article

Suomen sota käytiin 1808-1809 Venäjän ja Ruotsin välillä. Sodan syynä oli Venäjän ja Ranskan 7. heinäkuuta 1807 Tilsitissä solmima rauha. Ranska antoi Venäjälle suostumuksensa Suomen valtaukseen, mikä teki Venäjästä Ranskan liittolaisen. Venäjän tehtävänä oli Suomeen hyökkäämällä pakottaa Ruotsi liittymään mannermaasulkemukseen, kauppasaartoon, jolla Ranska olisi voinut vahvistaa asemaansa merivalta Britanniaa vastaan.

Sodan seurauksena Suomi siirtyi Venäjän valtaan ja hallinto järjestettiin autonomian pohjalle. Venäjän keisarista tuli Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan suuriruhtinas.

Sodan syitä

Voitettuaan Preussin, Saksin ja Venäjän muodostaman neljännen koalition 1807 Napoleon sopi Tilsitin sopimuksessa 7. heinäkuuta 1807 Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa Ruotsin Kustaa IV Aadolfin pakottamisesta Britannian vastaiseen mannermaasulkemukseen.

Ruotsi oli menettänyt Pommerin ja joutunut joukkoineen Rugenin saarelle syyskuussa 1807 ranskalaisten kanssa solmittujen aselepoehtojen mukaisesti. Ruotsi oli pyytänyt Britannialta tukea kahta miljoonaa puntaa, mutta sai 1,2 miljoonaa puntaa sekä lisäksi amiraali Hyde Parkerin komentaman laivasto-osaston Göteborgin edustalle. Sopimus Britannian apumaksuista Ruotsille allekirjoitettiin helmikuussa 1808. Tanska kuului mannermaasulkemukseen liittyneisiin Ranskan liittolaisiin, mutta se ei halunnut kantaa päävastuuta Ruotsin pakottamisesta mannermaasulkemukseen omin sotilaallisin toiminsa, vaan piti parempana, että Venäjä aloittaa talvihyökkäyksellä Ruotsin vastaiset toimet.

Ruotsin kieltäytyminen liittoutumasta Britanniaa vastaan johtui laajasti kuninkaan voimakkaasta vihasta Napoleonia vastaan ja epärealistisesta uskomuksesta Ruotsin kykyyn taistella suurvaltoja vastaan Britannian laivaston tuella.

Lokakuun lopussa 1807 Aleksanteri I ehdotti Ruotsille liittoa, millä Itämeri julistettaisiin (Britannialta) suljetuksi mereksi, mihin Ruotsi vastasi kieltäytymällä. Marraskuun lopussa 1807 julisti Venäjä sodan Britannialle ja uudisti vaatimuksensa Ruotsille yhteistoimiin Itämeren sulkemiseksi briteiltä. Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf ei vastannut heti, koska britit olivat purjehtineet pois Juutinraumalta Själlannin antautumissopimuksen mukaisesti Tanskan laivasto mukanaan. Näin ollen brittilaivasto ei enää ollut läsnä Etelä-Ruotsin suojana niin kuin vielä syksyllä 1807. Harkinta-ajan jälkeen 21. tammikuuta 1808 Ruotsi antoi jälleen Venäjälle kielteisen vastauksen, minkä jälkeen Venäjä ryhtyi laatimaan uhkavaatimusta Ruotsille.

Samaan aikaan, kun Venäjä valmistautui sotaan Ruotsia vastaan, valmistautui ranskalainen marsalkka Jean-Baptiste Bernadotte hyökkäämään Skåneen Tanskan poikki. Mikäli Ruotsi lähettäisi joukkojaan Suomeen torjumaan Venäjän hyökkäyksen Suomeen Suomen puolustussuunnitelmien mukaisesti, ei tanskalais-ranskalaisten joukkojen hyökkäys Etelä-Ruotsiin olisi vaikeaa. Bernadotten liikkeelle lähtö Hampurista sai Venäjän uskomaan, ettei Ruotsilla ole myöhemminkään mahdollisuutta toimittaa vahvistuksia Suomeen Venäjän hyökkäystä vastaan.

Venäjä oli nimittänyt pohjoista rintamaa varten kreivi Friedrich Wilhelm von Buxhoevdenin ylipäälliköksi joulukuussa 1807. Hänelle oli luvattu myös kenraalikuvernöörin paikka Suomen tultua valloitetuksi. Hän sai neuvonantajakseen Göran Magnus Sprengtportenin ja siiviilikanslian päälliköksi Sprengtportenin tapaan Anjalan liittoon osallistuneen ja Venäjän ulkoasiankollegion virkamieheksinimitetyn kapteeni Gustav Wilhelm Ladaun sekä Viipurin kuvernementin kuvernööri Nikolai Jeminin.

Ruotsin armeija oli lähes 20 rauhanvuoden jälkeen ilman merkittävää sotakokemusta, puolustus köyhtyvässä Ruotsissa oli laiminlyöty ja upseerien keskuudessa vallitsi laaja epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua Venäjää vastaan. Puolustusajattelua leimasi Kustaan sodan kokemukset 1788-1790, missä Kustaa III oli yrittänyt Venäjän ja Turkin välistä sotaa hyväksikäyttäen saada takaisin Ruotsille hattujen sodan 1741-1743 ja suuren Pohjan sodan 1700-1721 aikaisia tappioita hyökkäämällä Venäjälle sekä linnoitusajattelu.

Sprengtportenin hyökkäyssuunnitelma

Suomen riittämätön aluepuolustus perustui ajatukseen, että Ruotsista voitaisiin tuoda tarvittaessa riittävästi joukkoja avuksi meritse. Georg Magnus Sprengtportenin laatiman hyökkäyssuunnitelman mukaan Suomeen tulisi hyökätä Kymenlaaksosta kolmena osastona. Eteläinen ja voimakkain osasto hyökkäisi etelästä rannikkoa ja tietä pitkin kohti Helsinkiä ja Suomenlinnaa ottaen tukikohdan haltuunsa ja alkaen edetä kohti Turkua. Keskimmäinen osasto hyökkäisi Kymenlaaksosta Itä-Uudellemaalle ja jatkaisi pitkin Hämettä länteen Hämeenlinnaan ja lopulta Turkuu. Kolmas osasto hyökkäisi Kymenlaaksosta Etelä-Savon kautta Pohjois-Savoon ja Pohjanmaalle katkaisten Etelä- ja Keski-Suomen maayhteydet Ruotsiin Torniosta.

Talvihyökkäys 1808

Ruotsin ja Venäjän välien kiristymisen vuoksi Suomen ylipäällikkö, kenraaliluutnantti Wilhelm Mauritz Klingspor oli käsketty Ruotsiin neuvotteluun salaisen sota-asiain valmistelukunnan puheenjohtajaksi. Valmistelukunnan hyväksymien periaatteiden mukaisesti Suomi ei saisi apua Ruotsista ja Ruotsin armeijan Suomessa oli selvittävä omillaan. Venäläisten menestyessä oli joukkojen ahtauduttava Suomenlinnan (silloin Sveaborg) ja Svartholman linnoituksiin sekä muiden olisi vetäydyttävä Pohjanmaalle odottamaan meren sulamista ja vahvistuksia Ruotsista.

Suomen ylipäällikön sijainen, kenraaliluutnantti Carl Nathanael af Klercker sen sijaan valmistautui puolustukseen jo rajalta ja antoi 1. helmikuuta 1808 liikekannallepanokäskyn. 6. helmikuuta 1808 Suomen ylipäällikkö ja kenraaliluutnantti Wilhelm Mauritz Klingspor lähti paluumatkalle Suomeen Tornion kautta. Hän otti ylipäällikkyytensä takaisin 1. maaliskuuta 1808 ja salaisen sota-asiain valmistelukunnan päätösten mukaisesti ei varsinaiseen vastarintaan ryhdytty, vaan suunnitelman mukainen peräytyminen Pohjanmaalle alkoi.

Venäjä jätti 17. helmikuuta 1808 Ruotsille uhkavaatimuksen, missä todettiin, ettei Ruotsi ollut suostunut liittoon, vaan vaatinut ranskalaisia joukkoja poistettaviksi Itämeren rannikoilta sekä mannermaasulkemukseen liitettyjen Saksan satamien avaamista Britannian kanssa käytävälle kaupalle. Ruotsin Britannian kanssa vaalimien neuvotteluyhteyksien vuoksi Venäjä totesi, ettei se voi katsoa Ruotsia puolueettomaksi valtioksi Britannian kanssa käytävän sodan osalta, vaan Venäjän oli ryhdyttävä keinoihin etunsa turvaamiseksi.

Venäjä hyökkäsi Ruotsiin 21. helmikuuta 1808. Talvi ei ollut otollinen hyökkäysaika huollon vaikeuksien vuoksi, mutta se tarjosi Venäjälle strategisen edun poistaen Ruotsin puolustusajattelun perustan: Ruotsista meritse tuotavien apujoukkojen kuljettamisen mahdollisuuden, koska meri oli jäässä. Liikekannallepanon etenemisen mukaan joukkoja keskitettiin ja viivytettiin eteneviä venäläisiä. Ylipäällikön sijaisen ajatuksena oli ryhtyä taisteluun Hämeenlinnan tasalta, mikä kuitenkin ylipäällikön mielestä olisi voinut osoittautua riskialttiiksi sivustojen saarrostusvaaran vuoksi, minkä vuoksi hän johti armeijansa vetäytymään Pohjois-Pohjanmaalle kohti Oulua. Savossa ollut kolmas prikaati ehti Ouluun jo 29. maaliskuuta Pieksämäen, Kuopion, Iisalmen kautta, mikä puolestaan vaaransi hitammin vetäytyneiden Keski- ja Länsi-Suomessa olleiden prikaatien sivustat pakottaen myös armeijan pääosat nopeuttamaan vetäytymistään Pohjanmaalle.

Venäläisten ryhmitys

Venäläiset joukot olivat jakautuneet kolmeen osastoon. Pohjoista Heinolaan ja sieltä Etelä- ja Pohjois-Savon kautta Pohjanmaalle Suomen manneryhteydet Ruotsiin Torniossa katkaisevaksi tarkoittettua 3. divisioonaa komensi kenraaliluutnantti Nikolai Tutškov.

Keskimmäistä Salpausselkää pitkin Hämeenlinnaan ja lopulta Turkuun hyökkääväksi tarkoitettua 21. divisioonaa komensi Nikolai Aleksejevitš Bagration.

Eteläistä rannikkoa sekä rantatietä pitkin Suomenlinnaan ja Helsinkiin sekä sittemmin Turkuun eteneväksi tarkoitettua 17. divisioonaa Aleksei Ivanovitš Gortšarov.

Ruotsalaisten ryhmitys

Sodan alkutilanteessa Ruotsilla oli Suomessa kolme prikaatia. Eversti A. F. Palmfeltin komentama 1. prikaati, joka oli sijoitettuna Loviisan seudulle ja vahvuudeltaan oli noin 3 000 sotilasta, eversti Carl Johan Adlercreutzin komentama 2. prikaati, joka oli sijoitettuna nykyiselle Lahden seudulle ja oli vahvuudeltaan noin 4000 sotilasta sekä eversti Johan Adam Cronstedtin komentama 3. prikaati, joka oli sijoitettuna Savoon ja vahvuudeltaan 3 800 sotilasta. Venäläisten hyökätessä 21. helmikuuta ainoastaan 3. prikaati Savossa oli täysivahvuisena liikekannallepantuna.

Maalis-huhtikuussa Ruotsin joukkoja järjestettiin uudelleen ja perustettiin uusi 3. prikaati, jonka komentajaksi tuli eversti Hans Henrik Gripenberg. Eversti Johan Adam Cronstedtin komentamasta silloisesta 3. prikaatista tuli 4. prikaati. Perustettiin myös 5. prikaati, jonka komentajaksi tuli eversti Johan August Sandels.

Ruotsin joukot Suomessa

Sodan syttyessä Suomen ruotujakoarmeijassa oli jalkaväkeä 12 999 miestä josta täydennysväkeä (reserviä) 4050 miestä. Näiden lisäksi oli ruotuväkijärestelmän ulkopuolisia, värvättyjä joukkoja yhteensä 6400 miestä. Täydennykseksi sodan aikana muodostettiin muutama pienempi joukko-osasto vapaaehtoisista ja lisäväenotosta, joukossa Sveaborgissa antautuneita ja kotiin päästettyjä sotilaita. Ruotsi pelkäsi hyökkäystä Tanskan suunnasta ja täten emämaasta saatiin tänne ainoastaan joitakin vähäisiä ruotsalaisia osastoja. Pohjois-Karjala oli miltei kokonaan vain ns. talonpoikaisjoukkojen hoidossa (vrt. ulkomainen "militia"), mutta he suoriutuivat tehtävässään erinomaisesti viivyttäen vihollista useita kuukausia vajavaisella aseistuksellaan.

19. marraskuuta 1808 solmittiin aselepo, jossa ruotsin armeija määrättiin vetäytymään Kaakamojoen taa. Ruotsin armeija poistui koko silloisesta Suomesta, Kemijoen taa vuoden loppuun mennessä. Maaliskuussa venäläiset marssivat jään yli Uumajaan Västerbotteniin.

Suomen sota päättyi 17. syyskuuta 1809 Haminan rauhaan. Ruotsi menetti kaikki itäiset maakuntansa ja Ahvenaanmaan. raja vedettiin Tornionjokeen.

Sodan suomalaiset joukot

Jalkaväki

Ruotujalkaväki
  • 6 rykmenttiä
    • Turun Läänin Rykmentti
    • Porin Rykmentti
    • Hämeen Läänin Rykmentti
    • Uudenmaan Rykmentti
    • Savon Rykmentti
    • Pohjanmaan Rykmentti

  • 3 erillistä pataljoonaa
    • Hämeen Jääkäripataljoona
    • Uudenmaan Jääkäripataljoona
    • Kajaanin Pataljoona

Värvätty jalkaväki
  • 4 rykmenttiä
    • Savon Jääkärirykmentti
    • Adlercreutzin Rykmentti
    • Jägerhornin Rykmentti
    • Leskikuningattaren Henkirykmentti

  • 1 pataljoona
    • Karjalan Jääkärit (Jägerkåren) (Vahvuudeltaan kuin yksi jääkäripataljoona, mutta oli jaettuna kahdeksi pataljoonaosastoksi.)

Vapaaehtoiset armeijaosastot
  • 2 pataljoonaa
    • Gyllenbögellin Vapaapataljoona
    • Gyllenbögellin Tarkkampujapataljoona (Vastaa jääkäripataljoonaa)

  • 2 komppaniaa
    • Heinziuksen Vapaakomppania
    • Sahlsteinin Vapaakomppania

Talonpoikaisjoukot (Militia)
  • Pohjoiskarjalan Talonpoikaisosastot
  • Pohjanmaan Talonpoikaisosastot
  • Turun alueen Talonpoikaisosastot
  • Savon Talonpoikaisosastot
  • Ahvenanmaan Talonpoikaisosastot
  • Hämeen Talonpoikaisosastot

Ratsuväki

  • 1 rakuunarykmentti (Nylands Dragonregemente)
  • 1 pienempi erillinen rakuunaosasto (Karelska Dragoncorpsen)

Kenttätykistö

  • Suomen Tykistörykmentti
    • 10 patteria (tykkikomppaniaa)
    • 2 varikkoa (Hämeenlinna, Helsinki)
  • Savon Tykistökomppania
    • 10 tykkiä

Meriväki

Armeijan Laivasto Suomen merialueella
  • Sveaborgin Eskaaderi
  • Turun Eskaaderi
Armeijan Laivasto Suomen järvialueella
= Saimaan Laivasto
=
  • Varkauden Laivastoasema "Laivanlinna"
  • Ristiinan (Christina) Laivastoasema
= Päijänteen Laivasto
=
  • Joitakin aluksia (mahdollisesti myös muillakin alueen suurista järvistä)
Laivanrakentajakomppaniat
  • Pedersöre
  • Kruunupyy

Sanitäärihuolto

  • Kiinteä Kenttäsairaala Helsingissä
  • Prikaatien liikkuvat "kenttäsairaalat" (heikosti varusteltuja)

Sodan venäläiset hyökkäysjoukot

Jalkaväki

  • 11 rykmenttiä tavallista jalkaväkeä
  • 7 rykmenttiä jääkäreitä

Ratsuväki

  • 4 eskadroonaa rakuunoita
  • 7 eskadroonaa husaareita
  • 8 sotniaa kasakoita

Kenttätykistö

  • 6 kevyttä patteria
  • 3 raskasta patteria
  • 1 jaos ratsastavasta patterista

Muut joukot

  • 1 pioneerikomppania
  • Huoltokuormastoja
  • Sanitäärijoukkoja

Lähde: http://www.elisanet.fi/apila/SP/ (Sivuston tekijän luvalla)

Suomen sodan vaiheita

Komentajia

Katso myös

Suomen sota | Ruotsin historia | Venäjän historia

Russisch-Schwedischer Krieg 1808-1809 | Finnish War | Guerra Finlandesa | Русско-шведская война 1808—1809 | Finska vojna | Finska kriget

 

This article is licensed under the GNU Free Documentation License. It uses material from the "Suomen sota".

Home Page • arts • business • computers • games • health • hospitals • home • kids & teens • news • physicians • recreation• reference • regional • science • shopping • society • sports • world