne on molemmat omistettu Shakespearen mesenaatille Henry Wriothesleylle. Shakespeare kirjoitti myös eräitä muita lyhyempiä runoja.

Kiistaa Shakespearen henkilöllisyydestä

Joidenkin teorioiden mukaan joku kirjailija tai ryhmä kirjailijoita käytti Shakespeare-nimeä vain pseudonyyminä eikä itse William Shakespearella ollut teosten kanssa mitään tekemistä. Heidän mukaansa tällaisia kirjailijoita voisivat olla esimerkiksi Sir Francis Bacon, Edward de Vere, Christopher Marlowe, Sir Henry Neville tai jopa kuningatar Elisabet I. Tutkijat pitävät teorioita pseudonyymisyydestä perusteettomina. Sen sijaan on tunnettua, että monet Shakespearen näytelmät perustuivat esimerkiksi juonen osalta suurelta osin olemassaolleisiin näytelmiin, kuten ajan tapana oli. On lisäksi vakavasti pohdittu sitä, kirjoittiko Shakespeare näytelmiensä jokaisen sanan itse, vai oliko avustamassa muita dramaturgeja. Epäilyt Shakespearen näytelmien kirjoittajan henkilöllisyydestä perustunevat tähän sekä siihen, että Shakespearen elämästä tiedetään hyvin vähän.

Todisteita siitä, että Shakespeare kirjoitti näytelmänsä

Robert Greenen kritiikkiä Shakespearea kohtaan vuonna 1592 voidaan katsoa yhdeksi todisteeksi, että Shakespeare todella kirjoitti 37 näytelmäänsä. Greene hyökkäsi Shakespearea vastaan, koska tämä uskalsi alkaa kilpailemaan hänen ja muiden näytelmäkirjailijoiden kanssa.

Se, että Shakespeare toimi myös näyttelijänä, voidaan todistaa muun muassa sillä, että William itse esiintyi kuningatar Elisabethille vuonna 1594. Näyttö siitä, että William oli kiinnostunut teatterista voidaan osoittaa sillä, että William oli Lord Chamberlain´s Company-nimisen teatteriyhtiön osaomistaja vuosina 1594 ja 1595.

Shakespearen runoilijan ura sen sijaan todistuu Francis Mereksen hyökkäyksellä häntä vastaan vuonna 1598, sanoen hänen töidensä olevan "sokeroituja sonetteja yksityisten ystäviensä keskuudessa" omassa teoksessaan Palladis Tamia.

Williamin läsnäolon teatteripiireissä todistaa myös merkinnät siitä, että hän oli yksi Globe-teatterin omistajista vuonna 1599. Vuonna 1603 Shakespeare sai myös uuden asiakkaan, Englannin tuolloisen kuninkaan Jaakko I:n, jonka ansiosta Shakespearesta tuli suosittu hoviesityksissä.

Näytelmiä

Hävinneet näytelmät

Love's Labour's Won
Cardenio

Runous

Shakespearen sonetit
Venus ja Adonis, 1592-93
Lucrese, 1593-94
The Phoenix and Turtle, 1600.01

Englantilaiset kirjailijat | Näytelmäkirjailijat

Gourt Home::Gourt :: William Shakespeare