Gourt Home::Gourt :: Tekonurmi
Freistoss-RB Salzburg-18-09-2005.jpgin EM-Stadion Wals-Siezenheimilla käytetään tekonurmea]] Tekonurmi on korvikepelialusta jalkapallolle tai muille urheilulajeille, joita normaalisti pelataan nurmialustalla. Tavallisesti tekonurmi valmistetaan synteettisestä materiaalista, ja sen toinen nimitys onkin muovimatto. Erityisesti tekonurmi on monin paikoin käytössä alueilla, joissa luonnonnurmen ylläpito ympäri vuoden on hankalaa.
Ensimmäisen kerran tekonurmi tuli suuren yleisön tietoisuuteen, kun vuonna 1965 Houstonissa, Teksasissa sijaitsevalle Astrodome-stadionille asennettiin AstroTurf-tekonurmi. 1970-luvulla AstroTurfia ja muita samankaltaisia alustoja, kuten 3M:n TartanTurf ja Poly Turf, asennettiin sekä sisä- että ulkokentille Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Pääasiassa alustoilla pelattiin amerikkalaista jalkapalloa ja baseballia.
Tekonurmen kehittäminen on oleellisella tavalla muuttanut koko maahockey-pelin luonnetta. Siitä lähtien, kun pelialusta otettiin 1970-luvulla käyttöön, pelataan nykyään länsimaissa maahockeytä lähes yksinomaan tekonurmella. Tämä on lisännyt pelin nopeutta ja muuttanut mailan muotoa, koska erilainen alusta mahdollistaa erilaisen mailankäsittelytekniikan. Kalliiden tekonurmien yleistymisen seurauksena ovat Intia ja Pakistan menettäneet asemansa maahockeyn kansainvälisellä terävimmällä huipulla.
1980-luvulla tekonurmen käyttö alkoi yleistyä Euroopassa jalkapallon pelialustana, mutta saavutti huonoa mainetta kannattajien ja erityisesti pelaajien keskuudessa. AstroTurf on huomattavasti kovempi pelialusta kuin luonnonnurmi, ja suorastaan vaarallinen pelaajille. Loukkaantumiset, erityisesti vakavat sellaiset, lisääntyivät. AstroTurf oli myös kannattajien mielestä epäesteettisen näköinen, ja sen käytöstä on huipputasolla nykyaikaan tultaessa luovuttu. Tekonurmen käyttö oli pitkään sekä UEFA:n ja FIFA:n että myös monien kansallisten liittojen toimesta kielletty.
2000-luvun taitteessa esiteltiin uudenlaisia, kehittyneempiä tekonurmialustaratkaisuja, jotka varsinkaan ulkonäöllisesti eivät eroa huomattavasti luonnonnurmesta, ja ovat myös pelaajille turvallisempia. Erityisesti tekonurmet ovat yleistyneet kylmillä, pohjoisilla seuduilla. UEFA ja FIFA ovat molemmat testanneet ja kehittäneet nurmien ominaisuuksia, ja UEFA on muun muassa tukenut tekonurmihankkeita Moskovan Lužniki-stadionilla, Salzburgissa ja Örebrossa, joilla on jo monen vuoden ajan pelattu pääsarjatason jalkapalloa. Helsingin Finnair Stadiumin tekonurmi sai toimia kokeellisena pelialustana vuoden 2003 alle 17-vuotiaiden MM-turnauksessa. Kolmessa vuodessa Finnair Stadiumin nurmi on kuitenkin vanhentunut, eikä se täytä UEFA:n 2005-06 -kaudelle antamia vaatimuksia, joiden mukaan kansainväliset ottelut voidaan pelata tekonurmella.
Pelaajien mielipiteitä
Vuoden 2006 alussa Pelaajayhdistyksen Veikkausliigan pelaajille tekemässä kyselyssä 65 prosenttia ilmoitti vastustavansa "kolmannen sukupolven" tekonurmien lisärakentamista virallisiksi pelialustoiksi. 30 prosenttia kannatti asiaa ja viisi prosenttia piti asiaa "ihan samana".
Vastustusta perusteltiin loukkaantumisriskin kasvulla ja pelin luonteen muuttumisella. Harjoitusalustoina tekonurmia sen sijaan kannatettiin. Kannattajat perustivat tekonurmia pääasiassa niiden hyvällä tasolla ja sillä, että ne mahdolllistavat kilpailukauden pidentämisen.
Kysely toteutetaan kaikkiaan 40 maassa.
Aiheesta muualla
Kunstrasen | Artificial turf | Pelouse artificielle | Kunstgras | 人工芝 | Konstgräs
"Tekonurmi"