article

Teologia tarkoittaa alunperin jumaluusoppia eli järjestelmällistä jumaluuden ja siihen liittyvien aiheiden tutkimusta (kreikka θεος, theos, "jumala", + λογος, logos, "sana" tai "järki"). Muun muassa Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta määrittelee teologian olevan "uskontoa, erityisesti kristinuskoa tutkiva tiede". Löyhemmässä merkityksessä teologia voi myös tarkoittaa jonkun tietyn uskonnon opillista järjestelmää tai filosofiaa.

Nykyaikainen akateeminen teologinen tutkimus on yleensä uskonnollisista yhteisöistä riippumatonta ja luonteeltaan deskriptiivistä ja analysoivaa, eli kuvaa ja tutkii uskomuksia kriittisesti käyttäen apunaan useiden tieteenalojen menetelmiä. Normatiivinen eli uskon sisältöä määrittävä teologia puolestaan kuuluu uskonnollisille yhteisöille itselleen.

Tavallisesti teologialla tarkoitetaan erityisesti kristillistä teologiaa, joka tutkii kristinuskon perusteita, eli sen historiaa, sisältöä ja ilmenemismuotoja. Muita tutkittavia uskontoja voivat olla esimerkiksi islam, hindulaisuus, buddhalaisuus ja juutalaisuus. Tutkinnan kohteena ovat myös uskonnollisuuden ilmentymät yleensä yhteiskunnassa, sekä erilaiset uususkonnot. Tavallisesti teologia ei varsinaisesti vertaile uskontoja, mikä on uskontotieteen alaa.

Teologian tutkijaa kutsutaan teologiksi. Useimmat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeista ovat suorittaneet vähintään teologian maisterin tutkinnon, eli ovat täten teologeja.

Historia

Teologialla oli akateemisten oppiaineiden joukossa aikoinaan ensimmäinen sija, ja teologiset tiedekunnat ovat länsimaiden yliopistoissa yleensä vanhimpia.

Termin historia

AlbertusMagnus.jpg, kristillisten teologien suojeluspyhimys.]]

Sanan 'teologia' alkuperä on antiikin Kreikassa, jossa se tarkoitti kaikenlaista "jumalien ja kosmologian tutkimista". Termin merkitys on muuttunut huomattavasti sinä aikana kun sitä on käytetty pääasiassa kristillisessä ajattelussa antiikista keskiajan ja valistusajan läpi nykyaikaan.

Kreikassa kaupunkivaltioiden auktoriteetti perustui osaksi niiden uskonnolliseen järjestelmään ja omiin jumaliin. Näin ne jotka pyrkivät esittämään vaikeita kysymyksiä jumalista nähtiin usein harhaoppisina tai jopa "ateistisina". Monet filosofit joutuivat maanpakoon ajatustensa vuoksi, ja Sokrates jopa tuomittiin kuolemaan syytettynä siitä, että hän olisi opettanut nuorisolle ateismia. Sokrateen oppilas Platon kirjoitti useita dialogeja, jotka käsittelivät jumalallisia asioita, mutta myöhemmälle teologialle hänen oppinsa ideoista ja emanaatioista olivat paljon merkityksellisempiä.

Aristoteles luki teologian ontologian ohella yhdeksi metafysiikan osa-alueeksi. Sen tarkoituksena oli jumalan ja jumalallisten asioiden tutkiminen sekä jumalalliseen liittyvät kysymykset, kuten "ensimmäisen liikuttajan" tutkiminen. Tätä kautta termi on päätynyt lukuisiin läntisiin ja itämaisiin uskonnollisiin perinteisiin.

Roomalainen kirjailija Varro jakoi teologian kreikkalaisiin lähteisiin perustuen kolmeen lajiin: myyttiseen, joka käsitteli kreikkalaisiin jumaliin liittyviä myyttejä; rationaaliseen eli järkiperäiseen, johon kuului filosofinen tutkimus jumalista ja kosmologiasta; ja yhteiskunnalliseen, johon kuuluivat riitit ja julkiset uskonnolliset menot.

Kristilliset kirjoittajat alkoivat käyttää termiä omiin tarkoituksiinsa sopivasti. Eräissä Uuden testamentin käsikirjoituksissa Johanneksen ilmestyksen otsikoksi on kirjattu apokalupsis ioannou tou theologou, "Johannes Teologin ilmestys". Tässä yhteydessä sana 'logos' on kuitenkin todennäköisesti tarkoittanut "rationaalisen tutkimuksen" sijasta "sanaa" tai "viestiä". Ho theologos tarkoittaa siis, että kirjoittaja on esittänyt Jumalan paljastaman ilmestyksen, logoi tou theou eli Jumalan sanat — ei sitä, että hän olisi ollut "teologi" sanan nykyisessä merkityksessä.

Muut kristilliset kirjoittajat ovat käyttäneet termiä useissa hieman erilaisissa merkityksissä:

  1. Jotkut latinalaiset kirkkoisät, kuten Tertullianus ja Augustinus seurasivat Varron kolmijakoa.
  2. Joillekin kreikkalaisille kirkkoisille theologia saattoi viitata Jumalan luonteesta ja ominaisuuksista käytyyn keskusteluun.
  3. Joillekin kreikkalaisille kirkkoisille theologia saattoi viitata myös Jeesuksen jumalallisesta olemuksesta käytyyn keskusteluun. Muun muassa Gregorios Nazianzilainen sai nimen "Teologi", koska hän oli Jeesuksen jumaluuden jyrkkä puolustaja.
  4. Keskiajalla theologia saattoi viitata yksinkertaisesti Raamattuun.
  5. Skolastiikassa termi alkoi merkitä kristillisen uskon oppien järkiperäistä tutkimista, ja vielä tarkemmin akateemista oppialaa joka tutki Raamatun ja perimätiedon sisältöä ja yhtenäisyyttä.

Termiä käytetään nykyisin yleensä merkityksissä, jotka ilmenevät määritelmissä kaksi (2) ja viisi (5). Määritelmä (2) viittaa mihin tahansa jumalallisen luonteesta käytyyn keskusteluun tai jopa mihin tahansa uskonnollisten aiheiden käsittelyyn. Tässä merkityksessä teologiaa tekevät omassa elämäntilanteessaan kristilliset seurakunnat koko ajan pohtiessaa kristinuskon merkitystä ja tarkoitusta. Tässä merkityksessä teologia on kristillisen yhteisön tai yksittäisten ihmisten uskonnollista ajattelua, joka pyrkii jäsentämää ja ymmärtämään uskonnollista uskoaan. Määritelmä (5) on useimmiten termin nykyisen käytön taustalla. Silloin sillä tarkoitetaan yliopistoissa harjoitettua kriittistä, akateemista tiedettä, jonka tarkoituksena on kristinuskon tai minkä tahansa muun uskonnon oppien ja toiminnan tutkiminen tai eri uskontojen suhteiden vertaaminen, vaikka viimeksi mainittu on useimmiten vertailevan uskontotieteen alaa. Teologia merkityksessä (2) on teologian merkityksessä (5) tutkimuskohde.

Teologian historian vaiheita

Teologian osa-alueet

Teologian tutkimusalat voidaan jakaa monella tavalla. Monet näistä jaoista ovat saaneet alkunsa kristinuskon tutkimuksesta, mutta useita niistä on sovellettu myös muiden uskontojen ja useiden uskontojen tutkimiseen.

Yleinen jako kristillisessä teologiassa on seuraava:

Eksegetiikka, joka tutkii Raamatun alkutekstejä niiden alkukielillä:

Kirkkohistoria, joka tutkii kirkon (uskonnon) historiaa:

  • Patristinen aika
  • Keskiaika
  • Uskonpuhdistus ja vastauskonpuhdistus
  • Nykyaika

Systemaattinen teologia, joka tutkii uskonnollisen uskon ilmaisuja, uskonnollista ajattelua ja uskontojen opinkohtia, esimerkiksi:

Käytännöllinen teologia, joka tutkii yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskunnan uskonnollista toimintaa ja muodostaa tästä tieteellistä teoriaa, esimerkiksi:

Pääosa-alueita voidaan periaatteessa soveltaa kaikkiin uskontoihin ja niiden opetuksiin, pyhiin kirjoituksiin ja käytäntöihin. Osa-alueisiin sisältyvät tutkimusalat sen sijaan vaihtelevat uskonnosta riippuen usein paljonkin.

Teologisia aatevirtauksia

Teologian kenttään kuuluu joitakin aatevirtauksia, joilla on selkeä aatteellinen tarkoitus. Tällaiset teologiset aatevirtaukset ovat ihmisten korostamia teologisia tulkintaperiaatteita, joka muodostaa heidän teologisen ajattelunsa keskuksen. Aatevirtauksina ne eivät ole akateemisen teologisen tieteen osa, mutta voivat luonnollisesti muodostaa teologisen tutkimuksen kohteen. Niiden suhde akateemiseen teologiaan on kuitenkin monisyinen.

Teologisia aatevirtauksia ovat esim.

Liberaaliteologian suhteen akateemiseen teologiaan tekee monisyiseksi se, että vaikka yhtäältä siinä oli kysymys ideologisesta aatejärjestelmästä, se oli toisaalta välivaihe itse akateemiseen teologiaan. Liberaaliteologiaksi kutsuttiin teologista menetelmää, joka käytti historiallis-kriittisiä metodeja ja tuli siksi liberaaleihin, perinteisestä käsityksistä poikkeaviin teologisiin johtopäätöksiin. Liberaaliteologia on kuitenkin yhä edelleen myös teologinen aatesuunta siinä merkityksessä, että sen kannattajat uskonnollis-aatteellisissa johtopäätöksissään korostavat usein sitoutumista erilaisiin maallisiin ja puhtaasti järkiperäisiin periaatteisiin.

Vapautuksen teologia ja femistiteologia ovat ovat liikkeitä, jotka ovat syntyneet jonkin vallitsevan järjestelmän vastavoimaksi ja pyrkivät vapauttamaan ihmisiä vallitsevan järjestelmän kahlitsevista epäoikeudenmukaisuuksista. Vapautuksen teologia on syntynyt arvostelemaan köyhyyttä ja sitä tukevaa yhteiskunnalista järjestelmää. Feministiteologia puolestaan pyrkii vapauttamaan kristinuskon sen patriarkaalisista ja miehisistä ilmenemismuodoista ja korostaa kristinuskont tulkintaa, jossa nainen on aidosti tasavertainen miehen kanssa.

Käsitteellistä sekaannusta aiheuttaa se, että yhtä hyvin vapautuksen teologia kuin feministiteologia voivat termeinä tarkoittaa sekä tällaisen aatesuunnan aktiivista kannattajaa ja kehittäjää että myös niitä ilmiönä tarkastelevaa akateemista teologista tutkimusta.

Tällaiset teologiset aatevirtaukset eivät ole yksilöitävissä minkään teologisen oppiaineen alaan, koska ne ovat kokonaisvaltaisia kristinuskon tulkintatapoja. Esimerkiksi feministiteologia vaikuttaa yhtä hyvin raamatuntulkintaan, dogmatiikkaan kuin kirkkojen hengelliseen kulttiinkin. Niiden ilmenemismuotoja voidaan siten tutkia teologian eri oppiaineissa.

Opetus ja tutkimus

Akateemisen teologian tutkimuskohteena on ihmisten uskonnollisen uskon ilmaukset ja erilaiset yksityiset ja yhteiskunnalliset uskon ja uskonnollisen käyttäytymisen ilmenemismuodot. Teologia on humanistinen tiede siinä merkityksessä, että se tutkii ihmistä, ihmisen ajattelua ja toimintaa. Yliopistollisista humanistisista ja käyttäytymistieteellisistä oppiaineista teologisen tutkimuksen erottaa yhteinen tutkimuskohde: uskonto ja uskonnolliset ilmiöt.

Teologia ei tutki uskonnollisen uskon psykologisia syntyprosesseja, sillä se kuuluu psykologian alaan. Teologia ei myöskään tutki "Jumalaa itseään", koska tieteellisillä menetelmillä ei voida tutkia sellaista mistä ei ole kokemusperäistä näyttöä. Jumalan olemassaolon kysymyksiä tutkitaan teoreettisella tasolla uskonnonfilosofiassa.

Teologia yliopistoissa

Euroopassa teologiaa on perinteisesti opetettu yliopistoissa ja pappisseminaareissa. Protestanttiset valtionkirkot ovat yleensä järjestäneet pappien koulutuksen yhdessä yliopistojen kanssa, kun taas katolinen kirkko on käyttänyt seminaareja. Euroopan maallistuminen on kuitenkin johtanut teologisten tiedekuntien sulkemiseen useissa maissa, kun taas katolinen kirkko on lisännyt yliopisto-opetusta perustamalla useita omia yliopistoja. Erityisesti Suomessa ja Ruotsissa valtionyliopistoissa on teologisia tiedekuntia, jotka kouluttavat teologeja kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien palvelukseen ja sen lisäksi uskonnonopettajia ja tutkijoita. Koska yliopistollinen teologian opetus sisältää myös paljon yleisiä humanistisia opintoja, teologisesta tiedekunnasta valmistuneet ovat voineet työllistyä myös muun muassa liike-elämän, markkinoinnin ja hallinnon palvelukseen.

Yhdysvalloissa teologiaa ei harjoiteta valtion tuella perustuslain luonteen vuoksi. Teologisia opintoja voi harjoittaa useissa yliopistoissa, mutta niiden akateeminen vapaus teologian suhteen ei aina ole eurooppalaisten yliopistojen tasolla. Mikäli yliopistoa ylläpitävä kristinuskon suuntaus katsoo teologin olevan "harhaoppinen", hänen urakehityksensä saattaa vaikeutua.

Teologian suhde akatemiseen tutkimukseen on erilainen kuin muilla tieteillä, mikä on tuonut myös erilaisia ongelmia. Suurin osa Länsi-Euroopan keskiajalla perustetuista yliopistoista kasvoivat katedraalikouluista ja muista kirkon perustamista laitoksista. Ne oli perustettu nuorten miesten kouluttamiseksi kirkon palvelukseen teologian ja lainopin (usein kanonisen lain) aloilla. Opiskelijat kuuluivat papistoon. Teologia oli näin yliopistojen tärkein oppiaine ja sitä pidettiin "tieteiden kuningattarena" (regina scientiae). Muita aineita, kuten filosofiaa ja vapaita taiteita, opetettiin ensi sijassa teologian tueksi.

Valistusaikana yliopisto-opetus alkoi muuttua humanistiseksi. Teologia ei ollut enää pääaine ja yliopistot alkoivat palvella myös muita tarpeita kuin papiston koulutusta. Näin teologiasta tuli ainoa oppiaine, joka säilytti tunnustuksellisen perustan muutoin maallistuneissa laitoksissa. Seurauksena jotkut ovat katsoneet, että teologian luonne eroaisi jotenkin muista tieteistä sekä näkökulmansa että vaatimansa käytännöllisen osallistumisen vuoksi. Ei-uskonnolliset teologit puolestaan ovat eri mieltä, sanoen teologian sisältävän myös ihmisten jumalauskon tutkimisen, ei pelkästään Jumalan itsensä tutkimisen, ja teologian menetelmien esimerkiksi raamatuntutkimuksessa ja kirkkohistoriassa vertautuvan täysin niitä vastaavien ei-uskonnollisten tutkimusalojen menetelmiin.

Teologialla yliopistollisenakin oppiaineena on siten kahtalainen luonne. Teologian opetuksen historia on voimakkaasti sidoksissa kristillisten kirkkojen pappiskoulutukseen. Siten teologisella opetuksella oli vahva side kristillisten kirkkojen omaan uskonymmärrykseen, eikä sitä voi nykyisten mittapuiden mukaan pitää akateemisena ja arvovapaana tieteenä. Useissa maissa teologinen yliopistollinen tutkimus tapahtuu edelleen kirkkokuntien ylläpitämissä teologisissa tiedekunnissa, joissa teologialla saattaa olla jossain määrin tunnustuksellinen luonne. Tällaisissa tilanteissa akateemista ja empiiristä tiedettä on yleensä edustanut uskontotiede tai filosofiassa harjoitettava uskonnonfilosofia. Yliopistollinen teologia voi kuitenkin olla myös puhtaasti akateemista ja empiiristä tiedettä, jota tehdään tieteellisten menetelmien ja normaalien tieteellisten näyttövaatimusten mukaisesti. Tällöin se tulee akateemiselta otteeltaan täysin samankaltaiseksi uskontotieteen ja filosofian kanssa ja käyttää niiden kanssa yhteisiä empiirisiä menetelmiä. Tällöin teologian erottaa uskontotieteestä lähinnä vain kaksi seikkaa: uskontotiede keskittyy ei-kristillisiin uskontoihin ja se käyttää joitakin menetelmiä, jotka ovat teologian puolella hyvin harvinaisia. Empiirisen akateemisen teologian sisällä harjoitettava uskonnonfilosofia ei eroa mitenkään vastaavasta uskonnonfilosofiasta filosofian laitoksella. Muun muassa Suomessa teologialla on sen vahvasta akateemisesta luonteesta johtuen läheinen suhde uskontotieteeseen ja filosofiaan.

Teologian opetus ja tutkimus Suomessa

Suomessa teologiaa voi opiskella kolmessa eri yliopistossa, jotka ovat:

Suomessa teologian opetus on vanhastaan jaettu viiteen osa-alueeseen:

Esimerkiksi Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta on jaettu tämän jaon mukaisiin laitoksiin. Yliopistossa uskontotieteen laitos on osa sekä humanistista että teologista tiedekuntaa. Näiden laitosten lisäksi yliopistossa on tutkimustyötä harjoittava Katariina-insituutti (entinen Ortodoksian ja Itä-Euroopan kirkkojen tutkimuksen laitos). Joensuun yliopistossa on puolestaan kaksi laitosta, läntisen teologian laitos ja ortodoksisen teologian laitos. Ortodoksisen teologian laitos on Pohjoismaiden ainoa ortodoksista teologiaa opettava akateeminen oppilaitos.

Teologisilla oppiaineilla ei ole yhtänäistä tutkimusmenetelmää, jota voisi kutsua teologiseksi menetelmäksi. Jokaisella teologisella oppiaineella on rinnakkainen aputiede, jonka menetelmiä se käyttää hyväkseen. Esimerkiksi eksegetiikka käyttää metodinaan normaaleja kirjallisuus- ja kielitieteen menetelmiä ja kirkkohistoria historiatieteen menetelmiä. Kunkin oppiaineen menetelmäoppiin tutustuminen edellyttää juuri kyseiseen oppiaineeseen tutustumista. Eräs teologien keskeinen ominaispiirre on kohtuullinen tuntemus varsin monista tieteellisistä menetelmistä.

Suomen teologiset tiedekunnat valmistavat teologian kandidaatteja ja maistereita, jotka valmistuvat lähinnä kristillisten kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien palvelukseen, tai ovat uskonnonopettajia tai tutkijoita. Virallisesti teologinen tiedekunta ei valmista pappeja, koska kristillisillä kirkoilla ja yhdyskunnilla on itsenäiset pappien kelpoisuusvaatimukset. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papiksi haluavan kelpoisuusehdoista päättää kirkon piispainkokous. Tällä hetkellä Suomen luterilaisen kirkon pappisvihkimys edellyttää pääsääntönä teologian maisterin tutkintoa, joka sisältää piispainkokoukset erikseen määrittelemät teologisten oppiaineitten vähimmäisopinnot.

Teologia ja muut uskonnot kuin kristinusko

Akateemisissa teologisissa piireissä on keskusteltu siitä, onko teologia lähinnä kristinuskolle ominainen tutkimusala. Tällöin kristillinen teologia tulisi erotella muista. Monet ovat katsonee teologian olevan tiede, joka soveltuu nimensä mukaisesti lähinnä jumaluuden (theos) ja jumaluskon tutkimiseen, jolloin se ei soveltuisi samassa määrin uskontoihin, jotka rakentuvat toisella tapaa, kuten uskontoihin, joissa ei ole jumaluuksia tai jotka kieltävät, että asioita voi tutkia loogisesti. Esimerkiksi buddhalaisuutta tieteellisesti tutkivat suosivat usein nimitystä "buddhalainen filosofia" buddhalaisen teologian sijaan, koska buddhalaisuudessa ei ole samanlaista ajatusta jumalasta kuin suurissa monoteistisissa uskonnoissa. Samaa voitaisiin sanoa hindulaisuudesta, jossa on monta jumaluutta.

Termin "teologia" soveltaminen kristinuskoa muistuttaviin uskontoihin voi olla yhtä lailla harhaanjohtavaa. Islamin piirissä kristillistä teologista keskustelua vastaava teologis-filosofinen keskustelu on ollut vähäistä ja jopa jossain määrin huonomaineista toimintaa nimeltään kalam. Islamin varsinainen oma vastine kristilliselle teologialle olisi pikemminkin islamilaisen lain tutkimus eli fiqh.

Juutalaisuudessa poliittisten auktoriteettien puute on johtanut siihen, että teologinen keskustelu on sijoittunut enimmäkseen juutalaisiin yhteisöihin ja synagoogiin akateemisten laitosten sijaan. Juutalainen teologia on kuitenkin ollut historiallisesti hyvin aktiivista ja vaikuttanut paljon sekä kristilliseen että islamilaiseen teologiaan. Myös juutalaisuuden tapauksessa kristillinen teologia vertautuisi parhaiten rabbiiniseen keskusteluun juutalaisesta laista sekä juutalaisiin raamattukommentaareihin.

Eri uskontojen sisäinen itseymmärrys ei siten yleensä käytä sanaa teologia kuvatessaan uskonnon käsityksiä ihmisestä, kaikkeudesta tai tuonpuoleisesta tai ylipäätään kyseisen uskonnon ilmiöitä ja tapoja kuvatessaan. Tässä merkityksessä sana teologia tarkoittaa uskonnon itsensä käymää sisäistä keskustelua uskontonsa luonteesta.

Sen sijaan teologiset oppiaineet akateemisena tutkimusalana pystyvät menetelmiensä puolesta tutkimaan muista uskonnoista samoja asioita kuin kristinuskostakin. Helpoiten tämä pätee jumalauskoisiin eli teistisiin uskontoihin kuten islamiin ja juutalaisuuteen. Esimerkiksi systemaattisessa teologiassa voitaisiin hyvin tutkia juutalaisuuden ja islamin opillista käsitystä ihmisestä, jumalasta, todellisuuden luonteesta ja pelastuksesta. Myös muista uskonnoista tämä olisi mahdollista, koska menetelmä on riippumaton kohteena olevasta transsendenssistä käytettävien ilmaisujen luonteesta. Myös eksegetiikka voisi tutkia menetelmänsä puolesta myös muiden uskontojen pyhiä kirjoja. Koraanin tutkimusta on tehty jossain määrin ainakin Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksella, vaikka se on keskittynyt seemiläisten kielten laitokselle. Kirkkohistorian kaltaista tutkimusta voisi tehdä myös muista uskonnoista. Se että tällaista tutkimusta ei teologian alalla paljonkaan tehdä, on enemmänkin tieteenalojen tutkimuskohteeseen liittyvä käytäntö ja tapa kuin itse teologisten tieteiden luonteeseen tai menetelmään liittyvä rajoitus.

Käsitteitä

Teologian käsitteitä ovat muun muassa:

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Luomanen, Petri (toim.): Teologia - johdatus tutkimukseen. Edita, Helsinki, 2001. ISBN 951-37-3456-0
  • Pursiainen, Terho: Summa: kootut teologiset teokset ISBN 951-607-232-1 (sid.)

Aiheesta muualla

Teologia

Teologia | Teologie | Religionsvidenskab | Theologie | Theology | Teología | Teoloogia | Théologie | תיאולוגיה | Teologija | Teologia | 神学 | Theologie | Teología | Theologie | Teologi | Teologia | Teologia | Teologie | богословие | Theology | teologija | Teologi

 

This article is licensed under the GNU Free Documentation License. It uses material from the "Teologia".

Home Page • arts • business • computers • games • health • hospitals • home • kids & teens • news • physicians • recreation• reference • regional • science • shopping • society • sports • world