Suomen suuriruhtinas on nimike jota käytettiin Suomen suuriruhtinaskunnan valtionpäämiehestä 1809-1917. Käytännössä Suomen suuriruhtinas oli aina Venäjän keisari.

Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjän keisarikuntaa, joten Venäjän keisari oli myös Suomen hallitsija. Siksi onkin usein käytetty nimitystä "keisari-suuriruhtinas". Suomen suuriruhtinaskunnan asiat esiteltiinkin suoraan keisari-suuriruhtinaalle, ohi Venäjän hallintokoneiston, aina vuoden 1905 valtiopäiväjärjestysuudistukseen asti. Ennen vuotta 1905 Suomen asioista päätti Venäjän puolelta ainoastaan keisari-suuriruhtinas, ei Venäjän yhteiskunta. Aleksanteri I:n lisäessä titteliinsä "Suomen suuriruhtinas" -arvonimen, ei se sinänsä tarkoittanut vielä Suomen suuriruhtinaskunnan syntyä.

Jokaisen keisari-suuriruhtinaan valtakautta hallitsi omanlaisensa poliittinen suuntaus. Aleksanteri I tunnetaan valloittajana, Nikolai I hallitsi valtakuntaa kansliansa avulla, Aleksanteri II on saanut Suomessa liberaalin maineen (mm. maaorjien vapautus) ja hänen on sanottu tuoneen liberalismi Suomeen. Aleksanteri III:n aikana koko valtakunnan yhtenäistämispolitiikka oli jo käynnissä, ja huippunsa se saavutti Nikolai II:n valtakaudella. Nikolai II oli isäänsä heikompi hallitsija, joka ei kuunnellut ministeriensä neuvoja vaan oli perheensä ja erilaisten pyhien miesten (mm. Rasputin) vaikutuksen alainen.

Suomen suuriruhtinaat 1809-1917

• Aleksanteri I, 1809-1825 (vaikkakin Venäjän keisari jo vuodesta 1801)
• Nikolai I, 1825-1855
• Aleksanteri II, 1855-1881
• Aleksanteri III, 1881-1894
• Nikolai II, 1894-1917

Suomen hallitsijat