Suomen kommunistinen puolue (1997)

Suomen kommunistinen puolue (SKP) on Yrjö Hakasen johtama marxilainen puolue, joka merkittiin puoluerekisteriin ensi kerran vuonna 1997. SKP:n perustivat "uudelleen" 1980-luvun puolivälissä muodostetun Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) kannattajat, jotka 1994 jättivät pois jälkiliitteen puolueensa nimestä. Vanha SKP oli lakkautettu konkurssin jälkeen 1990 ja "uusi" SKP kokee olevansa sen perillinen.

Historia

Suomen kommunistinen puolue (yhtenäisyys) ^*

SKPy:n synty

Suomen kommunistisen puolueen 1960-luvulla kärjistyneet sisäiset kiistat olivat repineet puoluetta, mutta varsinainen hajoaminen tapahtui vasta 1980-luvun puolivälissä. 20. edustajakokouksen (1984) jälkeen oppositio jäi/jätettiin ulos puoluejohdosta, mitä perusteltiin sääntörikkomuksilla. SKP:n keskuskomitea erotti kahdeksan opposition hallussa ollutta piirijärjestöä puolueesta 13.10.1985. Lisäksi erotettiin 494 osastoa ja 17 kaupunki- tai aluejärjestöä 13.6.1986 (ns. musta perjantai). Opposition vietyä asian oikeuteen kumosi Helsingin Hovioikeus erottamispäätöksen 11.6.1987 vedoten sääntömuutoksen käsittelyssä tapahtuneeseen muotovirheeseen. Tämä kuitenkin johti vain samaisten järjestöjen uudelleenerottamiseen SKP:n 21. edustajakokouksessa (12.-14.6.1987).

Erotettu oppositio toimi aluksi nimellä SKP:n järjestöjen toimikunta, kunnes 26.4.1986 kokoontui Tampereella itselleen johdon valinnut SKP:n järjestöjen edustajien kokous. SKP:n järjestöjen keskuskomitean puheenjohtajaksi valittiin SKP:n entinen varapuheenjohtaja Taisto Sinisalo. Myös Tiedonantaja- tai yhtenäisyysryhmänä julkisuudessa tunnettu järjestö otti lopulta nimen Suomen kommunistinen puolue (yhtenäisyys) (SKPy). Puheenjohtaja Sinisalon mukaan sana yhtenäisyys puolueen nimessä ilmensi “lujaa pyrkimystä koota kaikki SKP:n voimat". SKPy piti oman “21.” edustajakokouksensa Espoossa viikkoa ennen SKP:n vastaavaa (5.-7.6.1987). Puolueeseen tuli mukaan myös joitakin aiemmin oppositioon kuulumattomia, kuten Jouko Kajanoja (SKP:n pj. 1982-1984), josta tehtiin pääsihteeri. Varapuheenjohtajiksi 1987 valittiin Yrjö Hakanen ja Marja-Liisa Löyttyjärvi.

Epäselvyydet erottamisprosessissa ja opposition luja usko omaan asiaansa antoivat sille sen kaipaaman oikeutuksen ja uusi puolue haluttiin nähdä ainoana todellisena ja oikeaoppisena kommunistisena puolueena Suomessa. SKP:n puheenjohtaja Arvo Aalto oli SKPy:n mukaan kaapannut puolueen ja laittomasti “paperijäsenten” avulla erottanut suuren osan puolueesta, joka nyt toimi SKPy:ssa. SKPy:tta ei tämän takia koskaan rekisteröity puoluerekisteriin, koska se olisi merkinnyt puolueen kannattajien mukaan SKP:n vapaaehtoista luovuttamista revisionistien käsiin. Toisaalta SKPy suuntautui jo 1987 edustajakokouksestaan myös tulevaisuuteen ja uuden puolueen rakentamiseen (puolueen uudelleenrakentamiseen).

KTP irtautuu SKPy:sta

SKP:n oppositio alkoi jakautua 1970-luvun loppupuolella ja osa marxismi-leninismin nimeen vannoneista alkoi kritisoida myös opposition johtoa. Tätä linjaa kannatti etenkin Markus Kainulainen ja hänen johtamansa SKP:n Uudenmaan piiri. Kun SKPy päätettiin olla laittamatta puoluerekisteriin, ryhmä vastusti tätä ja vaati uuden virallisen puolueen perustamista. SKPy:n nähtiin takertuneen yhtenäisyys-tunnukseen tilanteessa, jossa se ei enää vaikuttanut realistiselta. Edustajakokouksessa 1987 SKPy:n johto varoitti tämän linjan kannattajia, mutta nämä eivät noudattaneet varoituksia, vaan suuntautuivat uuden puolueen perustamiseen. Rauhan ja sosialismin puolesta – Kommunistinen työväenpuolue (KTP) rekisteröitiin alkuvuodesta 1988. KTP:n perustajat kokivat toiminnallaan turvaavansa itsenäisen marxilais-leniniläisen puolueen olemassaolon Suomessa ja kritisoivat SKPy:tta lähtemisestä revisionistisille Gorbatšovilaisille linjoille.

Suhde Neuvostoliittoon

SKPy oli varsin sitoutunut Neuvostoliittoon, sen kommunistiseen puolueeseen (NKP) ja näissä 1980-luvulla tapahtuneisiin muutoksiin. Puolue oli Gorbatšovin perestroikan puolella, mutta kritisoi niitä, jotka väittivät olleensa gorbatšovilaisia jo ennen tämän 1985 alkanutta hallintokautta. NKP:n uusista tuulista huolimatta SKPy kritisoi SKP:tta neuvostovastaisuudesta ja toimi myönteisen NKP-kuvan asianajajana Suomessa. Opposition erottamisten yhteydessä katkaistiin myös osa NKP:n tuesta SKP:lle ja esimerkiksi kansainvälisen Sputnik-lehden painaminen siirtyi SKPy:lle, jonka kirjapaino ei tosin ollut tarkoitukseen soveltuva. Neuvostoliiton kadottua kartalta SKPy:n suhtautuminen ns. reaalisosialismiin muuttui kriittisemmäksi.

DeVa – SKPy:n vaalipuolue

Rekisteröimättömänä puolueena SKPy ei koskaan osallistunut vaaleihin itsenäisesti. 1986 perustettiin vaalipuolueeksi Demokraattinen vaihtoehto (DeVa), johon siirtyivät myös Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) eduskuntaryhmästä erottamisten vastustamisen takia erotetut kansanedustajat. DeVa:sta tuli SKPy:n vastine SKDL:lle ja sen oli tarkoitus kerätä yhteen SKPy:n liittolaisia. Puolueeseen liittyikin pieni Sosialistinen työväenpuolue, joka kuitenkin lakkautettiin pian DeVa:n perustamisen jälkeen. Nuoret SKPy:n kannattajat toimivat Vallankumouksellisessa nuorisoliitossa (VKN), joka oli DeVa:n nuorisojärjestö. Sosialistinen opiskelijaliitto (SOL) oli yksi DeVa:n perustajajäsenistä.

DeVa sai 1987 eduskuntavaaleissa neljä kansanedustajaa. 1988 presidentinvaaleissa DeVa:n ehdokas Jouko Kajanoja sai 1,6% äänistä. Saman vuoden kunnallisvaaleissa Deva sai 127 valtuutettua . DeVa lakkautettiin Vasemmistoliiton perustamisen yhteydessä 1990.

Vaikea yhteiselo Vasemmistoliiton kanssa

Esko-Juhani Tennilä valittiin SKPy:n puheenjohtajaksi 1989 Kajanojan erottua myrskyisästi. Tennilä oli jo tässä vaiheessa vahvasti sitoutunut uuden yhteisen vasemmistopuolueen perustamiseen ja hän onkin kirjoittanut ottaneensa tehtävän vastaan se mielessä, etteivät ainakaan omat estäisi DeVa/SKPy:n menoa uuteen puolueeseen. Vasemmistoliitto perustettiin 1990 ja puolueeseen päästettiin myös DeVa/SKPy. Tämä ei kuitenkaan sujunut kivuttomasti, sillä molemminpuoliset ennakkoluulot olivat syviä. Esimerkiksi SKDL:n pitkäaikainen puheenjohtaja Ele Alenius piti entisen opposition mukaan ottamista suurena virheenä eikä liittynyt puolueeseen.

SKPy:n kannattajien mukanaolo Vasemmistoliitossa ei ollut monien mieleen ja puolue päättikin, että SKPy:n jäsenet eivät saa osallistua Vasemmistoliiton listoilla vaaleihin, vaikka voivatkin olla sen jäseniä. Tennilä jätti samasta syystä SKPy:n puheenjohtajuuden 1990 siirryttyään Vasemmistoliiton eduskuntaryhmään. Hänen tilalleen valittiin Yrjö Hakanen. Kiista kaksoisjäsenyydestä johti monen SKPy:n kannattajan poistumiseen Vasemmistoliiton toiminnasta ja puolueiden välien viilenemiseen. Toisaalta monet SKPy/DeVa:n toiminnassa olleet menivät aktiivisesti mukaan Vasemmistoliiton toimintaan.

"Uusi" SKP ^*

Skplogo2.gif

SKPy:sta SKP:ksi

28.-29.8.1993 pitämässään edustajakokouksessa SKPy suuntautui selvästi uuden virallisesti rekisteröitävän puolueen perustamiseen ja uuden puolueohjelman valmistelemiseen. Puolueen uudistumista haluttiin korostaa myös uudella puoluelogolla. Ehdotettiin pidettäväksi SKP:n toimintaa jatkava edustajakokous ja näin tapahtui seuraavana vuonna (26.-27.11.1994). Tästä kokouksesta lähtien lisäystä (yhtenäisyys) ei enää käytetty. Päätös jakoi SKPy:tta, sillä osa puolueen kannattajista olisi halunnut SKP:lle vähäisempää roolia “marxilaisena foorumina”. Vasemmistoliiton johdossakaan ei katsottu hyvällä uuden puolueen perustamissuunnitelmia, vaikka uusi SKP olisikin halunnut toimia sen sisällä. Keväällä 1994 puolueiden tiet erkanivat ja SKP ajettiin ulos Vasemmistoliitosta. Monet SKPy:n 1980-luvun johtavat henkilöt kuitenkin jäivät Vasemmistoliittoon elleivät jo aiemmin olleet jättäytyneet pois puolueen toiminnasta.

Puoluerekisteriin

SKP rekisteröitiin 1997. Kesti muutaman vuoden ennen kuin puolue saatiin puoluerekisteriin, sillä uusi SKP ei halunnut ottaa vastuulleen vanhan SKP:n 1980-luvun pörssikeinottelusta peräisin olleita suuria velkoja. Uusi järjestörakenne luotiin lakiteknisistä syistä Pakinkylän Veljet -urheiluseuran pohjalle. SKP koki/kokee silti olevansa vanhan SKP:n toiminnan jatkaja ja käyttää esimerkiksi puolueen perinteistä tunnusta, josta se jo hetkeksi 1990-luvun lopussa luopui.

Uudella vuosituhannella

Uusi SKP ei ole onnistunut kasvamaan perustajiensa toivomalla tavalla ja 2003 puolue joutui keräämään uudet 5 000 kannattajakorttia jäätyään ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa. Kesällä 2005 SKP muutti uusiin toimitiloihin Helsingin Hakaniemeen. Syyskuussa SKP katsoi tulleensa yhden vaiheensa päätökseen, kun "kommunistisen puolueen olemassaolon turvaaminen" nähtiin toteutetuksi.

Organisaatio

SKP:n korkein päättävä elin on joka kolmas vuosi koolle kutsuttava edustajakokous, joka valitsee puoluejohdon ja päätöksentekoelimet kuten keskuskomitean, joka puolestaan valitsee poliittisen toimikunnan. SKPy:n tuntiessa aikanaan olevansa todellinen SKP peri se myös vanhan SKP:n leniniläisen järjestörakenteen. 1990-luvun alussa SKP kuitenkin luopui marxismi-leninismistä ja samalla demokraattiseen sentralismiin alettiin suhtautua vähemmän tiukkapipoisesti. SKP:n toiminta jakautuu aluetasolla 14 piirijärjestöön ja paikallistasolla hieman alle 200 perusosastoon.

SKP:n puheenjohtaja on Yrjö Hakanen, joka jo 1990 valittiin SKPy:n puheenjohtajaksi. Puolueen varapuheenjohtaja on turkulainen Kaija Kiessling ja pääsihteeri järvenpääläinen Arto Viitaniemi.

SKP:n itsensä mukaan sillä on nykyään hieman alle 4 000 jäsentä, missä lienee hieman yliarviontia. 1997 Hakanen puhui 6 000 ja 1999 SKP:n verkkosivut 5 000 jäsenestä. Kunnallisvaaleissa SKP:lla on ollut ehdokkaita omalla listalla noin 50 kunnassa.

Puheenjohtajat

Taisto Sinisalo (1986-1988)
Jouko Kajanoja (1988-1989)
Esko-Juhani Tennilä (1989-1990)
Yrjö Hakanen (1990-)

Kansainväliset kontaktit

SKP:lla on hyvät suhteet moniin kommunistisiin ja vasemmistopuolueisiin ympäri maailmaa. 2005 SKP hyväksyttiin tarkkailijajäseneksi Euroopan vasemmistopuolueeseen. SKP:n edustajakokouksiin lähettävät vierailijoita tai tervehdyksiä lukuisat puolueet. Hallitsevista puolueista SKP:lla on läheiset ja ystävällismieliset suhteet Kiinan (KKP), Vietnamin (VKP) ja Kuuban (KKP) kommunistisiin puolueisiin. Venäjän federaation kommunistisen puolueen (VFKP) kanssa ollaan yhteistyössä.

Nuorisotoiminta

SKP:n nuorisojärjestö on virallisesti "puolueisiin sitoutumaton" Kommunistinen nuorisoliitto (KomNL). Viime kunnallisvaaleissa 2004 KomNL asetti ehdokkaita pääasiassa SKP:n listoille. KomNL on Demokraattisen nuorison maailmanliiton (DNML) jäsen. Ennen KomNL:oa oli SKP:n epävirallinen nuorisojärjestö 1994 perustettu Kommunistinuoret, joka 1998 vaihtoi nimensä Sosialistiliitoksi (SL) samalla pesäeroa puolueeseen tehden.

SKP:n varhaisnuorisotoiminta on organisoitu Suomen demokratian pioneerien liiton (SDPL) sisällä.

Tiedonvälitys

SKP:n äänenkannattaja on perjantaisin ilmestyvä Tiedonantaja, jota luotsaa jo ennen SKPy:tta päätoimittajan tehtävän vastaanottanut (poliittisen toimikunnan jäsen) Erkki Susi. Tampereen piiri julkaisee Näköala-lehteä. 1980-luvulla SKPy:lla oli useampiakin paikallisia lehtiä.

Vaalit

SKP osallistui ensimmäisen kerran eduskuntavaaleihin 1999. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta kun äänestäjillä oli mahdollisuus äänestää suoraan SKP:tä. Aikaisemmin kommunistit olivat osallistuneet vaaleihin erilaisten vaalipuolueiden (SSTP,SKDL,DeVa) avulla. Kannatus sekä vuoden 1999 että 2003 eduskuntavaaleissa oli 0,75%, mikä ei riittänyt kansanedustajapaikkoihin. Lähimmäksi SKP pääsi Pirkanmaalla 2003, jossa eniten ääniä (1803) keräsi tamperelainen muusikko Kari Peitsamo. SKP:n vahvin kannatus paikallisesti on ollut Nokialla, jossa sillä on 3 kaupunginvaltuutettua. Myös Jyväskylässä SKP:lla on 3 valtuutettua Vasemmistoliiton Jaana Haapasalon loikattua kommunistien riveihin. SKP:lla on nyt yhteensä 17 valtuutettua.

Vaaliliitot

SKP on pyrkinyt hyödyntämään vaaliliittoja mahdollisuuksien mukaan. Vasemmistoliitto ei ole suhtautunut tällaisiin ehdotuksiin innostuneesti ja esimerkiksi eduskuntavaaleissa 2007 on puolue kieltänyt järjestöiltään vaaliliitot SKP:n kanssa. KTP:nkaan kanssa yhteistyö ei ole sujunut kovin luontevasti, vaikka paikallista yhteistyötä tehdäänkin. Viime vuosina SKP:n listoilla ovat esiintyneet KTP:sta 2002 erotetut Kommunistien liiton jäsenet.

Vaalistatistiikka

Eduskuntavaalit

Vuosi	Edustajia	Äänet	Osuus
1999		20 442	0,75%
2003		21 079	0,75%

Kunnallisvaalit

Vuosi	Valtuu- tettuja	Äänet	Osuus
2000	14	10 460	0,47%
2004	16	12 844	0,53%

Europarlamenttivaalit

Vuosi	MEPpejä	Äänet	Osuus
1999		7 556	0,61%
2004		10 134	0,61%

Linkit

suomalaiset puolueet | Kommunismi

Communist Party of Finland (Unity) | Finlands kommunistiska parti (1997)

Gourt Home::Gourt :: Suomen kommunistinen puolue (1997)