Saksojen yhdistyminen

Saksojen yhdistymisellä (Deutsche Wiedervereinigung) tarkoitetaan tapahtumia 3. lokakuuta 1990, jolloin Saksan demokraattinen tasavalta (DDR eli Itä-Saksa) liitettiin Saksan liittotasavaltaan.

18. maaliskuuta 1990 käytyjen Itä-Saksan ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen Itä- ja Länsi-Saksan väliset neuvottelut huipentuivat yhdistymissopimukseen, ja Saksojen ja neljän miehittäjävallan väliset neuvottelut takasivat yhdistyneelle valtiolle täydellisen itsenäisyyden. Yhdistynyt Saksa jatkaa Euroopan Yhteisön (myöhemmin Euroopan unionin) ja NATOn jäsenenä. Joskus käytetään termiä "uudelleenyhdistyminen" erottamaan nämä tapahtumat vuoden 1871 Saksan yhdistymisestä; suomen kielellä ero voidaan tehdä myös käyttämällä tässä monikkomuotoa.

Taustaa

Besatzungszonen ohne text.gif Toisen maailmansodan lopuksi Saksa jaettiin neljän voittajavaltion miehitysvyöhykkeisiin. Vanha pääkaupunki Berliini jaettiin myös neljään miehitysvyöhykkeeseen. Vaikka alkuperäinen tarkoitus oli, että miehittäjävaltiot hallitsisivat Saksaa yhdessä, kylmän sodan jännitteet johtivat 1949 Saksan liittotasavallan muodostamiseen ranskalaisten, brittien ja amerikkalaisten hallitsemista vyöhykkeistä (sekä Länsi-Berliinistä). Vastaavasti Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeestä perustettiin Saksan demokraattinen tasavalta. Aluksi sekä Itä- että Länsi-Saksa vaativat tunnustusta Saksan valtakunnan jatkajina. Myöhemmin Itä-Saksa vaihtoi kantaansa ja sanoi, että Saksan lakkasi olemasta 1945 ja että molemmat Saksat olivat uusia valtioita.

Vuodesta 1949 alkaen Saksan liittotasavalta kehittyi länsimaiseksi kapitalistivaltioksi, kun taas Saksan demokraattisessa tasavallassa vallitsi komentotalous. Vaikka Itä-Saksa oli itäblokin rikkain ja edistynein valtio, monet sen asukkaat hakeutuivat länteen haaveillessaan poliittisesta vapaudesta ja taloudellisesta menestyksestä. Itäsaksalaisten kasvava virta Länsi-Berliinin läpi länteen sai Itä-Saksan perustamaan rajavalvontajärjestelmän, jonka näkyvin osa oli Berliinin muuri.

Lopun alku

Berlin-wall-dancing.jpg 1980-luvun puolivälissä ajatusta Saksojen jälleenyhdistymisestä pidettiin sekä idässä että lännessä kaukaisena haaveena, joka ei olisi mahdollinen niin kauan kuin kommunistivaltiot hallitsivat Itä-Eurooppaa. Muutokset Neuvostoliitossa Mihail Gorbatšovin kaudella saivat uuden toivon kuitenkin viriämään.

Elokuussa 1989 Unkari luopui rajavalvonnasta Itävaltaan päin, ja syyskuussa yli 13 000 itäsaksalaista siirtyi länteen Unkarin kautta. Joukkomielenosoitukset Itä-Saksan hallintoa vastaan alkoivat vuoden 1989 loppupuolella, näkyvimmin Leipzigin maanantaimielenosoituksina. Levottomuudet pakottivat Itä-Saksan Erich Honeckerin eroamaan 18. lokakuuta 1989. Lisää eroamisia nähtiin, kun koko hallitus luopui vallasta 7. marraskuuta. Uusi hallitus poisti matkustusrajoitukset 9. marraskuuta 1989, ja monet menivät suoraan Berliinin muurille, missä rajavartijat avasivat ylityspaikat ja päästivät heidät läpi. Tästä rohkaistuneena asukkaat molemmilta puolilta alkoivat purkaa itse muuria, mistä seurasi yksi vuosisadan suurimmista mediatapahtumista.

18. maaliskuuta 1990 pidettiin Itä-Saksan viimeiset vaalit, joiden jälkeen muodostetun hallituksen tärkein tehtävä oli neuvotella valtion lakkauttamisesta. Eräs itäsaksalainen ideologi huomautti vuonna 1989 "Puola on Puola ilman kommunismiakin, mutta jos kommunismi loppuu, ei Itä-Saksalla ole enää mitään syytä olla olemassa."

Pääministeri Lothar de Maizièren johdolla Itä-Saksa neuvotteli yhdistymisen ehdoista entisten miehittäjävaltioiden kanssa. Neuvostoliitto, joka vastusti NATOn laajenemista Itä-Saksaan, suostui siihen, että yhdistynyt Saksa sai olla NATOn jäsen, jos NATO-joukkoja ei sijoiteta silloisen Itä-Saksan alueelle.

Virallinen yhdistyminen tapahtui 3. lokakuuta 1990. Viisi itäistä osavaltiota liittyivät Saksan liittotasavaltaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut kahden likimain tasavertaisen valtion liittyminen yhdeksi uudeksi, jolle olisi sitten pitänyt kehittää mm. perustuslaki. Valittu linja oli yksinkertaisempi totetuttaa, mutta se on aiheuttanut monille itäsaksalaisille tunteita kotimaan joutumisensta Länsi-Saksan "miehittämäksi" tai "valloittamaksi".

Yhdistymisen vaikutukset

Yhdistyminen on ollut Saksalle taloudellinen taakka, joka on johtanut sen talouskasvun hidastumiseen. Itä-Saksan teollisuuden kilpailukyky oli huono, monia yrityksiä lakkautettiin ja syntyi joukkotyöttömyyttä: työttömyys entisen Itä-Saksan alueella on noin 20 prosenttia. Sadattuhannet työikäiset ovat muuttaneet maan länsiosiin työn perässä, mikä aiheuttaa ongelmia väestörakenteessa. Itäisten osien jälleenrakentamiseen ohjataan edelleen vuosittain noin sata miljardia euroa liittovaltion varoja.

Saksan historia

Gourt Home::Gourt :: Saksojen yhdistyminen

Taustaa

Lopun alku

Yhdistymisen vaikutukset