Suomen Keskusta

Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.) on yksi Suomen kolmesta suuresta puolueesta. Se perustettiin 1906 nimellä Maalaisliitto pyrkimyksenä maaseudun epäkohtien poistaminen ja itsenäisen talonpoikaisväestön aseman turvaaminen. Keskustan kannatus on edelleen laajaa maaseudulla, mutta se on pyrkinyt kehittymään 1950-luvulta lähtien valtakunnalliseksi keskustalaiseksi puolueeksi ja esittänyt ajoittain hyvinkin liberaaleja linjauksia. Toisaalta puolue erityisesti puolueen veteraanikannattajia koskettavissa ja maatalouteen liittyvissä kysymyksissä monissa asioissa puoluekartan konservatiivisimpia.

Puolue on toisen maailmansodan jälkeen kamppaillut SDP:n, SKDL:n ja Kansallisen Kokoomuksen kanssa suurimman puolueen asemasta Suomessa. Keskusta on vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen Suomen suurin eduskuntapuolue 55 kansanedustajapaikalla eduskunnan kaikkiaan 200 paikasta. Puolue on vaihtanut nimeään kahdesti: Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi 1965 ja Suomen Keskustaksi 1988. Puheenjohtaja Paavo Väyrynen esitti puoluekokoukselle, että Keskustapuolueen nimi muutetaan "Keskusta-Centern":ksi, mutta puoluekokous päätti nimeksi "Suomen Keskusta" (Centern i Finland). Toimittajat kuitenkin käyttävät edelleen kirjallisessakin muodossa Suomen Keskustasta nimeä Keskustapuolue ja puhekielessä keskustaan viitataan edelleen usein Kepu:na.

Liberaalinen Kansanpuolue liittyi 1982 Keskustapuolueen jäsenjärjestöksi, josta keskusta peri Liberal Internationalin jäsenyyden ja taloudelliset vastuut. Suomen Keskusta on myös European Liberal Democrat and Reform Partyn jäsen ja liittynyt näiden liberaalisiin manifesteihin. Keskustan jäsenet Euroopan Parlamentissa ovat Euroopan liberaalien ja demokraattien allianssin jäseniä.

Eurooppalaisittain Suomen Keskustan kaltaisen pohjimmiltaan agraarin keskustalaisen puolueen kannatuksen laajuus on kuitenkin ainutlaatuinen ilmiö.

Politiikka

Maalaisliitto oli perustamassa ja sen merkittävimpia johtajia oli alkuvuosikymmeninä Santeri Alkio, jonka aateperintöön, alkiolaisuuteen viitataan vielä vuoden 2006 periaateohjelmassakin. Alkiolaisuus syntyi sosialismin ja kapitalismin vaihtoehdoksi korostamaan ihmisyyttä, kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä ja tasa-arvoa. Keskusta korostaa toisaalta vastuullista vapautta, toisaalta heikommista huolehtimista, talonpoikaisjuuria, kristillisia arvoja ja sivistysaatetta. Kriittisesti se suhtautuu materialistiseen elämänmenoon, kiihtyvään kulutukseen ja ympäristön tuhoamiseen.

Moneen länsieurooppalaiseen ja lähinnä kaupunkiliberaaliin puolueeseen verrattuna Keskustan liberaalisuus on maakuntalähtöistä, mikä korostaa yleisen liberalismin ja varsinkin talousliberalismin rinnalla kansallista eheyttä ja omavaraisuutta. Keskustan kaltaisia voimakkaita talonpoikaispuolueita ennen toisen maailmansodan jälkeistä keskushallintoja korostavaa sosiaalidemokratisoitumista on ollut Bulgariassa maailmansotien välillä.

Liberaalia ja kaupunkilaista ulottuvuutta Keskusta on pyrkinyt kehittämään liittoutumalla Liberaalisen kansanpuolueen kanssa yhdeksi puolueeksi, perustamalla kaupunkityötä pohtivia työryhmiä ja lopulta 2003 nimityttämällä kolme ministeriä Uudeltamaalta valtioneuvostoon, mikä on taannut aikaista suuremman mediahuomion. Toisaalta tämä nimitys jätti Keskustan vahvimman tukialueen Pohjanmaan ministereittä.

Taloudellisesti voimakkain liberaalihanke, mitä Keskusta on koskaan esittänyt, oli 1995 eduskuntavaaleissa esitetty työreformi, minkä toinen versio koettiin ay-liikkeessä suorastaan työehtosopimusjärjestelmän tuhoavana aloitteena.

Eräät puolueen veteraanivaikuttajat, eturivissä Paavo Väyrynen, pitkäaikainen ulkoasiainministeri ja europarlamentikko, ovat suhtautuneet kriittisesti kansainväliseen liberalismiin ja puolueen "helsinkiläiseen liberaaliklikkiin." Vuoden 2006 periaateohjelmassaan Keskustan onkin nähty palaavan perinteisempään alkiolaiseen humanismiin.^*

Nykyään maanviljelijöiden osuus Keskustan kannattajista on pudonnut huomattavasti ja Keskustan äänestäjät jakautuvat eri puolueista laajimmin eri ammattiryhmiin. Maaseutu-Suomi ja pienet kaupungit ovat silti nykyäänkin vahvinta keskustalaisten kannatusaluetta, vaikkakin puolue on tehnyt tuloaan suuriin etelän kaupunkeihin vaihtelevalla menestyksellä. Suomen keskusta esiintyy Suomen suurimpana kuntapuolueena, koska sillä on eniten kunnanvaltuutettuja kaikkiin muihin puolueisiin verrattuna. Tämä tekee sen varovaiseksi esimerkiksi kuntauudistusta koskevissa kysymyksissä.

Historia

Suomen Keskustan syntymävuotena voidaan pitää vuotta 1906, jolloin perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto ja Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto, jotka yhdistyivät Maalaisliitoksi vuonna 1908. Maalaisliiton ideologisena isänä pidetään nuorsuomalaisista siirtynyttä Santeri Alkiota, ja alkuaikoina puolue toimi perustuslaillisessa rintamassa nuorsuomalaisten kanssa.

Puolueen kannatus perustui laajaan maatalous- ja maaseutuväestöön. Lauri Kristian Relander oli puolueen ensimmäinen tasavallan presidentti. Kyösti Kallio oli puolueen edustaja tasavallan presidenttinä talvisodan syttyessä. Sodan jälkeen alkoi uuden ulkopoliittisen suuntautumisen vaihe, ja Urho Kekkonen kohosi neuvostoystävyyttä korostavan linjan johtohahmoksi. Maalaisliitto oli vielä 1940-luvulla varsin arvokonservatiivinenja kansallismielinen, ja sen sisälle muodostui miltei puolueoppositioksi niin sanottu K-linja. Omaa puoluettaankin jakanut Kekkonen valittiin 1956 presidentiksi.

Veret seisauttava vaalivoitto oli osa Paavo Väyrysen Keskustan puheenjohtajana ja Seppo Kääriäisen puoluesihteerinä käymää tahtopolitiikaksikin kutsuttua kampanjaa, millä avoimesti haastettiin sosialidemokraatit aatteelliseen kilpailuun, mikä syntyi reaktiona sosialidemokraattien 1980-luvulla vahvistuneeseen asemaan Kekkosen jäätyä pois presidentin tehtävistä ja Sorsan IV hallituksen aikana.

Keskustapuolue, Kansallinen kokoomus ja Ruotsalainen kansanpuolue solmivat porvarisopimuksen, jonka mukaan vuoden 1987 vaalien jälkeen mikään osallisista puolueista ei neuvottele hallituksen muodostamisesta ilman muita puolueita. Sopimuksen tarkoituksena varmista elinkeinoelämän vaalirahoitus porvaripuolueille sekä porvarillisen enemmistön mukainen porvarihallitus.

Parlamentarismia korostanut tasavallan presidentti Mauno Koivisto oli kuitenkin saanut asiasta tiedon ja presidentille kuuluvaa hallituksenmuodostajan nimitysoikeutta käyttämälllä mursi "porvarikartellin" nimittämällä hallitustunnustelijaksi kokoomuksen entisen puheenjohtajan, Harri Holkerin, jolloin Kokoomuksen puheenjohtajan, Ilkka Suomisen porvarisopimukseen liittyvä vakuutus ei pätenyt. Harri Holkeri sopi, että kokoomus tulee SDP:n kanssa sinipunahallitukseen.

Näin keskusta joutui oppositioasemaan, mistä ainoana ulospääsynä näytti olevan erittäin raju sosialidemokraattien vastainen vaalikampanja ja suurimman puolueen asema, mikä enemmistöparlamentaristisen käytännön mukaan tarjoaa ensioikeuden hallitustunnustelujen aloittamiseen.

Eduskuntavaalit 1991 ja sen jälkeiset tapahtumat

Veret seisauttava vaalivoitto oli Keskustan aikaisemman puoluesihteerin Seppo Kääriäisen 1990–1991 Keskustan eduskuntavaalikampanjaa varten keksimä nimitys. 1991 eduskuntavaaleissa Keskustasta tuli suurin eduskuntapuolue ja samalla enemmistöparlamentaristisen periaatteen mukaan päähallituspuolue.

Esko Aho alkoi pääministerinä ajaa Suomea EY:n jäseneksi. EY/EU-kysymys halkaisi puolueen melko tarkkaan kahtia. Etenkin perinteinen kannattajakunta maaseudulla vastusti liittymistä avoimesti syksyn 1994 kansanäänestyksessä.

Suomen Keskustan, Kansallisen Kokoomuksen ja Ruotsalaisen Kansanpuolueen tukeman Esko Ahon hallituksen aikana vakauttamiseen tähtäävien leikkausten vuoksi SDP:stä tuli jälleen suurin puolue 1995 vaaleissa, mitkä johtivat laajapohjaisen sinipunahallituksen, Paavo Lipposen I hallituksen, sateenkaarihallituksen muodostamiseen.

Työreformi

Vielä vuoden 1999 eduskuntavaaleihin yritti Keskusta ylläpitää korkeaa profiilia työreformin avulla, mutta lähinnä Eero Heinäluoman johtaman vastatiedotuskampanjan ansiosta SDP voitti vuoden 1999 eduskuntavaalitkin.

Tämän jälkeen Keskustan tahtopolitiikka ei enää suuntautunut asioihin, mitkä kuuluvat työmarkkinajärjestöjen autonomiaan katsotun keskitetyn tulopolitiikan piiriin, vaan Keskusta voitti vuoden 2003 eduskuntavaalit korostamalla ulko- ja puolustuspolitiikkaa sekä Suomen liittoutumattomuutta.

Keskustalainen perhepolitiikka

Vuoden 1999 vaalien jälkeen vuoden 2000 presidentinvaaleissa alettiin vaalikampanjassa käyttää arvopohjaa välineenä. Esko Ahon presidentinvaalikampanjassa korostettiin tavanomaista ydinperhettä ja omakotitalossa asumista turvallisessa ympäristössä turvallisena suomalaisena elämänmuotona vastakohtana kaupungistumiselle. Aho kärsi kuitenkin niukan tappion SDP:n Tarja Haloselle ja alkoi ottaa etäisyyttä puoluepolitiikkaan.

Eduskuntavaaleissa 2003 Anneli Jäätteenmäki johti huolella luodun imagonsa auttamana Suomen Keskustan vaalivoittoon. Ensimmäisen naispääministerin ura jäi kuitenkin lyhyeksi niin sanotun Irakgate-skandaalin vuoksi. Puolustusministerinä toimnut Matti Vanhanen joutui astumaan eronneen Jäätteenmäen tilalle pääministerin virkaan.

Suomen presidentinvaali 2006 merkitsi tappiota puolueelle, kun pääministerin asemakaan ei auttanut Matti Vanhasta porvariehdokkaaksi toiselle presidentinvaalikierrokselle istuvaa presidenttiä Tarja Halosta vastaan. Vanhasen ohi meni kokoomuksen Sauli Niinistö.

Eduskuntapaikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

Maalaisliiton / Keskustapuolueen / Suomen Keskustan saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

1945

1948

1951

1954

1958

1962

1966

1970

1972

1975

1979

1983

1987

1991

1995

1999

2003

Merkittäviä maalaisliittolaisia ja keskustalaisia poliitikkoja

Presidentit

Lauri Relander, toimi Suomen historian nuorimpana tasavallan presidenttinä 1925-1931
Kyösti Kallio, tasavallan presidenttinä 1937-1940
Urho Kaleva Kekkonen, toimi pisimpään tasavallan presidenttinä 1956-1982

Pääministerit

Kyösti Kallio (3)

I (14.11.1922-18.1.1924), II (16.8.1925-12.12.1926), III (16.8.1929-4.7.1930)

Juho Sunila (2)

I (17.12.1927-22.12.1928), II (21.3.1931-14.12.1932)

Urho Kekkonen (5)

I (17.3.1950-17.1.1951), II (17.1.1951-20.9.1951), III (20.9.1951-9.7.1953), IV (9.7.1953-17.11.1953), V (20.10.1954-3.3.1956)

Vieno Johannes Sukselainen (2)

I (27.5.1957-29.11.1957), II (13.1.1959-14.7.1961)

Martti Miettunen (3)

I (14.7.1961-13.4.1962), II (30.11.1975-29.9.1976), III (29.9.1976-15.1977)

Ahti Karjalainen (2)

I (13.4.1962-18.12.1962), II (15.7.1970-29.10.1971)

Johannes Virolainen (1)

I (12.9.1966-27.5.1966)

Esko Aho (1)

I (26.4.1991-13.4.1995)

Anneli Jäätteenmäki (1)

I (17.4.2003-24.6.2003)

Matti Vanhanen (1)

I (24.5.2003-)

Puheenjohtajat

Muita maalaisliittolaisia, keskustapuoluelaisia ja keskustalaisia

Alexander (Santeri) Alkio kirjailija, kustantaja, päätoimittaja, alkiolaisuuden isä
Maria Kaisa Aula entinen kansanedustaja, pääministerin neuvonantaja ja nykyinen lapsiasiavaltuutettu
Kari Hokkanen ideologi, sanomalehti Ilkan päätoimittaja
Kauko Juhantalo entinen ministeri ja nykyinen kansanedustaja
Ahti Karjalainen ministeri ja Suomen pankin pääjohtaja
Tanja Karpela kulttuuriministeri
Mari Kiviniemi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Keijo Korhonen professori, ministeri, alivaltiosihteeri, päätoimittaja
Eeva Kuuskoski-Vikatmaa ministeri
Seppo Kääriäinen puolustusministeri
Timo Laaninen erityisavustaja ja sanomalehtimies
Eero Lankia entinen järjestöpäällikkö ja puoluesihteeri
Paula Lehtomäki varapuheenjohtaja, kansanedustaja
Martti Manninen presidentin entinen neuvonantaja
Jaakko Pajula, Kelan entinen pääjohtaja
Mauri Pekkarinen kauppa- ja teollisuusministeri
Pekka Perttula entinen puoluesihteeri
Hannele Pokka entinen oikeusministeri ja Lapin läänin maaherra
Olli Rehn entinen kansanedustaja ja EU:n komissaari
Alpo Rusi ulkoasiainneuvos, presidentti Ahtisaaren neuvonantaja
Hannu Takkula Euroopan parlamentin jäsen
Kyösti Virrankoski Euroopan parlamentin jäsen

Jarmo Korhonen, nykyinen puoluesihteeri

Keskustalaisia tai keskustahenkisiä laitoksia ja yhteisöjä

Maaseudun sivistysliitto, Keskustaa lähellä oleva kulttuurijärjestö
Ilkka-sanomalehti, seinäjokelainen, Santeri Alkion perustama
Lalli -sanomalehti, porilainen keskustalainen sanomalehti
Maahenki Oy -kustantamo, Maaseudun sivistysliiton kustantamo
Suomenmaa -sanomalehti, Suomen Keskustan pää-äänenkannattaja
Keskisuomalainen -sanomalehti
Keskustan ja maaseudun arkisto ^*
Alkio-opisto, Korpilahdessa sijaitseva puolueopisto ^*

Aiheesta muualla

http://www.keskusta.fi/
- periaateohjelma

Kirjallisuus

Ilkka Hakalehto: Maalaisliitto-keskustapuolueen historia. 1: Maalaisliitto autonomian aikana 1906-1917 (Kirjayhtymä, 1986)
Juhani Mylly: Maalaisliitto-keskustapuolueen historia. 2: Maalaisliitto 1918-1939 (Kirjayhtymä, 1989)
Kari Hokkanen: Maalaisliitto-Keskustan historia. 3: Maalaisliitto sodan ja vaaran vuosina 1939-1950 (Otava, 1996)
Kari Hokkanen: Maalaisliitto-Keskustan historia. 4: Kekkosen Maalaisliitto 1950-1962 (Otava, 2002)

Gourt Home::Gourt :: Suomen Keskusta