Uinti

Breaststroke_top_view.jpg Uinti on menetelmä, jolla ihmiset (ja muut eläimet) liikuttavat itseään vedessä. Se on suosittu kuntoilu- ja kilpaurheilumuoto.

Uintitekniikoita

Krooli

Krooli (englanniksi crawl) on nopein ilman apuvälineitä suoritettava uintitekniikka, ja siksi se on kilpailutilanteissa vapaauinnissa (englanniksi freestyle) käytettävä tekniikka. Kroolia uidaan vatsallaan. Se on kehitetty koiran uintitavasta.

Käsiveto koostuu veto- ja palautusvaiheista. Vetovaiheen alussa käsi on kurkotettuna suoraan eteen, mistä se pyritään mahdollisimman suuri vetopinta-ala ylläpitäen siirtämään vastakkaiseen ääriasentoonsa reiden sivulle. Heti käden tultua veteen haetaan sculling-liikkeellä ote vedestä, jonka jälkeen kyynärpää koukistuu, jotta vältetään turhaa olkapään rasitusta ja saadaan käsivetoon lisää voimaa. Käsivarsi ja kämmen eivät ylitä vartalon pitkittäistä keskilinjaa. Veto on loppua kohden kiihtyvä. Käsivedon palautusvaiheella tarkoitetaan vedenpinnan yläpuolella tapahtuvaa osaa, jossa käsi viedään reiden sivulta yläkautta pitkälle eteen. Tässä vaiheessa tärkeintä on pyrkiä minimoimaan veden vastus nostamalla hartia korkealle kiertämällä koko vartaloa (rullaus) ja ojentamalla käsi virtaviivaisesti veteen. Nykyisin pyritään palautuksessa mahdollisimman luonnolliseen liikkeeseen olkapäärasituksen välttämiseksi, joten kyynärpäätä ei tarvitse juurikaan koukistaa. Luonnollisen liikkeen tavoittelun vuoksi jokaisella uimarilla on erilainen "helpoin" liikerata.

Krooliuinnin potkuna käytetään vuoropotkua. Potku lähtee lonkasta asti niin, että alaspäin potkaistaessa polvi menee edellä ja jalkaterä potkaistaan piiskamaisesti suoraksi. Ylöspäin potkaistaesssa jalka pidetään suorana. Potkurytmi on uimarikohtainen asia. Yleisin potkurytmi on kuusi potkua käsivetoa kohden. Varsinkin pitkillä matkoilla (400 m, 800 m, 1500 m ja avovesiuinti) on yleinen myös potkurytmi, jossa käytetään vain kahta potkua käsivetoparia kohti.

Uinnin aikana kasvot pidetään vedessä. Luonnollisin uintiasento saavutetaan pitämällä katse pohjaa kohti. Entinen "katse eteenpäin" -tyyli aiheuttaa alaselkään notkon, jolloin selän päälle kertyy vettä, mikä tekee uinnista raskaampaa. Sisäänhengitys suoritetaan "kainalosta" niin, että henkeä vedetään käsivedon palautusvaiheen aikana. Tavoitteena on, että päätä ei juurikaan tarvitsisi kääntää hyvästä uintiasennosta sivulle, vaan vartalon rullauksella saadaan puolet kasvoista vedenpinnan yläpuolelle, mikä riittää hengittämiseen. Uloshengitys toteutetaan kasvojen ollessa vielä vedessä.

Selkäuinti

Selkäuinti on periaatteessa kroolia selällään. Se on yleinen kuntouintitekniikka, jossa uidaan selällään. Selkäuinnin potku on lähes samanlainen kuin krooliuinnissa. Käsivedossa voidaan erottaa samat vaiheet kuin krooliuinnissa, eli palautusvaiheessa käsi tuodaan veden pinnan päällä eteen ja vetovaiheessa se viedään veden alla reidelle asti. Selkäuinnin käsivedossa on erityisen tärkeää ns. rullaus. Tällä tarkoitetaan hartialinjan kiertymistä käsivetojen rytmissä. Esimerkiksi oikean käden ollessa palautusvaiheessa oikea hartia nousee vedestä ja vasen painuu alas. Rullauksella minimoidaan veden vastus palautuvan käden osalta ja maksimoidaan vetopinta-ala vetävän käden osalta.

Rintauinti

Rintauintia kutsutaan joissakin yhteyksissä myös sammakkouinniksi, koska sen potku muistuttaa sammakon takajalkojen liikettä vedessä. Rintauinti on hyvin yleinen kuntoilumuoto, ja ehkä juuri siksi sitä uidaan hyvin monilla eri tavoilla. Se on fyysisesti melko helppo laji. Selkäuintia ja alkeisselkäuintia voi pitää rintauintiakin vähemmän vaativina, mutta rintauinti on yleisempää ehkäpä juuri siksi, että toisin kuin selkäuinnissa, rintauinnissa on helppo nähdä eteenpäin. Harrastusuimareilla on usein käytössä tyyli, jossa päätä pidetään jatkuvasti pinnan yläpuolella, etteivät hiukset kastuisi tai siitä syystä, että uimari ei hallitse hengitystekniikkaa. Tässä tyylissä on vaarana niskan rasittuminen.

Rintauinnin potku alkaa tilanteesta, jossa jalat ovat suorina nilkkoja myöten. Jalat koukistetaan yhtäaikaisesti niin, että polvet kiertyvät lievästi ulospäin. Veden vastuksen minimoimiseksi pyritään välttämään polvien tuomista liikaa "mahan alle". Nilkat koukistetaan ja jalat potkaistaan suoriksi leveälle. Potkun loppuvaiheessa jalkapohjat viedään yhteen ja ojennetaan.

Rintauinnin käsiveto voidaan synkronoida potkun kanssa niin, että kädet työnnetään yhtäaikaisesti eteen samalla hetkellä kuin aletaan potkaista jalkoja suoriksi. Tätä kutsutaan liukuvaiheeksi. Liukuvaiheessa pää painetaan vedenpinnan alle, jotta potkun teho pystyttäisiin hyödyntämään virtaviivaisessa asennossa.

Käsiveto alkaa, kun kädet ovat suorina edessä yhdessä kämmenet alaspäin. Aluksi käsiä viedään 10-15 senttiä suorina ulospäin. Veto jatkuu pyöreänä liikkeenä taaksepäin niin, että kyynärpäitä kohottaen vedetään suunnilleen rintakehän kohdalle ja kierretään kämmenet lähes yhteen. Tästä tilanteesta puristetaan kyynärpäät lähes yhteen ja työnnetään samalla kädet nopeasti eteen veden pinnan suuntaisesti. Käsivedossa on tärkeää pitää veto riittävän lyhyenä. Rajana voidaan pitää hartialinjaa. Jos kämmenet tai kyynärpäät valuvat vetovaiheessa hartialinjan alapuolelle, vedosta menetetään tehoa palautusvaiheen vastuksen vuoksi.

Perhosuinti

Perhosuintia pidetään usein vaikeimpana ja fyysisesti raskaimpana uintitekniikkana. Mikäli tekniikka on hyvä, perhostuinti on kuitenkin fyysisesti vähemmän rasittava kuin rintauinti. Tekniikkana perhosuinti on hitaampi kuin krooli, mutta nopeampi kuin rintauinti, ja alkujaan se eriytettiin rintauinnista omaksi kilpailulajikseen kilpailijoiden hylättyä varsinaisen rintauinnin.

Tekniikka

Perhosuinnin potkuna käytetään ns. delfiinipotkua, jossa voimakkaasti lantion liikettä hyödyntäen suoritetaan krooliuinnin potkua muistuttava liike niin, että jalat toimivat yhtäaikaisesti. Käsiveto eroaa rintauinnin käsivedosta niin, että käsiveto jatkuu aina reidelle, eli kädet työnnetään suoriksi vartalon suuntaisesti. Käsiveto alkaa lähes samoin kuin rintauinnissa, mutta kun rintauinnissa kämmenet kierretään yhteen, perhosuinnissa sormet tuodaan lähelle toisiaan vatsan alla, josta kädet työnnetään suoriksi (lopputyöntö). Palautus suoritetaan heittämällä kädet yhtäaikaisesti eteen. Potkurytmi vaihtelee jonkin verran. Yhtä käsivetoa kohti suoritetaan kaksi potkua, joista toinen potkaistaan suunnilleen käsien osuessa edessä veteen ja toinen käsivedon lopputyönnön aikana.

Alkeisselkäuinti

Alkeisselkäuinti on uimaopetuksessa käytettävä selkäuinnin yksinkertaistettu versio. Alkeisselkäuinnissa kädet pidetään vartalon sivuilla ja kyynärvartta liikuttamalla työnnetään vettä taaksepäin samalla uintia tasapainottaen ja vartaloa pinnassa kannatellen.

Vesipallokrooli

Vesipallokroolin tekniikka on muuten hyvin samanlainen kuin kroolissa, mutta pää pidetään vedenpinnan yläpuolella. Uimista helpottaa myös käsivedon pitäminen lyhyempänä kuin kroolissa. Tekniikka tunnetaan myös nimellä Tarzan. Nimitys on perua Johnny Weissmullerin uintitekniikasta, joka tuli suurelle yleisölle tutuksi Tarzan-elokuvista.

Varvasuinti

Varvasuinti (killeri) on yleinen harjoittelumuoto, jolla voidaan kehittää kehon hallintaa ja harjoittaa käsivarren ojentajalihaksia. Tehokas etenemismuoto se ei ole. Varvasuinnissa edetään selällään jalat edellä. Varpaat (tai polvet) pidetään pinnassa. Kädet pidetään joko vartalon vieressä tai suorana ylhäällä. Käsiveto, jonka avulla koko eteneminen tapahtuu, suoritetaan melovana edestakaisena (sculling) liikkeenä.

Koirauinti

Koirauinnissa jaloilla polskutetaan kuten kroolissa ja käsillä kauhotaan vettä kuten räpyläjalkaiset linnut jaloillaan. Koirauinti ei ole tehokasta, mutta se on helppo oppia. Käsipohjauinti on koirauinnin muoto, jossa kädet ulottuvat pohjaan. Silloin käsillä voi ohjata tehokkaammin kulkusuuntaa.

"Sculling"

^* Kuvassa Scullingin asennot sivulta ja ylhäältä.

Sculling on käsillä tehtävä sivuttainen liike, joka kuljettaa uimaria eteenpäin. Liikkeessa maataan vatsallaan vedessä ja kädet ovat hieman koukussa pään alla. Jaloilla ei potkita. Usein kehoitetaan kuvittelemaan käsien alle tynnyrit, jotta käsien asento olisi oikea. Sitten kädet liikutetaan sivulta toiselle kämmenet ulospäin, ja kun ollaan "reunassa", kädet käännetään kämmenet yhteen, jonka jälkeen ne käännetään ja työnnetään ulkopuolella, jolloin liikutaan hieman eteenpäin.

Uinti kuntoiluna

Uinti on kuntoilumuotona erittäin monipuolinen liikuntalaji, koska se harjoittaa sekä ylävartaloa että alavartaloa. Koska uinnissa tuki-ja liikuntaelimiin ei kohdistu vastaavanlaisia iskuja kuin esimerkiksi juostessa, uintia ja usein myös vesijuoksua voidaan käyttää vammoista kuntoutumisen apuna. Vedessä on myös mahdollista tehdä liikkeitä, jotka maalla ovat fyysisen vaativuutensa takia mahdottomia.

Useimmissa uintilajeissa suurin rasitus kohdistuu hartiaseudun lihaksiin. Tyypillinen aktiiviuimarin rasitusvamma onkin olkapään kipu, jota kutsutaan yleisnimityksellä uimarin olkapää. Vaiva esiintyy erityisesti krooliuinnin yhteydessä kilpauimarin pyrkiessä saamaan käsivedosta mahdollisimman tehokkaan. Toinen uimareita uhkaava rasitusvamma kohdistuu polviin ja esiintyy erityisesti rintauimareilla. Yleensä nämä vammat vaivaavat vain runsaasti harjoittelevia kilpauimareita, ja kuntouimarit kärsivät vammoista erittäin harvoin.

Uinti soveltuu liikuntamuotona hyvin myös astmaatikoille uimahallien kostean ja pölyttömän ilman takia. Lisäksi uintia pidetään hyvänä harjoituksena hengityselimille. Joskus on epäilty uimahallien kloorin ja voimakkaan rasituksen altistavan nuoria kilpauimareita astmaoireille. Toisaalta astma on nykyään yleinen vaiva kaikkien hengityselimistöä rasittavien urheilulajien kohdalla, ja harjoitteluolosuhteiden osalta uinti soveltuu astmaatikolle paremmin kuin ulkolajit.

Kilpauinti

Athens Olympic Aquatic Centre.jpgssa. Altaassa uitiin 2004 olympialaisten uintikilpailut.]] Kilpauintilajit ovat:

vapaauinti(vu)
selkäuinti(su)
rintauinti(ru)
perhosuinti(pu)
Sekauinti jossa uidaan järjestyksessä perhos-, selkä-, rinta- ja vapaauintia. Sääntöjen mukaan sekauinnin vapaauinti osuudella uimari voi käyttää mitä tahansa muuta uintitekniikkaa, paitsi ei selkä-, perhos- eikä rintauintia eli käytännössä aina kroolia

Sekauintiviestin uintijärjestys on selkä, rinta, perhonen ja vapaa. Sekauinnista poikkeava uintijärjestys johtuu ennen kaikkea siitä, että selkäuintiin lähdetään vedestä. Selkäuimarin uidessa ensimmäisen osuuden vältytään törmäyksiltä loppujen uimareiden aloittaessa osuutensa lähtökorokkeelta.

Uima-altaan pituus kilpauinnissa on 25 tai 50 metriä. Molemmilla altaanmitoilla mitataan ennätykset erikseen, koska käännöksessä säästyy aikaa ja näin ollen 25 metrin altaan ajat ovat nopeampia kuin 50 metrin altaan. Vertailtaessa lyhyellä ja pitkällä radalla saavutettuja aikoja käytetään laskennallista hyvitystä, jonka avulla voidaan esimerkiksi asettaa samantasoinen aikaraja kummallekin altaalle. Menetelmä on käytössä esimerkiksi uinnin SM-kilpailujen osallistumiseen oikeuttavien aikarajojen laskennassa. Hyvitys on Lajista riippuen:1 sekunti/50 m, eli esimerkiksi 50 metrin radalla uitu vapaauinti aika 30,00 sekuntia vastaa 25 metrin radalla 29,00 sekuntia. Poikkeuksen muodostavat rintauinti, jossa hyvitys on 1,5 sekuntia/50 m, ja sekauinti, jossa hyvitys on 1,25 sekuntia/50 m, sekä 4*100 metrin sekauintiviesti, jossa hyvitys on yhteensä 5 sekuntia. Käytännössä hyvitykset ovat sopimuksenvaraisia, ja eri uimarit menestyvät lyhyellä altaalla hieman eri tavoin kuin pitkällä altaalla. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että pienikokoinen uimari ei saa lyhyestä altaasta yhtä suurta hyötyä kuin pitkä uimari.

Varsinaisten uinnin lisäksi uinti kuuluu osana vesipallon, taitouinnin, nykyaikaisen viisiottelun ja triathlonin kilpailusuoritukseen. Taitouinti tunnettiin 1960-luvulle asti Suomessa nimellä kuviokellunta, mutta vakavaa kilpailutoimintaa kehitettäessä nimi muutettiin kuvaavammaksi.

Suomessa on n. 4 400 lisensoitua kilpauimaria ja yli 30 000 harrastelijaa kilpauintikouluissa ja harrastelijaryhmissä.

Menestyneitä suomalaisia kilpauimareita

Arvo Aaltonen
Toivo Aro
Marjatta Hara
Jere Hård
Antti Kasvio
Anu Koivisto
Pentti Koskinen
Karri Käyhkö
Eila Pyrhönen
Matti Rajakylä
Toivo Reingold
Eeva Saarinen
Hanna-Maria Seppälä
Jani Sievinen
Hannu Vaahtoranta
Jaakko Pirhonen
Jane Kaljonen

Katso myös

Aiheesta muualla