Suomen nykyinen perustuslaki (säädös 11.6.1999/731) on yhtenäinen, 1. maaliskuuta 2000 lähtien Suomessa voimassa ollut perustuslaki, joka korvasi aikaisemmin neljä erillistä perustuslakia. Uuteen perustuslakiin on koottu aikaisempien perustuslakien, vuoden 1919 hallitusmuodon, vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen sekä vuoden 1922 ns. ministerivastuulain ja valtakunnanoikeudesta annetun lain, samoin kuin niihin myöhemmin tehtyjen muutosten pohjalta kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä keskeisiä valtioelimiä ja niiden keskinäisiä suhteita – Suomen kansanvallan perusteita – koskevat säännökset keskistetyssä ja nykyaikaisessa muodossa.

Perustuslaissa on 131 pykälää, jotka jakautuvat 13 lukuun seuraavasti:

1. Valtiojärjestyksen perusteet
2. Perusoikeudet
3. Eduskunta ja kansanedustajat
4. Eduskunnan toiminta
5. Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto
6. Lainsäädäntö
7. Valtiontalous
8. Kansainväliset suhteet
9. Lainkäyttö
10. Laillisuusvalvonta
11. Hallinnon järjestäminen ja itsehallinto
12. Maanpuolustus
13. Loppusäännökset

Useimmat säännökset vastaavat vähäisin tarkistuksin entisiä, ja 1995 uudistetut perusoikeussäännökset on otettu uuteen perustuslakiin lähes sellaisenaan.

Uutta perustuslakia säädettäessä on pidetty tavoitteena, että lait pyritään mukauttamaan perustuslakeihin poikkeuksia tekemättä, ja perustuslain sanamuodonkin mukaan vain "rajatut poikkeukset" perustuslaista ovat mahdollisia. Tuomioistuimet, jotka eivät aikaisempien säännösten mukaan ole voineet tutkia lakien perustuslainmukaisuutta, ovat uuden perustuslain mukaan velvolliset ilmeisessä ristiriitatilanteessa antamaan etusijan perustuslain säännöksille.

Aiheesta muualla

---

• Suomen perustuslaki (11.06.1999/731)

Perustuslait | Suomen laki

Constitution of Finland | Finse Grondwet