Vepsän kieli

Vepsä on kieli, joka kuuluu uralilaisen kielikunnan itämerensuomalaiseen haaraan. Sitä puhuvat vepsäläiset.

Nykytilanne

Vepsää puhuu 12 000 ihmistä Äänisen etelä- ja länsipuolella. Kieli jakautuu kolmeen murteeseen, pohjois-, keski- ja etelävepsään. Keskivepsä jakautuu edelleen useaan alamurteeseen. Murrejako käy tarkemmin ilmi seuraavasta kaaviosta:

pohjoisvepsä (äänisvepsä)
keskivepsä
- itäinen keskivepsä
- Ojatti
- Šimjärvi-Päžare
- Suda-joki
- lounainen keskivepsä
etelävepsä.

Ominaispiirteet

Murre-erot ovat pieniä ja kaikki vepsän puhujat ymmärtävät vaivatta toisiaan. Pohjoisvepsässä on kuitenkin joitakin selviä piirteitä, jotka erottavat sen muista vepsän murteista. Sananalkuinen j on muuttunut liudentuneeksi d:ksi, esimerkiksi ďäŕv 'järvi' ja ďoob '(hän) juo'. Muualla kuin ensimmäisessä tavussa l, n ja r esiintyvät useimmiten liudentuneina, esimerkiksi poigaĺe 'pojalle'. Vokaalin i jälkeinen konsonantti on muista murteista poiketen liudentumaton yksikön ensimmäisen ja toisen persoonan imperfektin päätteessä sekä monikon partitiivin ja adesiivin päätteessä, esimerkiksi ande̮in 'annoin', ande̮id 'annoit', ĺehmid 'lehmiä' ja küńźil 'kynsillä'. Palato-alveolaarinen affrikaatta /ʧ/ on pohjoisvepsässä liudentunut mutta muissa murteissa liudentumaton. Pohjoisvepsä on säilyttänyt pitkät vokaalit uu ja ii, esimerkiksi puu 'puu' ja hiiŕ 'hiiri', mutta yy on sen sijaan muuttunut diftongiksi yu, esimerkiksi püu 'pyy'.

Kielioppi

Vepsä on säilyttänyt hyvin paljon muinaiselle itämerensuomalaiselle kantakielelle ominaisia piirteitä. Siksi sitä kutsutaankin usein itämerensuomalaisten kielten sanskritiksi. Vepsässä on 24 sijamuotoa, joista uusimmat ovat syntyneet postpositioden sulautuessa edeltävään sanaan.

Kirjallisuus

Vepsänkielinen kirjallisuus

Arapovic, Borislav: Lapsiden biblii. Stokgol'm Helsinki: Biblijan kändmizen institut, 1996. ISBN 91-88794-11-3.
Kottina, Anna: Meiden sana : lugendkirj augotizskolan täht. Karjala, Petroskoi: Periodika, 1998. ISBN 5-88170-016-3.
Nieminen, Markku (toim.): Kodima, Vepsänma. Kuhmo: Juminkeko, 2003. ISBN 952-5385-16-7.
Zaiceva, Nina: Abekirj. Karjala, Petroskoi, 1991. ISBN 5-7545-0460-8.
Zaiceva, Nina: Icemoi lugemist : vepsän kelen lugendkirj 3.–4. klassale. Karjala, Petroskoi, 1994. ISBN 5-7545-0658-9.

Kielitieteellinen kirjallisuus

Kalima, Jalo: Vepsän sanastoa (Eripainos Virittäjästä n:o 1-3). Helsinki, 1927.
Lönnrot, Elias: Om det nord-tschudiska språket (Elias Lönnrotin väitöskirja vepsän kielestä vuodelta 1853). Kuhmo, Juminkeko, 2002. ISBN 952-5385-10-8.
Wiik, Kalevi: Vepsän vokaalisointu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1989. ISBN 951-717-564-7.
Zaitseva, Maria: Vepsän kielen lauseoppia. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2001. ISBN 952-5150-61-5.

Linkit

Vepsän Seura
Vepsäläiset ja vepsän kieli - Nina Zaitseva
Vepsänkielinen wikipedia metassa (vain aloitussivu)

Venäjän kielet | Karjalan tasavallan kielet | Uralilaiset kielet