Unkarilaiset

Unkarilaiset eli madjaarit ovat etninen ryhmä Keski-Euroopassa. Madjaari-nimitys juontaa juurensa omakielisestä nimestä "Magyar", ja sitä käytetään yleensä pelkästään historiallisissa yhteyksissä, kun nykyaikana kansaan viitatessa käytetään suomen kielessä miltei poikkeuksetta latinalaisperäistä unkarilaiset-nimitystä.

Unkarilaiset asuvat pääasiassa Unkarissa, jossa heitä on noin 10 miljoonaa, mutta myös merkittävissä määrin muissa lähiympäristön maissa. Transylvaniassa, asuu unkarilaisia peräti 1,4 miljoonaa henkeä, joka on 20 prosenttia Transylvanian ja 6,6 % koko Romanian väestöstä. Slovakiassa unkarilaisia on 580 000, Serbiassa, pääasiassa Vojvodinan alueella 293 000, Ukrainassa ja Venäjällä yhteensä 170 000, Itävallassa 70 000, Kroatiassa 16 500, Tšekin tasavallassa 14 600 ja Sloveniassa 10 000. Myös Yhdysvalloissa elää noin 1,4 miljoonaa unkarilaista, mutta he ovat suurimmalta osin luopuneet unkarin kielestä ja muusta kultuuriperinteen vaalinnasta.

Historia

Aiemmin unkarilaisten alkuperästä on esitetty virheellisiä käsityksiä, joiden mukaan unkarilaiset muun muassa polveutuisivat sumeereista tai hunneista. Jälkimmäisen taustalla on se, että hunnipäällikkö Attila piti vähän aikaa hoviaan alueella. Äskettäin Unkarin parlamentti myönsi vähemmistökansallisuuden aseman "hunneina" itseään pitäville unkarilaisille. Attilan nimi on suosittu etunimi Unkarissa.

Nykyajan vallitsevan käsityksen mukaan suomalais-ugrilaisia kieliä, jonkiasteista uralilaista kantakieltä, puhuneet heimot asustivat 4000-luvulla eaa. Ural-vuoriston molemmin puolin metsästellen ja kalastellen. Noilta seuduilta ovat peräisin muinaiset nykyisten unkarilaisten esi-isät, jotka noin 2000 eaa. asuttivat Siperian metsiä ja aroja, ja oppivat etelästä tulleilta kansoilta maanviljelyn, karjanpidon ja pronssisten esineitten valmistamisen taidon. 1500-luvun eaa. tietämillä he alkoivat kasvattaa ja hyödyntää hevosia.

1000-luvulla eaa. tapahtuneiden ilmastollisten muutosten seurauksena ugrilainen pohjoisessa elänyt hantien eli ostjakkien kantaheimo siirtyi pikku hiljaa elämään Ob-joen varsille, kun taas unkarilaisten esi-isät siirtyivät etelään ja alkoivat paimentaa karjaa. Satojen vuosien ajan nämä "kantaunkarilaiset" elivät Uralin kaakkoispuolisilla aroilla, ja saivat vaikutteita muinaisesta sarmaattien kulttuurista.

400-500-luvuilla jaa. heimot siirtyivät Uralin länsipuolelle, suurin piirtein nykyisen Baškirian alueelle Volgan itäpuolelle. 700-luvulla osa heimon väestöstä liikkui myöhemmin Levediana (ei Levadia!) tunnetulle alueelle, joka sijaitsee nykyisellä Donetskin alueella. Baškiriaan jääneestä haarasta on jäljellä dokumentteja vielä vuodelta 1241 ja monet historialliset seikat viittaavatkin siihen, että baškiirit ja unkarilaiset olisivatkin polveutuneet tästä samasta kantaheimosta. Nyky-baškiirien kulttuurista ei tuon ajan kulttuurista kuitenkaan nykyaikana ole mongolien 1200-luvun vaellusten ja myöhäisemmän alueen turkkilaisiin kansoihin sulautumisen seurauksena paljoa jäljellä.

Don-joen varret, joilla unkarilaisten esi-isät tuohon aikaan asuivat, kuuluivat turkinsukuisten kasaarien valtakuntaan. Lähielueilla asuivat muinaiset bolgaarit ja alaanit, jotka ovat nykyisten osseettien esi-isiä. Bolgaarit ja unkarilaiset muodostivatkin eräänlaisen pitkään kestäneen liittouman, jolla oli kaksi johtajaa. Unkarilaisten tiedetään järjestäytyneen seitsemän eri heimon liitoksi. Nämä heimot olivat nimeltään Jenő, Kér, Keszi, Kürt-Gyarmat, Megyer (Magyar), Nyék ja Tarján.

Vuoden 830 tietämillä kasaareilla oli keskinäisiä kahnauksia, ja tämän seurauksena kolme kabaariheimoa liittoutuivat unkarilaisten kanssa. Kansa siirtyi alueelle, jota unkarilaiset kutsuvat nimellä Etelköz. Se sijaitsee suurin piirtein Karpaattien ja Dnepr-joen välissä, nykyisen Ukrainan alueella. Tältä ajalta, kanssakäymisestä kabaarien ja aiemmin bolgaarien kanssa, ovat peräisin nykyisen unkarin kielen noin 300 turkkilaisperäistä sanaa, esim. alma - omena, árpa - ohra, búza - vehnä, dió - pähkinä, eke - aura, röl - jauhaa, ja sarló - sirppi. Sanasto kertoo myös, että karjanhoidon lisäksi unkarilaiset viljelivät viljaa ja hedelmiä.

Vuonna 854 unkarilaiset joutuivat ensimmäistä kertaa turkinsukuisten petsenegien hyökkäyksen kohteeksi. Unkarilaisten uudet naapurit olivat viikinkejä ja muinaisia itäslaaveja. Vuoden 862 tietämillä alkoivat unkarilaisten, yhteistyössä kabaarien kanssa toteutetut, ryöstöretket Karpaattien toiselle puolelle, Frankkien valtakuntaan, Suur-Määriin, Balatonin rannoille ja nykyiseen Bulgariaan.

Vuonna 895, ruhtinas Árpádin toimiessa johtajana, Megyer-heimo, joka oli määräävässä asemassa unkarilaisten yhteisössä, ja joka myöhemmin antoi nimen koko kansalle, ylitti Karpaatit ja ryhtyi isännöimmään Pannoniassa. Samaan aikaan Etelköziin jääneet heimot joutuivat bulgaarien ja toistamiseen heidän vanhojen vihollistensa petsenegien hyökkäyksen kohteeksi. On myös mahdollista, että Megyer-heimon siirtyminen Karpaattien yli saattoi olla myös tuon yhteenoton seurausta.

Megyer-heimo, josta jatkossa käytetään nimitystä unkarilaiset, valloitti Suur-Määrin alueella sijaineen Tisza-joen rannat, jonne Suur-Määrillä oli tapana karkottaa rikolliset, ja jonne Rooman valtakunta sata vuotta aikaisemmin oli siirtänyt jazygit. Noilta seuduilta he tekivät ryöstöretkiä ympäri Eurooppaa. Muutaman tappion jälkeen sotainto kuitenkin laantui, ja 900-luvulla unkarilaiset siirtyivät Pannoniaan, josta kehittyi tulevan unkarilaisten suurvallan keskus. Pitkäaikaiset liittolaiset kabaarit asettuivat luultavasti Biharin alueelle.

Pannoniassa asui lukuisia slaavilaisia heimoja, kuten bulgaareja, kroaatteja, slovakkeja, sloveeneita ja avaareita. Tältä ajalta onkin peräisin voimakas slaavilainen vaikutus unkarilaisten kultuurissa. Unkarilaiset lopettivat ikiaikaisen paimentolaisen elämäntapansa, ja unkarin kieli sai satoja slaavilaisia lainasanoja. Transylvaniassa, Székelyföldin alueelle keskittyneinä vielä nykyäänkin asuva unkarilainen heimo, szekelyt, eivät koskaan olleet Árpádin hallitsemia, ja heidän alkuperänsä on hyvin hämärä.

Ruhtinas Géza, joka oli Árpádin suora jälkeläinen, pyrki 900-luvun loppupuolella liittämään unkarilaiset enemmän länsieurooppalaiseen kulttuuriin ja kristinuskooon. Hän myös aloitti perinteen, jonka mukaan vanhin hallitsijan jälkeläinen perii valtaistuimen, ja nimittikin poikansa (alkujaan nimeltään Vajk (sankari),myöhemmin kastettiin kristityksi ja sai nimen István, Tapani Pyhän mukaan) Tapani I:n (unk. Szent István király), myöh. Tapani Suuri, seuraajakseen.

Tapanin kerrotaan viimeistään yhdistäneen unkarin heimot yhtenäiseksi kansakunnaksi. Tapani oli harras kristitty, joka sai jalokivilla koristellun kultaisen kruunun paavilta. Vuonna 1001 hänestä tulikin Unkarin ensimmäinen kuningas, ja kruunusta Unkarin valtion symboli, joka on mm. vaakunassa.

Unkarilaisten ja Unkarin alueen myöhempää historiaa käsittelee artikkeli Unkarin historia.

Kuuluisia unkarilaisia

Adrián Annus (s. 1973), moukarin olympiavoittaja
Oszkár Asbóth, helikopterin kehittäjä
György Békésy (1899-1972), Nobel-palkittu biofyysikko
Krisztina Egerszegi, uimari, viisinkertainen olympiavoittaja
Dénes Gábor (1900-1979), Nobel-palkittu fyysikko, holografian kehittäjä
Zsa Zsa Gabor (s. 1917), näyttelijätär
Béla Lugosi (s. 1882–1956), syntyisin Transylvaniasta, tuli tunnetuksi rooleistaan vampyyrina.
László Papp, nyrkkeilijä, kolminkertainen olympiavoittaja
József Pulitzer, Pulitzer-palkinnon luoja
Ferenc Puskás, (s. 1927), jalkapallolegenda
Ernő Rubik (s. 1944), Rubikin kuution keksijä
Andras Schiff, pianisti
Albert Szent-Györgyi (1893-1986), Nobel-palkittu biokemisti

Aiheesta muualla

Enciklopédia Humanan artikkeli unkarilaisten alkuperästä (karttoja ja kuvia) (englanniksi)
Vaihtoehtoisia näkemyksiä unkarilaisten alkuperästä (englanniksi)
On the origins of the Hungarians by Marcell Jankovics (englanniksi)

Gourt Home::Gourt :: Unkarilaiset

Historia

Kuuluisia unkarilaisia

Aiheesta muualla