Suomi on Pohjois-Euroopassa Itämeren koillispuolella sijaitseva tasavalta, jonka rajanaapureita ovat Ruotsi, Norja ja Venäjä. Suomen pääkaupunki on maan etelärannikolla sijaitseva Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa, jossa välimatkat suurimpien asutuskeskusten välillä ovat pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusmaa.
Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole vielä tältä ajalta luotettavia kirjallisia lähteitä.
Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen ja Novgorod Itä-Suomen itseensä. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja vuonna 1917 itsenäistyi.
Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan Neuvostoliitolle, mutta säilytti itsenäisyytensä.
Sotien jälkeen Suomen jo ennen sotia voimakkaasti kasvanut teollisuus kehittyi etenkin sotakorvausten maksamisen pakottamana. Seurasi kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkkaista, mutta ajoittain epävakaata. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa ja keskittyi pääasiassa nopeaan rakentamiseen. Huomattava osa vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista.
Neuvostoliitolla oli hyvin suuri vaikutus Suomen sekä ulko- että jonkin verran myös sisäpolitiikkaanFinland's Relations with the Soviet Union, 1940-1986After the War: Finland's relations with the Soviet Union 1944 - 1991. Itsesensurointi oli voimakasta Neuvostoliittoon liittyvissä asioissa, ja tiedotusvälineitä ohjattiin usein. Maassa oli varsin vähän kritiikkiä tai objektiivista keskustelua kommunismista tai Neuvostoliitosta näiden vuosien aikanaThe Silenced Media: The Propaganda War between Russia and the West in Northern Europe//www.halldor.demon.co.uk/estate.htm The Silent Estate?. Itsesensuroinnin ilmiö sai nimen suomettuminen saksalaisessa lehdistössä. Siitä huolimatta Suomi säilytti varsin demokraattisen hallituksen ja markkinatalouden. Urho Kekkonen">suomettuminen">//www.halldor.demon.co.uk/estate.htm The Silent Estate?. Itsesensuroinnin ilmiö sai nimen suomettuminen saksalaisessa lehdistössä. Siitä huolimatta Suomi säilytti varsin demokraattisen hallituksen ja markkinatalouden. Urho Kekkonen oli pitkään presidenttinä, vuodesta 1956 vuoteen 1982. Hänen nähdään monesti olleen hyvin tärkeässä asemassa suhteiden ylläpidossa Neuvostoliittoon.
1980-luvulla aloitettu rahamarkkinoiden säännöstelyn purku ja sitä seurannut holtiton lainoitus vaikuttivat siihen, että Suomi joutui 1990-luvun alussa taloudelliseen kriisin, josta seurasi talouden romahdus ja 1990-luvun lama. Yrityksien kaatumisesta seurasivat suurtyöttömyys ja yhteiskunnan rahoitusongelmat, jotka heijastuivat koko vuosikymmeneen. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995, on lähestynyt NATO-yhteensopivuutta, ja liittyi euroalueeseen 1998.
Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä.
Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin.
Suomi siirtyi ensimmäisten maiden joukossa yhtäläiseen äänioikeuteen. Sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on Suomessa politiikassa toteutunut melko hyvin verrattuna moniin muihin valtioihin.
Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnolliseen maakuntaan.
Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä, laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi.
Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.
Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakautumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.
Koska on ehdotettu, että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaan kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.
Suomessa on poikkeuksellisen paljon järviä, yhteensä maassa lasketaan olevan 187 888 yli 500 neliömetrin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan toiseksi monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.
Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 metriin merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa. Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomessa sijaitsee myös maailman korkein soraharju. Pyynikin harju kohoaa 160 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemanähtävyydeksi valittu harju sijaitsee Tampereen kaupungin keskustan tuntumassa.
Suomen suurin saari on Sääminginsalo (1 069 km²) Saimaalla. Sitä seuraa toisena Ahvenanmaan pääsaari (685 km²). Suurimmaksi saareksi mainitaan usein Soisalo (1 638 km²), jota ei kuitenkaan maantieteellisesti lasketa saareksi, sillä sitä ympäröivä vedenpinta ei ole kauttaaltaan samassa tasossa.
Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurin piirtein Belgiaa sekä Alankomaita. Ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus – erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää maalle: viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuun ottamatta Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurimmista yrityksistä on huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, minkä vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektoria pidetään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Vaikka taloutta on yksityistetty viime aikoina, julkisella taloudella on edelleen merkittävä osuus.
Suomen työmarkkinoilla etujärjestöt ovat voimakkaassa asemassa. Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa (TUPO, kolmikanta) työnantajat, työntekijät ja hallitus ovat sopineet työelämän kysymyksien lisäksi mm. veroista ja sosiaalipalveluista ja jopa juhlapyhien paikoista. Hallitus vahvistaa työmarkkinajärjestöjen tekemille sopimuksille maan laajuisia yleissitovuuksia. Tämän on nähty olleen maalle hyödyksi sen tuoman vakaan taloudellisen kasvun vuoksiTulopoliittinen selvitystoimikunta: Sopimusneuvottelujen taloudellisia lähtökohtia 17.9.2004, mutta erityisesti viimeaikaisten talouden muutosten myötä mallin on kritisoitu aiheuttavan liikaa työttömyyttä, talouden jäykkyyttä ja muita talouden ongelmia. Suuremman joustavuuden eduista ja haitoista on käyty keskustelua, mutta eduskunta ei ole suunnitellut merkittäviä muutoksia. Lisäksi suhteellisen korkea työttömyys ja lähestyvä väestön ikääntyminen heikentävät Suomen tulevaisuudennäkymiä.
Suomen tärkeimmät kauppakumppanit ovat Saksa (15 prosenttia tuonnista ja 11 prosenttia viennistä), Venäjä (14 prosenttia tuonnista ja 11 prosenttia viennistä) ja Ruotsi (11 prosenttia tuonnista ja 11 prosenttia viennistä)*. Kauppa Euroopan unionin sisällä muodostaa noin 60 prosenttia kokonaiskaupasta.
Pääasialliset vientiartikkelit:
Koneet, kemikaalit, metallit, puutavara, paperi, selluloosa
Pääasialliset tuontiartikkelit:
Raakaöljy ja raakaöljytuotteet, kemikaalit, kuljetuskalusto, rauta ja teräs, koneet, tekstiilit, viljat
Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Suurin osa väestöstä elää etelässä, noin miljoona Pääkaupunkiseudulla. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus, joka edelleen keskittää asumista suurimpien kasvukeskusten ympärille. Suomi kaupungistui verrattain myöhään, minkä seurauksena väestörakenteen kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä vuosikymmeniä.
Suomeen muuttaneiden osuus väestöstä on EU-maiden pienimpiä, vaikka se onkin noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Vain noin kaksi prosenttia maassa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa.
Suomesta muutetaan eniten Pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.
Suomen perustuslain mukaan maan kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 92 % ja ruotsia 5,6 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin.
Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää:
| 1. | suomi | 4 797 311 | 11. | saksa | 3 602 | ||
| 2. | ruotsi | 290 251 | 12. | kiina | 3 414 | ||
| 3. | venäjä | 33 401 | 13. | turkki | 2 864 | ||
| 4. | viro | 11 932 | 14. | espanja | 2 334 | ||
| 5. | englanti | 7 758 | 15. | thai | 1 986 | ||
| 6. | somali | 7 332 | 16. | ranska | 1 752 | ||
| 7. | arabia | 5 641 | 17. | saame | 1 720 | ||
| 8. | albania | 4 261 | 18. | persia | 1 542 | ||
| 9. | kurdi | 3 926 | 19. | puola | 1 257 | ||
| 10. | vietnam | 3 811 | 20. | serbokroatia | 1 228 | ||
(lähde: Siirtolaisuusinstituutti)
Suomen perustuslaissa ja valtiosäädännössä luterilaisella kirkolla on erityisasema, mutta se ei ole virallinen uskonto ja laki sallii myös muut uskonnot. Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 83,1 %* kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin kirkkokunta on ortodoksit, joita on noin 1,1 %. Noin 13,5 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan.
Muut yli tuhannen jäsenen uskonnolliset yhdyskunnat vuonna 2004 olivat:
Helsingin yliopiston päärakennus 2.jpg
Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio ja ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä 2-4 vuotta.
Korkea-asteen koulutusta tarjoavat julkisrahoitteiset yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Suomessa on korkeakouluja väkimäärän nähden suhteellisen paljon ja ne on hajautettu maantieteellisesti laajalle alueelle. Korkeakoulut ovat ilmaisia ja lisäksi opiskelun aikana valtio maksaa taloudellista tukea. Korkeakoulututkinnon suorittaa kansainvälisesti verrattuna korkea väestönosuus. Suurista opiskelijamääristä huolimatta Suomi ei käytä erityisen paljon bruttokansantuotteestaan koulutukseen ja tutkimukseen, ja selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Yhdysvallat. Suomen koulutus vastaa useimpia Euroopan unionin teollisuusmaita, joiden kanssa se on mm. Bolognan prosessin kautta yhdentämässä koulutusta.
Suuri osa suomalaisista osaa englannin kieltä ja ruotsin kieltä. Suomea ja ruotsia opetetaan kaikille väestöryhmille äidinkielenä ja/tai vieraana kielenä. Lisäksi saksaa on opiskeltu lukioissa melko yleisesti. Lähes 100% suomalaisista osaa lukea. Koska suomea tai ruotsia ei juurikaan puhuta maan ulkopuolella, suomalaisten on katsottu tarpeelliseksi osata suuria kieliä, kuten englantia, saksaa ja ranskaa. Pitkään harvinaista ollut venäjän opiskelu on etenkin Itä-Suomessa tullut suositummaksi Venäjän rajojen avautumisen ja maahanmuuton seurauksena.
Vuonna 2003 15-vuotiaille tehdyssä Pisa-tutkimuksessa Suomen keskiarvo oli matematiikassa toinen Hongkongin jälkeen, lukutaidossa ensimmäinen, luonnontieteissä ensimmäinen Japanin kanssa ja ongelmanratkaisuissa toinen Etelä-Korean jälkeen. Suomalaisten menestystä PISA-kokeissa on selitetty kansallisella 1996 käynnistetyllä luonnontieteet ja matematiikka -ohjelmalla (LUMA), heikoimpienkin koululaisten hyvillä suorituksilla ja tasa-arvoisuudella koulutuksessa perheen sosioekonomisesta taustasta huolimatta.The Finnish Success in PISA - And Some Reasons Behind It (jyu.fi; PDF) Tutkimus kuitenkin heijasti vain ikäluokan tiettyjen osaamisalueiden keskiarvoa, ja kriitikot kyseenalaistavat Suomen koulutuksen kansainvälisen kilpailukyvyn. Suomalaisista yliopistoista kansainvälisissä vertailuissa parhaiten on menestynyt Helsingin yliopisto, joka erään arvion mukaan on maailman 76. paras yliopisto, mutta yhdenkään suomalaisen korkeakoulun ei nähdä yltävän maailman huipulle.
Laajassa mielessä Suomi on ollut lähes koko historiansa ajan läntisen sivistyksen piirissä. Kulttuuriin on keskeisesti vaikuttanut läntinen kristillinen perinne katolisessa ja protestanttisessa muodossaan.
Suomalainen kulttuuri sai vanhastaan vaikutteita varsinkin Saksasta sekä Ruotsista, jonka osa Suomi oli 600-700 vuotta. Itä-Suomen ja Karjalan alueille tuli jo varhain vaikutusta myös venäläis-ortodoksiselta kulttuurialueelta. Myöhemmin suomalaiseen kulttuuriin on vaikuttanut voimakkaasti amerikkalainen ja ylikansallinen populaarikulttuuri. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja luonnonläheisyydellä.
Suomalaisessa kulttuurissa on ollut jakoja maantieteellisesti ja väestöryhmittäin, mutta kulttuurit ovat sittemmin voimakkaasti sulautuneet. Esimerkiksi alueittaiset murre-erot ovat edelleen havaittavissa. Vähemmistöt ylläpitävät omia kulttuurisia piirteitään, huomattavina saamelaisten, romanien ja suomenruotsalaisten alakulttuurit. Koska maan kaupungistuminen on myöhäistä perua, suurella osalla suomalaista on sidos maaseutuun ja syrjäisiin asuinkeskuksiin. Suurempiin asutuskeskuksiin muuttaneet suomalaiset esimerkiksi viettävät usein vapaa-aikaa maaseudulla, erityisesti vesistöjen äärellä.
Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien, 1800-luvulle asti tosin lähinnä vain virsiä ja muuta uskonnollista kirjallisuutta sekä lakitekstejä. Suomenkielisen romaanikirjallisuuden perustaja oli Aleksis Kivi vuonna 1870 ilmestyneellä Seitsemällä veljeksellään. Häntä seurasivat mm. Juhani Aho ja yhteiskunnallisiin epäkohtiin huomionsa keskittänyt Minna Canth. Lyriikan puolella Eino Leino kehitti kalevalaisvaikutteista, kansallisromanttista tyyliä. F. E. Sillanpää sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1939 etenkin maaseutuväestön kuvauksistaan. Ruotsinkielisessä runoudessa vuosisadan alkupuolen modernistit, kuten Edith Södergran, Mika Waltari ja Elmer Diktonius saavuttivat kansainvälistäkin huomiota. Suomenkielinen lyriikka siirtyi modernismiin sotien jälkeen tärkeimpinä niminään mm. Paavo Haavikko ja myöhemmin Pentti Saarikoski. Väinö Linna kuvasi kansakunnan kohtalonvuosia uusista näkökulmista romaaneissaan Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Arto Paasilinna, Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes. Myös historialliset romaanit ovat Suomessa suosittu tyylilaji, jota edustavat esim. Kaari Utrio ja Laila Hirvisaari (ent. Hietamies).
Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu, jonka on säveltänyt Fredrik Pacius. Sama sävel on käytössä myös Viron kansallislaulussa. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka suomalaisille tunnetuin sävellys on Finlandia. Suomea on kutsuttu "taidemusiikin suurvallaksi", koska toisen maailmansodan jälkeen rakennetun musiikkiopisto- ja konservatorio-järjestelmän avulla Suomesta on tullut väkilukuun suhteutettuna suuri määrä maailmanluokan kapellimestareita kuten Esa-Pekka Salonen, Osmo Vänskä ja Mikko Franck; oopperalaulajia kuten Karita Mattila, Soile Isokoski, Martti Talvela ja Matti Salminen, Olli Mustosen ja Pekka Kuusiston kaltaisia solisteja ja säveltäjiä kuten Einojuhani Rautavaara, Magnus Lindberg ja Kaija Saariaho.
Taidemusiikin juuret Suomessa eivät ole niin syvät kuin esimerkiksi Keski-Euroopan maissa ja renessanssin ja barokin ajalta ei tunneta suomalaisia säveltäjiä. Musiikkielämä alkoi syntyä vasta wieniläisklassismin lopulla: muun muassa Turun Soitannollinen Seura seura perustettiin vuonna 1790. Tämän aikakauden merkittävin säveltäjä oli Bernhard Henrik Crusell. Varhaisromantiikan ajan keskeinen vaikuttaja oli nykyisin "Suomen musiikin isäksi" nimitetty saksalaissyntyinen Fredrik Pacius, joka toimi Helsingin yliopistossa musiikinopettajana. 1800-luvun puolestavälistä aina toiseen maailmansotaan asti keskeinen Suomen taidemusiikin tyylisuunta oli myöhäisromantiikka ja etenkin kansallisromantiikka, jonka keulahahmo oli Jean Sibelius. Kansainvälisestikin laajalti tunnetun Sibeliuksen vaikutus Suomen musiikkielämään oli mittava. Ensimmäiset suomalaiset modernistit, muun muassa impressionismista ja ekspressionismista vaikutteita saaneet Väinö Raitio (1891-1945) ja Aarre Merikanto ilmaantuivat musiikkielämään jo 1920-luvulla, mutta heidän modernisminsa ei kuitenkaan horjuttanut romantiikan valta-asemaa.
1950-luvulla modernismi rantautui Suomeen toden teolla niin sanotun modernismin toisen aallon myötä, jossa siirryttiin jo 12-säveljärjestelmään ja muihin uusiin sävellystekniikoihin. Ensimmäisiä suomalaisia kaksitoistasäveljärjestelmää käyttäneitä säveltäjiä oli Erik Bergman. 1950-luvulla käytettiin myös sarjallisuutta ja sointi- ja kenttätekniikoita. 1970-luvulla alkoi suomalaisen oopperan renessanssi Aulis Sallisen ja Joonas Kokkosen sointimaailmaltaan perinteisten, niin sanottujen karvalakkioopperoiden myötä, mutta toisaalta nuoret säveltäjät ja muusikot toivat eurooppalaista radikaalia modernismia Suomeen muun muassa Korvat auki -yhdistyksen piirissä. Monet näistä 1970-luvun nuorista radikaaleista, kuten Kaija Saariaho, Magnus Lindberg ja Esa-Pekka Salonen ovat nousseet kansainväliseen kuuluisuuteen 1980- ja 1990-lukujen aikana.
Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Suomalaiset rock-yhtyeet ovat tavoitelleet ulkomaisen yleisön suosiota 1970-luvulta lähtien, mutta esimerkiksi Wigwamin saamat myönteiset arvostelut eivät johtaneet läpimurtoon. Ensimmäinen ulkomailla lyhytaikaista menestystä saanut yhtye oli Hanoi Rocks. 1990-luvun lopulla ja sen jälkeen ulkomailla ovat menestyneet konemusiikkiyhtyeet Bomfunk MC's ja Darude, popyhtye The Rasmus sekä raskaan rockin yhtyeet HIM, Nightwish, Children of Bodom ja Stratovarius. Folk/etno-yhtye Värttinä on sekin menestynyt ulkomailla maailmanmusiikkigenressä. Suomen menestys Eurovision laulukilpailuissa on ollut pääosin huonoa, mutta vuonna 2006 Lordi voitti kisat kappaleellaan Hard Rock Hallelujah tehden uuden piste-ennätyksen. Kisoissa Suomi myös vahvensi julkisuuskuvaansa raskaan rockin maana.
Kuuluisia suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa Valtion taidemuseoon kuuluvat Ateneumin taidemuseo, nykytaiteen museo Kiasma ja Sinebrychoffin taidemuseo. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti toimivia ovat esimerkiksi Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.
Ville Ritola and Paavo Nurmi.jpg (johtaa) ja Paavo Nurmi 1928 kesäolympialaisissa]]
Suomalaiset pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Lauri "Tahko" Pihkalan luoma pesäpallo, mutta sen paikan seuratuimpana urheilulajina on sittemmin ottanut jääkiekko.
1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola olivat aikansa parhaimpia juoksijoita. Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita yhdeksällä kultaisella olympiamitalillaan. Yksi kuuluisimmista suomalaisista juoksijoista on Lasse Viren, joka menestyi kolmissa olympialaisissa 5000 ja 10000 metrin matkoilla.
Nykyisin suomalaiset menestyvät yleisurheilun sijaan esimerkiksi mäkihypyssä ja muissa talviurheilulajeissa (jääkiekko, curling) sekä autourheilussa.
Suomen puolustusvoimat jaetaan kolmeen haaraan: maavoimiin, merivoimiin ja ilmavoimiin. Sisäasiainministeriön alainen rajavartiolaitos ei kuulu Puolustusvoimiin, mutta voidaan liittää siihen sodan aikana.
Suomessa on voimassa yleinen asevelvollisuus. Asevelvollisuuden voi täyttää varusmiespalveluksena tai siviilipalveluksena. Varusmiespalvelun suorittavien osuus on Suomessa eräs maailman korkeimmista. Vastuu asepalveluksen järjestämisestä on puolustusvoimilla, jonka reserviin koulutetaan miehiä asevelvollisuuden avulla, joka alkaa sen vuoden alusta, jolloin mies täyttää 18 vuotta, ja päättyy sen vuoden lopussa, kun mies täyttää 60 vuotta. Vastuu siviilipalveluksen järjestämisestä on Työministeriöllä. Vuosittain noin 2 500 henkilöä käyttää hyväkseen oikeutta kieltäytyä aseista.
Amnesty International katsoo Suomen siviilipalvelusajan olevan rangaistuksenomainen ja pitää siksi totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina. Suomi ei ole allekirjoittanut maamiinoja kieltävää Ottawan sopimusta, mikä Suomen Rauhanliittoon "murentaa kansainvälistä humanitääristä oikeutta". MIINAKAMPANJA:Henkilömiina on humanitäärinen katastrofi. Suomi suunnittelee sen ratifioimista vuoteen 2012 mennessä.
Finland | فنلندا | Finlandia | Finlandia | Finlandia | Finland | Suomi | Фінляндыя | Finska | Finland | Финландия | Finlàndia | Финлянди | Finsko | Y Ffindir | Finland | Finnland | Soome | Finland | Φινλανδία | Finland | Finlandia | Finnlando | Finlandia | فنلاند | Finnland | Finlande | Finlân | An Fhionlainn | Suòmaidh | Finlandia - Suomi | 𐍆𐌹𐌽𐌽𐌰𐌻𐌰𐌽𐌳 | 핀란드 | Pinilana | फ़िनलैंड | Finska | Finlando | Finlandia | Финлянди | Finnland | Finlandia | פינלנד | ფინეთი | Fińskô | Pow Finn | Fenlann | Fînlanda | Finnia | Somija | Suomija | Finland | Finnország | Финска | Finlaand | Finland | फिनल्याण्ड | フィンランド | Finland | Finland | Fînlande | Finlàndia | فىنلاندىيە | فېنلانډ | Finnland | Finlandia | Finlândia | Finlanda | Finland | Finlandiya | Финляндия | Suopma | Finlanda | Finlandia | Finland | Fínsko | Finska | Финска | Finska | Finland | Finland | பின்லாந்து | Finlândiä | ประเทศฟินแลนด์ | Phần Lan | Finlandiya | Финляндия | Фінляндія | Suomiyän | Soomõ | Finlande | פינלאנד | 芬兰