Valokuvaus

Large format camera lens.jpgn linssi ja tukijalka]] Valokuvaus on menetelmä, jossa talletetaan kuva jostakin kohteesta valoherkälle materiaalille. Yleensä valokuvia otetaan digitaalikameralla, jonka sisällä puolijohdemateriaalista valmistettu valoherkkä sensori, josta kuva siirtyy digitaalisesti kameran muistiin. Perinteisissä filmipohjaisissa kameroissa kuva tallentuu valoherkälle filmille.

Valokuvausta käytetään keinona mm. tiedonvälityksessä, journalismissa, markkinointiviestinnässä, dokumentoinnissa. Se on myös osa kuvataidetta.

1990-luvulta alkaen ovat yleistyneet digitaalikamerat, jotka ovat syrjäyttäneet filmipohjaiset kamerat. Yleisimmät digikameroissa käytetyt tekniikat ovat CCD-kenno ja CMOS-kenno.

Historiaa

View from the Window at Le Gras, Joseph Nicéphore Niépce, uncompressed UMN source.png

Valokuvauksessa yhdistyi kaksi aiempaa keksintöä: camera obscura ja valoherkkä paperi. Näistä camera obscuralla on hyvin pitkä historia, ja sitä käytettiin varsinkin renessanssista lähtien apuna maalaamisessa. Valoherkän materiaalin puolestaan löysi saksalainen anatomian professori Johann Heinrich Schulze 1700-luvulla lähes vahingossa, mutta hän ei luotaillut sen mahdollisia käyttötarkoituksia. Englantilainen kemisti Thomas Wedgwood oli ensimmäinen, joka kehitti Schulzen keksintöä pidemmälle, ja kokeili valoherkän paperin ja camera obscuran yhdistämistä. Wedgwoodin valottunut kuva hävisi kuitenkin paperilta nopeasti.

Varsinaisen läpimurron valokuvakameran keksimisessä teki ranskalainen tieteilijä Nicéphore Niépce 1800-luvun alussa. Hän sai kehitettyä valoherkkää materiaalia niinkin pitkälle, että sai vuonna 1826 otettua yksinkertaisen pihanäkymän sisältävän valokuvan, joka on säilynyt aina näihin päiviin asti. Niépce kehitti keksintöään taiteilija Louis Daguerren kanssa. Daguerre keksi Niépcen kuoleman jälkeen filmimateriaalin, joka oli Niépcen vastaavaa nopeampi – aiempaa filmiä joutui valottamaan tuntikausia. Daguerren keksintö – dagerrotypia – julkistettiin vuonna 1839.

Photographer1850s.png

Myös englantilainen William Henry Fox Talbot kehitti samanlaista tekniikkaa, kun Daguerren keksintö tuotiin julki. Hänen valoherkkä materiaalinsa tuotti kuitenkin negatiivikuvan, josta voitiin tuottaa varsinainen positiivikuva. Vaikka Talbotin tekniikan ideasta tuli myöhemmin valokuvauksen kivijalka, maailma otti ensin Daguerren tekniikan käyttöön. Innostus Daguerren valokuvatekniikkaan hälveni 1850-luvulla, kun Frederick Scott Archer kehitti Talbotin keksintöä vastaavan tekniikan, jossa negatiivi oli kuitenkin paperin sijaan lasia. Tämä tuotti paljon tarkempia valokuvia, ja materiaali oli myös kestävämpää.

Daguerren keksintö oli kuitenkin se tekijä, jonka takia valokuvaus yleistyi nopeasti sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa heti samana vuonna sen julkistamisen jälkeen. Valokuvauksesta tuli erityisen suosittu ihmisten, maisemien, arkkitehtuurin ja sotien kuvaamisessa. Myös tiede otti sen hyvin nopeasti käyttöönsä. Valokuvauksen pelätiin vievän pohjaa pois maisema- ja muotokuvamaalaukselta, mutta näin ei täysin käynyt. Kuvataiteilijoille tuli mahdollisuus kehittää taidettaan abstraktiin suuntaan. Myöhemmin valokuvauksessakin on abstrakti suuntaus saanut jalansijan.

Brownie2 overview3.jpg

Vaikka valokuvaus oli hyvin suosittua, itse valokuvaajat olivat valokuvatekniikan hankaluuden vuoksi yleensä ammattilaisia. Asia kuitenkin muuttui vuonna 1888, kun amerikkalainen George Eastman sai valmiiksi Kodak-kameransa, jonka yksinkertaisuus teki kamerasta käyttökelpoisen myös amatöörin käsissä. Kodak-kamera mahdollisti kompaktin kokonsa ansiosta myös aiempaa paljon spontaanimman valokuvauksen. Seuraavana vuonna Eastman toi markkinoille toisen merkittävän keksintönsä, rullafilmin.

Valokuvaus oli pitkään mustavalkoista, joskin erilaisia sovellutuksia värikuvauksen saralla on kehitetty aina Daguerren ja Talbotin ajoista lähtien. Varhaisemmat värikuvat on yleensä otettu kuvaamalla aiheesta kolme kuvaa: yksi punaisella suodattimella, yksi vihreällä ja yksi sinisellä. Nämä kolme kuvaa yhdistämällä saadaan värit hyvin realistisesti toistava valokuva. Monet lehdet julkaisivat tällaisia kuvia 1900-luvun alussa, mutta varsinainen värikuvaus alkoi Kodakin tuotua värinegatiivifilmit markkinoille vuonna 1940.

1990-luvun lopulla valokuvaus otti suuria harppauksia kohti digitaalisuutta. Vaikka monet valokuvauksen ammattilaiset ja omistautuneet harrastelijat käyttävät vielä ahkerasti filmitekniikkaa, digitaalisuus on lyönyt varsinkin kuluttajamarkkinoilla vahvasti läpi. Tämän takia valokuvaukseen liittyvä teollisuus on joutunut mukautumaan uudenlaisiin haasteisiin, koska filmirullille löytyy vähemmän kysyntää, ja kuluttajat voivat teettää kuvansa itse tietokoneen tulostimella.

Valokuvauksen myöhempiä sovelluksia

Kuuluisia valokuvaajia

Asiasanoja

Valokuvaustermistöä

Aiheesta muualla