Siili

Siili eli eurooppalainen siili (Erinaceus europaeus) on pieni ja piikikäs yöeläjä ja hyönteissyöjä. Siili esiintyy suuressa osassa läntistä Eurooppaa, jossa se on hieman eri näköinen eri alueilla. Suomessa siiliä tavataan Perämeren pohjukasta Kainuuseen saakka ulottuvalla alueella. Siilejä on myös siirretty ihmisen toimesta tämän rajan pohjoispuolellekin, jonka vuoksi siilin levinneisyysalueen pohjoisrajaa on vaikea määrittää. Jopa Lapista on löytynyt erillisiä siiliesiintymiä.

Istutukset, kulttuurimaiseman ja asutuksen lisääntyminen ovat auttaneet siilin leviämistä. Siili onkin Pohjolassa nykyisin huomattavasti laajemmalle levinnyt ja yleisempi kuin vuosisadan alussa. Suomessa siili on sangen uusi laji ja näin pohjoisessa se on niin sanottu kulttuurilaji, eli se on tullut ihmisen mukana ja elää vain kulttuuriympäristöissä. Kaikkialla siiliä uhkaavat liikenne, talvi ja ympäristömyrkyt, joten siili on erilaisin säädöksin rauhoitettu jossakin määrin kaikkialla Euroopassa.

Ulkonäkö

Igel.JPG Siilin pituus on 20–30 senttiä ja häntä on 1,5–4 senttiä pitkä. Siilin paino vaihtelee 300 g:n ja 1,5 kg:n välillä vuodenajan mukaan.

Siilit ovat ruskeita ja niiden selkäkarvat ovat muuttuneet kellanruskeiksi piikeiksi, joita on noin 6 000 ja jotka ovat pituudeltaan 2–3 cm. Vatsa ja suurin osa päästä on kuitenkin ruskeanharmaan karvan peitossa. Rinnassa siilillä on musta laikku. Pienet silmät, suuri kirsu ja isot tassut pitkine kynsineen kuuluvat siilille. Erittäin laihakin siili on pyöreähkön muotoinen, joten jos näet siilin, jonka lapaluut törröttävät olisi syytä ilmoittaa eläinlääkärille.

Elintavat

Siili liikkuu pääasiassa yöaikaan, joten sen määrästä ei ole tarkkoja tietoja Suomessa tai muissakaan maissa. Päivät siilit viettävät kokoon kiertyneenä pesässään. Siili käpertyy kerälle myös silloin, kun kokee itsensä uhatuksi. Siilillä on erikoinen käyttäytymistapa, jota kutsutaan itsensä sylkemiseksi. Sylki sivellään piikkien päälle. Syljen arvellaan karkottavan viholliset, sillä sen eritys alkaa siilin jouduttua kosketuksiin jonkin myrkyllisen tai kemiallisen kohteen kanssa. On arveltu myös, että kun uuden, vieraan ja/tai pelottavan hajun kanssa kosketuksiin joutuminen saa siilin yrittäämään poistamaan hajua itsestään. Yksi mahdollisuus on lisäksi (tätä lemmikkeinä pidettävät afrikkalaiset kääpiösiilit käyttävät) että siilit yrittävät sulautua ympäristön hajuun ja imeskelevät lähettyvillä olevia kohteita ja erittävät sylkeä sitten itseensä, näin ne puolustautuvat vihollisilta.

Ravinto

Siili on hyönteissyöjä ja syö pääasiassa hyönteisiä, hämähäkkejä ja matoja, mutta se syö myös eläinravintoa kuten sammakoita, sisiliskoja sekä hiiren- ja myyränpoikasia. Siili käyttää ravinnokseen myöskin kasvisravintoa kuten terhoja, siemeniä ja marjoja. Siilit syövät tarjottuina myös silakoita ja murskattuja maapähkinöitä. Juotavaksi siilille voi antaa vettä. Siilin vatsa ei yleisestä väärästä luulosta huolimatta kestä maitoa, paitsi hyla- maitoa voi antaa mutta sekään ei ole parasta mahdollista. Siilille ei siis saa tarjota lehmänmaito-tuotteita, lisäksi liian suolainen tai maustettu ruoka on vaarallista siilille. Leipä voi olla haitallista siilin suolistossa, sillä se alkaa turpoamaan. Siiliä ei saa ruokkia tähteillä vaan tee sille itse ruokaa tai osta siilin-, fretin-, tai kissanruokaa. Kuivaruoka on liotettava vedessä. Sianlihaa siilille ei saa antaa. Siilit eivät ole jyrsijöitä, joten niille ei ole mitään hyötyä, jos niille tarjotaan liian kovaa ruokaa. Pennun ruoka (kissojen) olisi parasta sillä se sisältää paljon proteiinia ja sitä siilit tarvitsevat. Jos ruokit siilejä, sinun on myös huolehdittava puhtaudesta. Aseta ulos useita eri kuppeja (eri ruokalajit eri kuppeihin) ja muista pestä kupit aina kun siilit ovat lähteneet syömästä. Jos joku siili kantaa tautia, se voi tartuttaa sen muihin siileihin kupin välityksellä. Ihmisten ei tulisi käyttää ikinä samoja astioita joista tarjotaan ruokaa siileille

Lisääntyminen

Siilin pariutumisaika ulottuu keväästä pitkälle alkukesään. Kantoaika on viidestä kuuteen viikkoa ja yhdessä poikueessa on kahdesta kymmeneen sokeaa, valkoista ja pehmeäpiikkistä poikasta. Poikaset jättävät pesän kolmeviikkoisina. Ne seuraavat ja imevät emoa kuusiviikkoisiksi, minkä jälkeen ne alkavat elämään itsenäisesti. Siilit saavuttavat sukukypsyyden vuoden ikäisinä, mutta yli puolet poikasista menehtyy ennen sitä. Jos poikaset selviytyvät ensimmäisen talven yli, ovat eloonjäämismahdollisuudet hyvät. Siili voi elää jopa 5-vuotiaaksi.

Talvehtiminen

Siili talvehtii esimerkiksi lehtikasassa. Talvehtimispaikka ei saa olla liian kostea, mutta sen pitää olla aika lämmin. Siili vaipuu talvihorrokseen, jolloin sen elintoiminnot hidastuvat selvästi. Horroksessa siilin ruumiinlämpö seuraa ulkoilman lämpötilaa +6:n asteen vaiheille. Siili hankkii kesällä talveksi rasvakerroksen, joka toimii talvilevon aikana polttoaineena ja eristävänä kerroksena. Monet muut nisäkkäät vaipuvat talviuneen, joka on paljon virkeämpi olotila. Suomessa monet siilit kuolevat talvella.

Siilien suku on hyvin vanha, ja siilit ovat säilyneet melko muuttumattomina vuosimiljoonia.

Afrikkalainen valkovatsainen kääpiösiili on viime vuosina saanut runsaasti suosiota lemmikkieläimenä.

Eurooppalainen siili (pihasiili) on rauhoitettu eläin. Siiliä saa ruokkia ja sille saa rakentaa horrosta varten talvimajan. Siiliä ei saa tuoda kotiin, ellei se ole sairas tai vahingoittunut eikä selviä talven yli. Tällöin tulee ottaa yhteys eläinsairaalaan. Jos päätät rakentaa siilille talvimajan, tee siitä melko lämmin ja laita sinne esim. lehtiä joiden alle siili voi piiloutua.

Aiheesta muualla