article

Manic2.gif julkaistiin Spectrumille vuonna 1983]] SuperMarioBros3SNES.png -pelin paranneltu versio, joka on osa Super Mario All-Stars -pakettia (SNES)]] Dkc2-2.jpg (SNES)]] Rainbow islands.png, Taiton kolikkopeli, 1987]] keen.jpg PC:llä vuonna 1991]] Magicpockets.png (Amiga ja Atari ST, 1991)]]

Tasohyppelypelit on yksi videopelien lajityyppi, joissa ohjataan yleensä hahmoa hyppäämällä erilaisten tasojen päälle. Vaikka tasohyppelypelit jaetaan klassisesti 2D- ja 3D-peleihin näidenkin ryhmien sisällä on paljon hajontaa. Tasohyppelypelit ovat videopelien tunnetuimpia edustajia.

Yleisiä tasohyppelypelien elementtejä ovat muun muassa:

  • Yksinkertaiset kontrollit jotka helpottavat reagoimista varsinkin toimintapitoisissa peleissä.
  • Monen tyyppisiä miljöitä (klassisimmat: metsä, luola, rakennus, pilvimaa, jää/lumi)
  • Kerättävät esineet (esimerkiksi kolikot, hedelmät, bonus-esineet)
  • Pelaaja puolustautuu usein joko heittämällä vastustajaa esineellä tai hyppäämällä tämän päälle. 3D-tasohyppelyt tarjoavat useammin myös isku-liikkeitä pelaajan turvaksi.

Varhaiset tasohyppelyt

Tasohyppelypelien pioneereihin kuuluvat sellaiset pelit kuten Donkey Kong ja Pitfall. Varsinkin kotikonsoleiden ilmestyessä tasohyppelyt tulivat varsin kuuluisiksi sillä usein konsoliyhtiöiden maskottipelit (Nintendon Mario, Segan Sonic ja PC Enginen PC Kid) olivat tasohyppelypelejä. Näiden pelien katsotaan yleisesti sopivan kaikenikäisille mutta poikkeuksia löytyy etenkin 3D-aikakauden tasohyppelyistä. Pelien teemat vaihtelevat laidasta laitaan. Usein myös lisenssipelien eli elokuviin tai tv-sarjoihin perustuvien pelien lajityypiksi valittiin tasohyppely.

Varhaisissa tasohyppelypeleissä ruutu ei usein vierinyt mihinkään suuntaan. Esimerkiksi Manic Minerissä (1983) ja Lode Runnerissa (1983) kerättiin liikkumattomien ja yhteen ruutuun mahtuvien pelialueiden sisältä esineitä, jotka kerättyään päästään seuraavaan ruutuun. Toinen mahdollisuus oli, että pelialue koostui useammasta ruudusta, mutta ruudut olivat paikallaan ja vaihtuivat ruutujen reunalle kuljettaessa (esimerkiksi Monty on the Run, 1985). Jo vuoden 1982 Pitfall sisälsi jonkinlaisen sivusuunnassa oikealle päin vierivän pelialueen ja vielä Super Mario Bros (1985) perustui yksisuuntaiseen maisemien vierittämiseen. Pian ruudun vieriminen mahdollistui joka suuntaan, jolloin pelialueista tuli entistä suurempia. Yksi tunnetuimmista tasohyppelyistä, Taiton Rainbow Islands (1987) erottui joukosta vierittämällä maisemaa vain pystysuunnassa.

Mario, Sonic ja muut arkkityypit

Mario kuuluu klassiseen toimintapitoisiin, mutta pääasiassa rauhallisempiin tasohyppelypeleihin. Mega Man puolestaan edustaa paljon toiminnallisempaa pelattavuutta ja voidaan jossain määrin lukea jopa ampumapeliksi. Pelin ensimmäiset osat olivat saatavissa vain 8-bittiselle Nintendolle, mutta tietokoneilla vastaavanlainen pelisarja oli Turrican. Segan Sonic the Hedgehog (1991) oli aikoinaan dramaattinen poikkeus klassisesta tasohyppelystä sillä se oli temmoltaan nopeampi kuin yksikään tasohyppelypeli siihen asti. Tietokoneille tehtiin Sonicista vaikutteita saanut peli Zool (1992). Varhaiset Ghosts n' Goblins (1985) ja Castlevania (1987) -pelit toivat tasohyppelypeleihin kauhuelementtejä.

Pelihahmojen ominaisuudet

Vihollisten nitistämiseen on tasohyppelypeleissä tarjolla hyvin erilaisia vaihtoehtoja. Suoraviivaista ampumista sisältää vain noin puolet tasohyppelyistä. Yksi vaihtoehto ampumisen sijaan on vihollisen päälle hyppääminen kuten Super Marioissa. Pelissä Chuck Rock (1991) lihava luolamies mätkii vihollisia vatsallaan. Sonic-siili taas voi kieriä vihollisten päälle, jos vauhtia on tarpeeksi, ja Magic Pocketsin (1991) sankari muodostaa taskussaan pieniä hurrikaaneja, jotka lennättävät viholliset pois. Yksi tapa saada peleihin vaihtelua on ollut hahmojen kontrolloinin monipuolistaminen. Taiton pelissä New Zealand Story (1988) pelihahmo pystyi takavarikoimaan omaan käyttöönsä vihollisten lentolaitteet. Super Marioissa on käytetty myös monia keinoja, kuten hahmojen kykyä nostaa ja heittää tavaroita, sekä erilaisia pukuja jotka antavat hahmolle uusia ominaisuuksia, sekä ratsuja, joita hahmo voi käyttää hyväkseen. Pelissä The Robocod (1992) pelihahmo, evillään kävelevä kala, pystyi venymään pystysuunnassa äärettömän matkan, suojautumaan panssaripaitansa alle, lentämään kylpyammeella sekä roikkumaan katossa.

3D-grafiikka

1990-luvulla merkittävä murros oli kolmiulotteiseen grafiikkaan perustuvien pelien ilmaantuminen. Vaikka Mario oli ensimmäinen klassinen tasohyppelyhahmo joka siirtyi kolmeulotteiseen muotoon, oli kolmeuloitteisia tasohyppelypelejä nähty jo aiemminkin, tärkeimpänä niistä ehkä Crash Bandicoot, jota pidettiin jonkin aikaa Sonyn PlayStationin maskottina. Kolmeuloitteiset tasohyppelypelit tapaavat olla paljon toimintapitoisempia ja esineiden keräilyyn keskittyviä. Myöhemmistä tasohyppelypeleistä löytyy myös suoraan aikuisille tarkoitettuja pelejä kuten Alice, joka on synkkä versio lastensadusta Liisan seikkailut ihmemaassa, sekä Evil Twin. Myös pelit kuten The Precursor Legacy sekä Ratchet and Clank on suunnattu paljon vanhemmalle yleisölle kuin klassiset ja värikkäät tasohyppelyt. Uudet tasohyppely tuntuvat myös keskittyvän enemmän teknologian ja aseiden hyöyntämiseen joka saakin ne ajoittain muistuttamaan enemmän ampumapelejä.

Huomattavimpia tasohyppelypelejä

Videopelien lajityypit

Jump ’n’ run | Platform game | Juegos de plataformas | Jeu de plate-forme | Videogioco a piattaforme | Platformspel | Jogo de plataforma | Платформер | Plattformsspel | Platform oyunları

__NOEDITSECTION__

 

This article is licensed under the GNU Free Documentation License. It uses material from the "Tasohyppely".

Home Page • arts • business • computers • games • health • hospitals • home • kids & teens • news • physicians • recreation• reference • regional • science • shopping • society • sports • world