Suomalaisen filosofian historia

Suomalaisen filosofian historia esihistoriallisesta ajasta nykyfilosofiaan.

Filosofia on Suomen ja maailman ensimmäinen akateeminen oppiaine. Turun Akatemiaa perustettaessa vuonna 1640 sen opettajakuntaan nimitettiin oikeustieteen, lääketieteen ja kolmen teologian professorin lisäksi kuusi filosofisen tiedekunnan professoria. 2000-luvun filosofialla on Suomessa kaikki tieteen ulkoiset tunnusmerkit: vakiintunut asema akateemisena oppiaineena, omat julkaisusarjat, tieteelliset seurat, kongressit ja kansainvälisen yhteistyön organisaatiot.

Esihistoriallisen ajan ajattelu

Joutsenen kalliokuva.jpg

Esihistoriallisena aikana suomalaista kaikkeutta ja elämää koskevaa ajattelua esitettiin erilaisina taruina ja kansanrunoina. Esihistoriallisen Suomen elämästä ja ajattelusta on säilynyt tietoa ainoastaan joidenkin myöhemmin muistiin kirjoitettujen kansanrunojen kautta. Esimerkiksi Kalevalasta voidaan löytää kuvauksia ajan taruista ja käsityksistä, kuten erilaisia selvityksiä kaikkeuden rakenteesta sekä sen ensimmäisistä tapahtumista. Henkilökuvauksista voidaan puolestaan päätellä ajan moraali- ja yhteiskuntakäsityksiä.

Ruotsin vallan aika

Katolinen keskiaika

Kun katolinen kirkko vakiinnutti itsensä Suomessa 1200-luvulla, se liitti maan samalla keskiajan eurooppalaiseen yhtenäiskulttuuriin, jonka yhteinen katolinen usko ja latinan kieli saivat aikaan. Samalla Suomi liitettiin katolisen kirkon filosofiseen järjestelmään. Sitä hallitsi skolastiikka, joka yhdisteli antiikin filosofiaa kirkon oppeihin. Skolastiikkaa korosti erityisesti logiikkaa. Metafysiikassa opit perustuivat Aristoteleen ja kirkkoisien ajatusten pohjalle.

Keskiajalla sekä kirkollisiin että myös korkeisiin hallinnollisiin virkoihin pyrkivältä vaadittiin jonkinlaisia opintoja myös filosofian alalla. Filosofian opinnot olivat edellytyksenä varsinkin etenemiselle teologian opintoihin. Yhtenäiskulttuuri mahdollisti sen, että suomalaiset saattoivat lähteä opiskelemaan eurooppalaisiin yliopistoihin. Opiskelu oli kuitenkin hyvin kallista, ja niin Suomesta ulkomaille lähteneet opiskelijat kuuluivat ylempiin piireihin. Heistä tuli piispoja ja pappeja Suomen katolisen kirkon palvelukseen. Suosituimpia kohteita olivat Pariisi, Rostock ja Leipzig.

Tiedetään, että keskiajalla ainakin 150 suomalaista suoritti tutkintoja ja luennoi yliopistoissa eri puolilla Eurooppaa. Heiltä ei ole kuitenkaan säilynyt heidän kirjoittamikseen tunnistettuja kirjoituksia. Opiskelijoita on saattanut olla huomattavasti enemmän, sillä yliopistojen kirjoihin on usein kirjattu vain tutkinnon suorittaneet opiskelijat. Johannes Flicke tiedetään ensimmäiseksi teologisen tutkinnon Pariisissa suorittaneeksi suomalaiseksi. Tunnetuin euroopassa opiskelleista on Olavi Maununpoika (-1460).

Keskiajan Suomessa korkeampi koulutus oli puolestaan keskittynyt Turun katedraalikouluun. Siellä harjoitettiin skolastisen filosofian opetusta koko sen toiminnan ajan. Opetukseen kuului muun muassa aristotelisen ja ramistisen logiikan perusteita. Vuonna 1630 katedraalikoulun perintö siirtyi Turun kymnaasille.

Katso myös: keskiajan yliopisto

Uskonpuhdistuksen aika

Mikael Agricola bust.jpg

1600-luku

Turun akatemia perustettiin vuonna 1640. Akatemian filosofisessa tiedekunnassa oli alussa neljä professuuria: 1) etiikka, valtio-oppi ja historia; 2) logiikka ja runous; 3) matematiikka; sekä 4) retoriikka. Kaksi ensin mainittua käsittivät filosofian tutkimuksen ja opetuksen, ja niiden voidaan katsoa vastaavan nykyisiä käytännöllisen ja teoreettisen filosofian aloja.

Johannes Gezelius vanhempi.jpg

1700- ja 1800-luku

Daniel Juslenius.jpg | Henrik Gabriel Porthan.jpg

Turun Akatemia:

Akatemian ulkopuolella:

Venäjän vallan aika

J V Snellman.jpg

Turun palon jälkeen Turun akatemia siirtyi Helsinkiin. 1800-luvun suomalaista filosofiaa hallitsi hegeliläisyys. Hegeliläisiä olivat muun muassa:

Muita suuntauksia edustivat:

Itsenäisyyden aika

1900-luku

1800- ja 1900-lukujen vaihteen ja 1900-luvun alun filosofiassa vaikuttivat erityisesti kolme Westermarckin oppilasta:

Rafael Karsten (1879-1956)
Rolf Lagerborg (1874-1959)
Gunnar Landtman (1878-1940)

Itsenäisyyden ajan ensimmäiset merkittävät ammattifilosofit:

Erik Ahlman (1892-1952)
Eino Kaila (1890-1958)
J. E. Salomaa (1891-1960)

Kailan oppilaita ja vaikutuspiiriä:

Oiva Ketonen (1913-)
Erik Stenius (1911-90)
Georg Henrik von Wright (1913-2003)

Fenomenologeja:

Sven Krohn (1903-)
Yrjö Reenpää (1894-1976)
Martti Siirala (1922-)

Muita:

Urpo Harva (1910-94)
F. J. Kantola
Yrjö Kallinen (1886-1976)
Raili Kauppi (1920-95)
Hannu Taanila (1939-)
Jussi Tenkku (1917-)
Reijo Wilenius (1930)

Suomalainen nykyfilosofia

Filosofian professuurit

Jaakko Hintikalla (1929-) on ollut erittäin keskeinen rooli suomalaiseen nykyfilosofiaan toisaalta oppilaidensa ja toisaalta avaamiensa tutkimusaiheiden kautta. Hintikka aloitti von Wrightin oppilaana, ja vakiinnutti Suomen johtavaksi filosofiseksi suuntaukseksi logiikkaan keskittyneen analyyttisen koulukunnan. Hintikka itse on tutkinut etenkin mahdollisten maailmojen semantiikkaa, kysymisen logiikkaa ja peliteoriaa. Hän toimii nykyään professorina Bostonin yliopistossa.

Yliopistojen filosofian alan professuurit on jaettu nykyään enimmäkseen Hintikan oppilaille. Näitä ovat:

Risto Hilpinen (1943-), filosofian professori, Turun yliopisto
Ilkka Niiniluoto (1946-), filosofian professori, Helsingin yliopisto
Veikko Rantala (1933-), filosofian professori, Tampereen yliopisto
Raimo Tuomela (1940-), filosofian professori, Helsingin yliopisto

Myös seuraavat filosofit ovat käsitelleet enimmäkseen Hintikan analyyttisen koulukunnan ongelmia:

Timo Airaksinen (1947-), käytännöllisen filosofian professori, Helsingin yliopisto
Lars Hertzberg (1943-), filosofian professori, Åbo Akademi
Juhani Pietarinen (1938-), filosofian professori, Turun yliopisto
Ingmar Pörn (1935-), filosofian (ruots.) professori, Helsingin yliopisto
Gabriel Sandu (1954-), teoreettisen filosofian apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
Matti Sintonen (1951-), filosofian apulaisprofessori, Tampereen yliopisto

Muut professuurit:

Eerik Lagerspetz (1956-), filosofian professori, Jyväskylän yliopisto
Seppo Sajama (1952-), filosofian professori, Joensuun yliopisto
Kari E. Turunen, filosofian apulaisprofessori (virkaahoitava), Kuopion yliopisto

Ulkomailla vaikuttavia:

Lilli Alanen (1941-)
Martin Kusch (1959-)

Muut tieteet

Muiden tieteiden filosofisesti suuntautuneita tutkijoita:

Aulis Aarnio (1937-) (oikeustiede, oikeusfilosofia)
Arto Haapala (1959-) (estetiikka)
Lars D. Eriksson (oikeustiede, oikeusfilosofia)
Jukka Gronow (yhteiskuntatiede)
Juhani Ihanus (1954-) (psykologia)
Heikki Kannisto
Simo Knuuttila (1946-) (teologia)
Tarmo Kunnas (1942-) (kirjallisuus)
Anto Leikola (1937-) (oppihistoria, biologia)
Kaarlo Makkonen (1923-) (oikeustiede, oikeusfilosofia)
Pentti Malaska (1934-) (tilastotiede)
Juha Manninen (1945-) (yleinen aate- ja oppihistoria)
Lauri Mehtonen
Panu Minkkinen (oikeustiede)
Pentti Määttänen
Arto Noro (yhteiskuntatiede)
Hannu Nurmi (1944-) (yhteiskuntatiede)
Kari Palonen (yhteiskuntatiede)
Ilkka Patoluoto
Keijo Rahkonen (yhteiskuntatiede)
Hannu Sivenius
Reijo Työrinoja (1948-) (teologia)
Mikko Yrjönsuuri (teologia)

Julkaisuja

Ajatus-vuosikirja
Königsberg-lehti
Niin & näin-lehti

Lähteitä

Suomalaisen filosofian kronikka niin&näin – filosofinen aikakauslehti

Filosofian historia | Suomen historia

Gourt Home::Gourt :: Suomalaisen filosofian historia