Gourt Home::Gourt :: Väinö Tanner
Väinö Tanner.gif Väinö Tanner (12. maaliskuuta 1881 Helsingissä – 19. huhtikuuta 1966 Helsingissä) oli merkittävimpiä suomalaisia poliitikkoja 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
Väinö Tanner syntyi jarrumiehen ja torpparin tyttären lapsena 1881, mutta luki itsensä vaatimattomasta taustasta huolimatta ylioppilaaksi 1900 ja suoritti tämän jälkeen Suomen Liikemiesten Kauppaopiston. Tanner opiskeli lakia ja valmistui 1911 tuomariksi. Tutustuttuaan Saksassa osuustoimintaliikkeeseen hän omaksui sosialistisen ja ateistisen maailmankatsomuksen.
Tanner oli osuustoimintaliikkeen pioneereja Suomessa ja nousi Elannon hallintoneuvostoon 1907, SOK:n puheenjohtajaksi 1909 ja Elannon toimitusjohtajaksi 1915. Eduskuntaan hänet valittiin ensimmäisen kerran 1907. Jo tuolloin Tanneria pidettiin SDP:n oikeistosiiven edustajana ja hän kannatti yhteistyötä maltillisten porvarien kanssa. Vuonna 1917 Tanner toimi Oskari Tokoin senaattissa valtivarainsenaattorina ja vastasi jonkin aikaa myös elintarvikekysymyksistä.
Suomen sisällissodassa hän pysytteli sivussa ja nousi sen jälkeen uudelleen käynnistetyn SDP:n puheenjohtajaksi vuosiksi 1918 - 1926. Vuoden 1918 sodan jälkimainingeissa lähes koko työväenliikkeen johto joutui valkoisten voiton seurauksena maanpakoon tai vankilaan. Vanhojen johtajien äkillinen katoaminen avasi tien sodasta syrjässä pysytelleelle Tannerille.
Väinö Hupli ja hänen joukkonsa ”huplilaiset” saivat yllättäen syrjäytettyä Tannerin puheenjohtajan paikalta vuoden 1926 puoluekokouksessa. Tanner teki kuitenkin näyttävän paluun suoraan SDP:n vähemmistöhallituksen pääministeriksi pian eronsa jälkeen.
Huplilaisten ja tannerilaisten puolueriita jatkui aina vuoden 1930 puoluekokoukseen, jolloin tannerinmieliset palasivat SDP:n johtoon.
Tannerin valta nousi huippuunsa 1930-luvun lopulla punamultahallituksen aikana. Paavo Haavikko on jopa puhunut sotienvälisestä Suomesta ”Tannerin tasavaltana".
Väinö Tanner oli pääministerinä vuosina (1926-1927), valtiovarainministerinä (1937-1939), ulkoministerinä (1939-1940), ja talvisodan jälkeen kauppaministerinä (1940-1942), erottuaan Neuvostoliiton vaatimuksesta ulkoministerin virasta. Vuosina (1927- 1945) hän toimi Kansainvälisen osuustoimintaliiton puheenjohtajana.
Jatkosodan jälkeisessä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Tanner tuomittiin viiden ja puolen vuoden vankilatuomioon helmikuussa 1946. Vankilassa istuessaankin Tanner toimi SDP:n oikeistosiiven johtajana. Hänen on arvioitu kestäneen rangaistuksen sotasyyllisisistä parhaiten, ja tässä on saattanut auttaa Tannerin sisällissodan jälkeen vankina olosta hankkima kokemus sekä työväenjohtajan tuulisella paikalla saatu karaistuminen. Hän muun muassa aloitti muistelmiensa kirjoittamisen ja käänsi englannin- ja ruotsinkielisiä kirjoja.
Vapauduttuaan 1948 Tanner palasi politiikkaan. Eduskuntaan hän nousi uudelleen 50-luvun alussa. Väinö Tannerin nousu puolueen puheenjohtajaksi vuosina ((1957]] kiihdytti osaltaan SDP:n hajaannusta ja TPSL:n syntyä. Tanner luopui eduskuntapaikastaan 1962 ja puolueen puheenjohtajuudesta 1963.
Väinö Tanner asettui jyrkästi vasemmiston vallankumouksellisia suuntauksia vastaan ja parlamentarismin puolelle. Hänen tärkeimpiä saavutuksiaan olikin sosiaalidemokratian nostaminen yhteiskuntakelpoiseksi sisällisodan jälkeen. Oikeistolaisessa katsannossa Tannerin on katsottu osaltaan "pelastaneen" Suomen viitoittamalla vasemmistolle parlamentaarisen vaikuttamisen tien erilaisten vallankumousaatteiden sijaan. Tämä kumuloitui talvi- ja jatkosodassa, kun vasemmisto saatiin muun väestön rinnalle puolustamaan yhteistä kotimaata. Tannerin kenties suurin arvo valtiomiehenä onkin sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten väkivaltasuuntausten torjumisessa ja merkittävässä kansallisessa eheytystyössä. Vasemmistolaisessa katsannossa häntä on pidetty jopa luokkapetturina. Silloin on usein tuotu esille hänen melko kritiikitön suhtautumisensa sotimiseen Saksan rinnalla.
Tanner on, osittain hänet esikuvakseen maininneen Paavo Lipposen myötävaikutuksella, kokenut eräänlaisen renessanssin ja maineenpalautuksen 1990-luvulta alkaen.
Kirjallisuus
Risto Niku: Kahdeksan tuomittua miestä (Edita 2005)
Lehdet
Tapio Tuuri: Tanner oli vankilassakin kova luu (Demari 9.11.2005)
Kansanedustajat | Sosialidemokraattiset poliitikot | Suomen pääministerit
"Väinö Tanner"