Rullalautailu

Rullalautailu, puhekielessä skeittaus, on liikkumista rullalaudalla yleensä samalla erilaisia temppuja tehden.

Rullalautailun historia

Rullalautailun historia kulkee käsi kädessä rullalaudan kehityksen kanssa. Kehitykset rullalautailuvälineissä ovat ruokkineet kehitystä rullalautailutyyleissä ja uudet tyylit ovat vaatineet uudenlaisia välineitä.

Rullalautailun juuret ovat surfauksessa ja sitä alun perin kutsuttiinkin "jalkakäytäväsurfaukseksi", jota harrastettiin vain silloin, kun vallitseva aallokko ei soveltunut surfaukseen. Vaikka surfaus vaikuttikin rullalautailun kehitykseen sen alkuikoina nykyään surfaajat ovat siirtäneet rullalautailutemppuja surfaukseen ja kehittäneet molempia lajeja.

Ensimmäinen rullalauta

Rullalautailu syntyi 1950-luvulla Kaliforniassa, kun surffaajat eivät tyyninä päivinä päässeet aalloille. Alkoi renkaallisen surffilaudan kehittäminen. Kaupalliset rullalaudat tulivat markkinoille 1959, jota ennen rullalautoja tai "skoottereita" rakennettiin itse rullaluistimista. Ensimmäinen kaupallinen rullalauta oli nimeltään Roller Derby Skateboard. Maailman ensimmäinen rullalautailukilpailu pidettiin vuonna 1963 Kaliforniassa ja 1960-luvun alkupuoli olikin ensimmäinen aalto koko maailman rullalautailussa, lähinnä kuitenkin vain Kaliforniassa. Aikakauden laudat olivat pääsääntöisesti 15-17 cm leveitä ja niissä käytettiin savesta valmistettuja renkaita, joiden pito oli heikko ja jotka lukittuivat osuessaan pieniinkin kiviin. Tämän takia rullalautailu alkuaikojen välineillä oli vaarallista ja muutaman vuoden jälkeen useat kaupungit Yhdysvalloissa kielsivät rullalautailun kokonaan. Tämä kehitys johti ensimmäiseen rullalautailumuodin kuolemaan vuonna 1965. Useat rullalautavalmistajat joutuivat vararikkoon, kun kauppiaat peruuttivat joulusesongiksi tekemiään tilauksia.

Toinen sukupolvi

Rullalautailu nousi 1970-luvulla uuteen kukoistukseensa, kun Frank Nasworthy kehitti rullalautoihin uretaanirenkaat vuonna 1970. Keksinnön myötä renkaiden ominaisuudet paranivat huomattavasti ja rullalautailun suosio lähti jälleen voimakkaaseen kasvuun. Kasvaneen kysynnän myötä useat yritykset ryhtyivät valmistamaan pelkästään rullalautailuun suunniteltuja välineitä. Tämän myötä rullalautailijoille tuli mahdollisuus vaatia leveämpiä trukkeja ja siten lautojen leveydet alkoivat kasvaa jopa 25 cm:iin. Valmistajat alkoivat kokeilla eksoottisempia materiaaleja, kuten lasikuitua ja alumiinia, mutta suurin osa laudoista valmistettiin kuitenkin edelleen vaahteraviiluista. Myös tuotekehitykseen panostettiin ja vuonna 1975 rullalaudan renkaissa alettiin käyttää irtonaisten laakerikuulien sijasta tarkkuuslaakereita. Rullalautailijat käyttivät lautojensa parantuneita ominaisuuksia hyväkseen ja kehittivät uusia temppuja. Z-Boys-ryhmäksi kutsuttu joukko Kalifornialaisia rullalautailijoita alkoi rullalautailla 1976 kuivuuden tyhjäksi jättämissä uima-altaissa ja niiden pystysuorilla seinillä. Vuonna 1976 rakennettiin ensimmäinen sisähalli Floridaan. Lautojen parantuneiden ominaisuuksien ansiosta rullalautailijat saavuttivat suurempia nopeuksia ja pystyivät vaarallisempiin temppuihin. Tämän myötä lisääntyneet vastuuvelvoitteet korottivat rullalautapuistojen vakuutusmaksuja niin paljon, että monet menivät konkurssiin ja puistot jyrättiin maan tasalle. Tämä aiheutti suurimmaksi osaksi rullalautailupuistojen varassa eläneen rullalautailutyylin kuihtumisen ja vuoden 1980 lopussa rullalautailu oli jälleen kuollut

Suomessa rullalautailu tuli ensimmäisen kerran harrastukseen 70 -luvulla, jolloin järjestettiin ensimmäiset skeittauksen SM -kisat. Myös ensimmäinen liitto/seuratoiminta käynnistyi 70 -luvulla.

Kolmas sukupolvi

Wuppertal Eulenkopfweg 083.jpg

Rullalautailun toisesta sukupolvesta jäi eloon ramppiskeittaus, jota harrastettiin pääasiassa rullalautailijoiden omille takapihoilleen rakentamilla rampeilla. Kolmas sukupolvi, 80-luvun alkupuolelta 90-luvun alkuun, saikin alkunsa rullalautavalmistajista, jotka selvisivät vuoden 1980 romahduksesta ja ryhtyivät aktiivisesti markkinoimaan ramppiskeittausta. Tasamaalla tehdyn ollien keksimisen jälkeen painopiste siirtyi katuskeittaukseen ja ensimmäiset katuskeittauskilpailut järjestettiin Kaliforniassa huhtikuussa 1983. Ramppilautailun ollessa suosiossa rullalaudoissa oli leveät dekit ja suuret, nopeat renkaat. Kolmannen aallon aikana rullalautailu levisi Pohjois-Amerikasta maailmanlaajuiseksi muodiksi. Kyseiseltä aikakaudelta tunnetuin ammattilainen on Tony Hawk, joka on edelleen suuri vaikuttaja lajin kulisseissa. Valmistajat suosivat laudoissa lähes täysin vaahteraviiluja eksoottisempien materiaalien sijasta. Katuskeittauksen suosion noustessa laudoista tuli kapeampia ja keveämpiä ja renkaat pienenivät.

Vuosina 1987-1989 rullalautailu rantautui toista kertaa vahvasti Suomeen, jota seurasi muutaman vuoden kestänyt rullalautailuaalto. Suomessa ja maailmanlaajuisesti skeittaus lähes hävisi laman vaikutuksesta 1991-1993.

Nykyinen sukupolvi

Skateboarder.jpg

Rullalautailun mentyä pimentoon, alkoi taas kehittyminen ja lajiin tuli mukaan erittäin vahvasti 1980-luvulla kasvanut street-skeittaus, joka ei tarvinnut laman aikana kadonneita ramppeja tai rullalautailupuistoja. Käytännössä 1990-luvun alkupuolella ramppiskeittaus oli erittäin harvinaista; vaikkakin suuren yleisön silmissä edelleen tunnetumpaa kuin kadulla tapahtuva rullalautailu. Uusi nousu rullalautailussa alkoi 1990-luvun puolivälin aikoihin; sillon myös Yhdysvalloissa aloitettiin X-Games -kilpailut, joka nosti osaltaan skeittausta ihmisten tietoisuuteen. Suomessa rullalautailu alkoi elpymään samoihin aikoihin, vaikkakin jo vuodesta 1987 alkaen on joka vuosi järjestetty Suomenmestaruuskilpailut ilman taukoja tähän päivään asti. Suomenmestaruuskilapiluissa on ikäsarjat ja palkintoina on lautoja ja kunniaa.

Rullalautojen neljännen ja nykyisen sukupolven koon ja muodon on sanellut yksi temppu: ollie. Laudat ovat kauttaaltaan noin 19 cm leveitä ja 80 cm pitkiä. Renkaat ovat erittäin kovia, jotta ne liukuisivat paremmin grindeissä ja liu-uissa. Renkaat ovat myös pieniä, jotta laudat pyörisivät paremmin flipeissä. Lyhyen ajan renkaat olivat vain marginaalisesti laakereitaan suurempia, mutta tuo muoti on jo mennyt ohi ja renkaat ovat halkaisijaltaan useimmiten 50-57 mm. Dekit ovat edelleen useimmiten liimattu vaahteraviiluista (yleisimmin Kanadan vaahterasta), mutta kiinnostus korkean teknologian komposiittimateriaaleja kohtaan on kasvanut hieman niiden hintojen halvetessa.

Vuosituhannen lopussa rullalautailu oli maailmanlaajuisesti suosittua ja Suomessakin lajin harrastajia oli epävirallisten tietojen mukaan kymmeniä tuhansia. Kaupallisuus ja suuret kansainväliset yritykset ottivatkin rullalautailun valikoimiinsa, ja Suomessakin tavalliset urheilukaupat tarjosivat lajin harrastajille tuotteita laudoista kenkiin.

Vuonna 2000 rullalautailun aallonharjat ja -pohjat näyttävät tasoittuneen ja rullalautailusta on kehittynyt tunnettu harrastus. Tätä nykyä Suomestakin löytyy paljon yli kymmenen vuotta lajia harrastaneita. Heistä kenties parhaiten menestynyt on Arto Saari, joka viettää nykyisin kesänsä kuvaten elokuvia ympäri maailmaa. Suomesta on lähtenyt maailmalle muitakin skeittareita kuten Jani Laitiala ja Janne Saario. Suomessa on kehittynyt myös nuoria tulevaisuuden lupauksia muun muassa Marius Syvänen.

Slangi

Skeittaukseen ja muihin moneen muuhun extreme-lajiin kuuluu lajille ominainen lautailuslangi.

Rullalautailun kuvaaminen

Skateboard videography.jpg-kameralla käsivaralta, usein käytetään myös kalansilmäobjektiivia]]

Rullalautailutemppujen tallentaminen videolle tai valokuvaksi on ilmiö, joka on ollut osa rullalautailua sen alkuajoista saakka. Nykyisin lähes jokaisessa rullalautailuyhteisössä on ainakin yksi henkilö, joka omistaa videokameran ja kulkee mukana taltioimassa temppuja. Kuvattu materiaali koostetaan yleensä rullalautailuvideoksi, joka näytetään kavereille tai laitetaan esimerkiksi internetiin muiden lajin harrastajien nähtäväksi.

Rullalautailuvideon kesto vaihtelee tavallisesti kymmenen minuutin ja tunnin välillä. Tyypillisesti rullalautailuvideo on jaettu osiin siten, että kunkin videolla esiintyvän skeittaajan taidonnäytteet muodostavat noin viiden minuutin mittaisia kokonaisuuksia eli partteja (=engl. part, osa).

Musiikki on tärkeä osa rullalautailuvideoita. Monia rullalautailuvideoita voi luonnehtia musiikkielokuvamaisiksi. Kuva ja ääni on sovitettu yhteen käyttäen apuna esimerkiksi hidastuksia, nopeutuksia ja erilaisia siirtymiä.

Rullalautailuvideot voidaan jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään:

ammattilaisten tekemät rullalautailuvideot, jotka ovat osa rullalautatuotteiden markkinointia
harrastajien itse tekemät rullalautailuvideot

Tunnettua suomalaista Captured Videomagazine -rullalautailuvideojulkaisua on tehty harrastajavoimin säännöllisesti vuodesta 1999 alkaen. Amerikkalainen 411VM on ilmestynyt säännöllisesti vuodesta 1993. Kuuluisia ammattilaisten tekemiä rullalautailuvideoita ovat mm. Adion The End ja Emerican This is skateboarding.

Aiheesta muualla

http://www.rullalauta.fi - Suomen rullalautaliitto
http://www.nolla.net - Nolla.net - Rullalautailuyhteisö verkossa
http://www.lamina.fi - Lamina - Suomen suurin rullalautailukauppa
http://www.numerozine.com - Numero - Rullalautailulehti
http://www.skatesm.net - Skate sm - Rullalautailun sm-kilpailut vuosittain
http://www.captured.fi - Captured - Skeittivideo ja televisio-ohjelma (Nelosella keväällä 2005)
http://www.hangup.fi - Hangup - suomalainen skeittilehti.
http://www.boardstock.fi - Kotkassa sijaitseva rullalautailukauppa, myös verkkokauppa