Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) () on 1988 perustettu puolue. Suomen vihreiden syntypohja löytyy ympäristöliikkeistä ja muista "yhden asian liikkeistä", joista merkittävimpiä olivat vammaisliike, rauhanliike, ihmisoikeusaktiivit, sukupuolten ja seksuaalisen tasa-arvon puolustajat, lapsiasiain edistäjät sekä liberaalit kulttuurivaikuttajat.

Puoluemuodon omaksumisesta huolimatta vihreissä on korostettu pyrkimystä suomalaisten poliittisten käytäntöjen murrokseen kansalaisyhteiskunnan suuntaan ja herätelty tavallisuudesta poikkeavia poliittisen toiminnan muotoja. Siinä mielessä vihreillä on myös identiteetti osana ennemmin vasta- kuin valtakulttuuria. Suhdetta kansalaisjärjestöihin on pidetty erityisen tärkeänä.

Puolueen vankimmat kannattajakunnat löytyvät suurista kaupungeista ja niiden kehyskunnista, esimerkiksi Helsingissä sen kannatus on noin 20 %. Pienistä paikkakunnista puolueen kannatus on suuri Kaarinassa (7/43 valtuutettua) ja Pirkkalassa (6/35 valtuutettua). Matalimalla tasolla vihreiden kannatus on puolestaan Kainuussa sekä Lapissa, noin 2 %. Vihreällä liitolla on 14 kansanedustajaa ja yksi europarlamentaarikko.

Puolueen puheenjohtaja on Tarja Cronberg. Puolueen lehti on Vihreä Lanka (perustettu 1983, levikki 4200 kpl vuonna 2004).

Nuorille ja opiskelijoille tarkoitettuna Vihreän liiton jäsenjärjestönä toimii Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry (ViNO), vastaavasti naisjärjestönä Vihreät Naiset ry ja vammaisjärjestönä Vihreät Vaivaiset ry.

Historia

---

Vihreää liittoa edeltäneen vihreän liikkeen voi konkreettisesti sanoa saaneensa alkunsa Koijärveltä ja Helsinki-liikkeestä 1970- ja 1980-luvuilla. Molempiin osallistui merkittävä määrä vihreiden perustajajäseniä ja nykyisiä vaikuttajia, kuten Osmo Soininvaara, Pekka Sauri ja Heidi Hautala. Liike toimi aluksi verkostona ja liikkeenä, eikä sillä ollut yhtä organisaatiota. Tässä muodossa se onnistui myös saamaan kaksi kansanedustajaa vuoden 1983 vaaleissa: Kalle Könkkölän ja Ville Komsin.

1980-luvun puolessa välissä kasvoi halu ja tarve organisoitua. Vuonna 1987 perustettiin Vihreä liitto useiden järjestöjen kattojärjestöksi, mutta siitä ei ollut tarkoitus tehdä puoluetta. Puolueeksi järjestäytymisellä oli kuitenkin tukea, ja erityisesti tiukat, ns. ekovihreät alkoivat perustaa puoluetta, joka keskittyisi puhtaasti ekologisiin asioihin. Tämä johti maltillisempien toimijoiden järjestäytymiseen ja jopa kilpailevien yhdistysten perustamiseen samoille paikkakunnille. Vaikka monet ekovihreät palasivat lopulta puolueeksi muuttuneeseen Vihreään liittoon, riitely aiheutti vihreille vaalitappion vuoden 1988 kunnallisvaaleissa.

Puolue kuitenkin toipui sisäisistä riidoistaan, ja vuosien 1991 eduskuntavaalit ja 1992 kunnallisvaalit olivat menestys. Esko Ahon hallituksen kaudella puolueesta muodostui lopullisesti yleispuolue: lama siirsi ihmisten huomion arkisiin huoliin, joihin vihreidenkin oli otettava kantaa, kun kansakunta oli itsenäisyyden ajan pahimmassa talouskriisissä. Laman keskellä vuonna 1994 Osmo Soininvaara kirjoitti teoksensa "Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi" (joka sai Suomen Ekonomiliiton Pro Oeconomia -palkinnon seuraavana vuonna 1995) ja puheenjohtajana toiminut psykologi Pekka Sauri nosti esille muita aiheita ympäristöasioiden lisäksi.

Vuoden 1995 vaalit olivat vihreille lievä vaalitappio ja puolue menetti yhden kansanedustajan. Paavo Lipponen kokosi kuitenkin laajan sateenkaarihallituksen, jossa vihreät olivat mukana. Ympäristöministeri Pekka Haavistosta tuli Euroopan ensimmäisiä vihreitä ministereitä. Vuoden 1999 vaalit eivät heilauttaneet hallituksen asemaa ja vihreät saivat kaksi lisäpaikkaa ja jatkoivat hallituksessa kahdella ministerillä. Eduskunnan hyväksyessä viidennen ydinvoimalan lupahakemuksen, vihreät päättivät erota hallituksesta. Seuranneissa vuoden 2003 vaaleissa vihreiden kannatus jatkoi nousuaan ja puolue sai 14 kansanedustajaa, mutta jäi oppositioon.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa puolueen tavoitteena on saada 20 kansanedustajaa ja 10 % äänistä.

Vihreän liiton puheenjohtajat

Puheenjohtaja valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Vuodesta 2004 lähtien puheenjohtajaksi on voitu valita sama henkilö korkeintaan kolme kertaa peräkkäin, ja tätä ennen kaksi kertaa peräkkäin. Pekka Haavisto oli ensimmäinen puolueen puheenjohtaja, joka oli myös kansanedustaja. Aikaisemmin oli pidetty parempana jakaa valtaa niin, että kansanedustaja ei voisi olla myös puheenjohtaja.

• Könkkölä, Kalle (1987)
• Hautala, Heidi (1987–1991)
• Sauri, Pekka (1991–1993)
• Haavisto, Pekka (1993–1995)
• Brax, Tuija (1995–1997)
• Hassi, Satu (1997–2001)
• Soininvaara, Osmo (2001–2005)
• Cronberg, Tarja (2005–)

Kannatuksen kehitys

!1983 ||1,4 %||2 !1984 ||2,8 %||107 !– ||–||– !1987 ||4,0 %||4 !1988 ||2,4 %||100 !– ||–||– !1991 ||6,8 %||10 !1992 ||6,9 %||343 !– ||–||– !1995 ||6,5 %||9 !1996 ||6,3 %||291 !1996 ||7,6 %||1 !1999 ||7,3 %||11 !2000 ||7,7 %||338 !1999 ||13,4 %||2 !2003 ||8,0 %||14 !2004 ||7,4 %||314 !2004 ||10,4 %||1

eduskuntavaalit			kunnallisvaalit			eurovaalit
vuosi	kannatus	paikkoja	vuosi	kannatus	paikkoja	vuosi	kannatus	paikkoja

Ideologia

---

Muista puolueista poiketen Vihreä liitto ei ole halunnut määritellä itseään perinteisen vasemmisto-oikeisto-jaottelun mukaisesti vaan käyttää Saksan vihreiden luomaa käsitettä, jonka mukaan "vihreät eivät ole vasemmalla eikä oikealla vaan edellä".

Periaateohjelmassaan puolue on kritisoinut sekä markkinataloutta että sosialismia, koska vihreiden mielestä kumpikaan talousjärjestelmä ei ota huomioon ympäristöä, kehitysmaita ja tulevia sukupolvia taikka aineettomia, henkisiä arvoja vaan keskittyy liiaksi rahatalouden kasvuun. Omasta vaihtoehdostaan, jossa yhteiskunta asettaa markkinataloudelle sekä sosiaaliset että ekologiset reunaehdot, puolue käyttää nimitystä ekologinen tasapainotalous. Lisäksi puolueen ohjelmassa korostuvat arvolähtöisyys, ympäristönsuojelu, vähemmistöjen asema, kansanvallan laajentaminen ja perustulo.

Eduskunnan sekä kaupungin/kunnanvaltuustojen istuntosaleissa Vihreän liiton edustajat istuvat SDP:n ja Keskustan ryhmien välissä.

Henkilöitä

---

Vihreän liiton nykyiset kansanedustajat

• Andersson, Janina
• Anttila, Ulla
• Brax, Tuija
• Cronberg, Tarja
• Forsius-Harkimo, Merikukka
• Hautala, Heidi
• Kasvi, Jyrki (J. J.)
• Krohn, Irina
• Meriläinen, Rosa
• Ojansuu, Kirsi
• Pulliainen, Erkki
• Sinnemäki, Anni
• Soininvaara, Osmo
• Tynkkynen, Oras

Vihreän liiton europarlamentaarikot

• Hautala, Heidi (1995–2003)
• Wuori, Matti (1999–2004)
• Aaltonen, Uma (2003–2004)
• Hassi, Satu (2004–)

Vihreän liiton presidenttiehdokkaat

• Hautala, Heidi 2000
• Hautala, Heidi 2006

Muita Vihreän liiton entisiä ja nykyisiä poliitikkoja

• Komsi, Ville (kansanedustaja 1983–1987)
• Könkkölä, Kalle (kansanedustaja 1983–1987)
• Luukkainen, Hannele (kansanedustaja 1991–1995)
• Mertjärvi, Rauha-Maria (kansanedustaja 1998–1999)
• Nikula, Paavo (kansanedustaja 1991–1998, oikeuskansleri)
• Paloheimo, Eero (kansanedustaja 1987–1995)
• Pykäläinen, Tuija Maaret (kansanedustaja 1991–1999)
• Räty, Pekka (kansanedustaja 1991–1995)
• Sauri, Pekka (puheenjohtaja 1991–1993, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja)

Lähteitä

---

• A. Brax ja P. Välimäki:Vihreä ABC-kirja (Vihreän liiton julkaisuja, 1991)
• Vihreän liiton periaateohjelma, versiot toukokuu 1990, kesäkuu 1994, toukokuu 2006

Sisarpuolueita

---

• Ruotsi: Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue Vihreät)
• Saksa: Bündnis 90/Die Grünen (Vihreät)
• Tšekki: Strana zelených (Vihreä puolue)

Aiheesta muualla

---

• Vihreän liiton kotisivut
• Esimerkki Vihreän liiton poliittisesta kulttuurista: puolueen "runopoliittinen lennäkki"

Suomalaiset puolueet | Vihreät puolueet

Grüner Bund | Green League | Alianza Verde | La Ligue Verte (Finlande) | Gröna förbundet