Ryhmä on yleensä ryhmänjohtajana toimivan aliupseerin johtama sotilasjoukko. Siihen kuuluu yleensä 5–8 sotilasta. Joissain erikoistehtävissä voi ryhmää johtaa upseeri, jolloin ryhmän jäsenet ovat aliupseereita. Näin voi olla esimerkiksi joissain tiedusteluryhmissä.

Historiaa

---

Toisen maailmansodan aikana jalkaväkiryhmään kuului jopa 10–12 sotilasta. Ryhmän pääaseena oli pikakivääri (BAR, Bren) tai kevyt konekivääri (MG-34). Muu miehistö oli aseistettu pulttilukkoisin kiväärein, ja toimi lähinnä tukena ja ammustenkantajina ryhmän konetuliaseelle. Ryhmänjohtajalla saattoi olla konepistooli. Kaikki aseet saattoivat käyttää eri patruunaa. Sodan edetessä ryhmien konetuliaseiden määrä kasvoi, ja jopa puolet miehistä aseistettiin konepistoolein. Wehrmacht lisäsi ensimmäisenä toisen konekiväärin etenkin panssarijoukkojen jalkaväelle. Neuvostoliiton šokkiarmeijoissa ja joissain Saksan joukoissa aseistettiin koko ryhmä konepistoolein, jolloin myös pikakivääri/konekivääri saattoi olla mukana.

Ryhmällä saattoi olla myös konekivääri, mutta se oli tällöin yleensä ryhmälle konekiväärikomppaniasta alistettu. Tämän konekivääriryhmän miehistö oli Suomessa 6 miestä (ampuja, syöttäjä + 4 ammusmiestä).

Nykyään

---

Rynnäkkökiväärien käyttöönoton jälkeen sotilaan perusaseena ryhmän koko pieneni 6–8 mieheen tulivoiman kasvaessa. Yhdellä miehellä on edelleenkin konekivääri (Suomessa joko 7,62 KvKK 62 tai PKM-konekivääri). Rynnäkköpanssareita ja panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvoja käyttävien joukkojen ryhmän koko pieneni siihen, mikä ajoneuvoon mahtui. Tätä kompensoitiin joissain armeijoissa ottamalla rynnäkkökivääreiden lisäksi ryhmän aseistukseen toinen konekivääri ryhmän ajoneuvon aseistuksen lisäksi, johon kuuluu raskaita aseita kuten raskas konekivääri, tykki ja ohjuksia.

Perustietoja

---

Ryhmä on pienin taktinen yksikkö myös aselajeissa, joissa ryhmä toimii tykin tai taisteluajoneuvon käyttäjinä, rakentaa viestiyhteyksiä tai johtaa tulenkäyttöä.

Ryhmän puolustusasemaa kutsutaan pesäkkeeksi. Pesäke muodostuu yksittäisten taistelijaparien tuliasemista ja on osa joukkueensa tukikohtaa. Pataljoonan johtopaikka on komentopaikka ja prikaatin sen esikunta. Esikunnassa sijaitsevat taistelua tukevien aselajien toimistot.

Ryhmää johtaa ryhmänjohtaja, joukkuetta joukkueenjohtaja. Tykistössä joukkueen ja joukkueenjohtajan sijalla on jaos ja jaoksen johtaja.

Perusyksikköä eli komppaniaa, patteria tai viirikköä johtaa päällikkö. Joukkoyksikköä puolestaan johtaa komentaja. Joukkoyksikkö, kuten pataljoona tai patteristo koostuu useista perusyksiköistä, kuten komppanoista tai pattereista. Myös tätä suurempien joukkoyksiköiden, kuten prikaatien, divisioonien, armeijakuntien, armeijoiden tai puolustusvoimien komentajat ovat komentajia. Ainoastaan tasavallan presidentti on ylipäällikkö, ei komentaja.

Monissa indoeurooppalaisissa kielissä joukkueenjohtajaa tai päällikköä kutsutaan komentajaksi, mikä näkyy virheellisinä käännöksinä populaarikirjallisuudessa, elokuvissa tai jopa sanoma- tai aikakauslehdissä.

Squad | Squad | חוליה (צבא) | Отделение (армия) | Oddelek | 班